Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitseeko yliopisto-opinnoissa apua vanhemmilta?
19.03.2025 |
Tyttäremme on lukiossa ja menestyy koulussa erinomaisesti. On kuitenkin saanut apua opintoihinsa meiltä vanhemmilta, koska on sitä kovasti pyytänyt. Erityisesti pitkän matikan ja fysiikan kymppejä ja ysejä ei olisi tullut ilman vanhempien apua.
Nyt tyttö suunnittelee yliopisto-opintoja, joissa on paljon matikkaa. Pelottaa, että emme vieläkään pääse eroon läksyistä, vaan tytär jää kotiin ja me tehdään taas illat pitkät matikkaa.
Ovatko muut tai ovatko lapsenne tarvinneet vanhempien konkreettista apua vielä yliopisto-opinnoissakin? Monihan ei edes osaisi auttaa lastaan, me valitettavasti osataan. Isänsä opetti aikanaan yliopistolla työkseen niitä samoja kursseja ja minäkin olen käynyt ne läpi.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut auttaa häntä töissäkin, sitten kun olet auttanut häntä suorittamaan tutkinnon yliopistossa?
En halua auttaa ja sehän tässä just pelottaakin, että vaatii sitä apua jos on hakeutunut alalle, joka ei sovi hänelle.
Olen ehdottanut amk-opintoihin tutustumista, mutta ne eivät kuulemma kiinnosta yhtään.
Ap
Ohis jos on halua yliopistoon ei pidä alisuoriutua ja tyytyä amk:hon. Omaa teiniäni kannustaisin luottamaan itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmat oli molemmat dippainssejä, mutta ei apua herunut ikinä, ei edes taloudellista.
No nyt metsä vastaa kuin sinne huutaa. En ole missään tekemisissä.
Ihanaa kevättä!
Häh? Että omat vanhempani olisivat auttaneet minua yliopisto-opiskelussa? Ei olisi tullut mieleenkään kysyä. Olin jo aikuinen, 19v, kun aloitin opiskelut. Sain joskus vanhemmiltani taloudellista tukea ja se oli ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on selkeä provo, mutta meillä fysiikan ja pitkän matikan vaikeimpia tehtäviä tytär tekee isän kanssa yhdessä. Ehkä koulussa on jokin whatsApp-ryhmä, jossa jotkut keskustelee tehtävistä, mutta eipä se ole yleisesti tiedossa.
Parhaat ystävät jääneet näistä aineissa jälkeen jo aiemmilla kursseilla, joten heiltä on turha kysyä. Kun opiskelu kiinnostaa ja tietää, että juuri näitä aineita tarvitaan jatko-opintoihin ja tukiopetusta saa vain hylätyn arvosanan saaneet ja niissä käsitellään perusasioita, mitään matikka-tai fysiikkakerhoa ei ole, ja itsellä on halu tehdä ne vaikeatkin tehtävät niin vaihtoehdot jää vähiin.
Jokin vanhemman opiskelijan mentorointisysteemi olisi paikallaan lukiossa. Toivottavasti yliopistossa opiskelukaverit ovat ryhmäytyneet paremmin.
Miten aloitukseni on selkeä provo vaikka teillä toimitaan samoin kuin meillä?
Ok, se kuulosti provolta kun mietit pitääkö yliopisto-opinnoissa auttaa. Ja et varsinaisesti korostanut, että vain vaikeimmissa tehtävissä saa apua, ei kaikissa tehtävissä.
Mun miehen lukiossa oli ollut matikan ope, joka auttoi nuoria ekstraa niin paljon kuin tarvitsivat. Eli teki sitä, mitä te nyt.
Se lukio oli tunnettu huippusuorituksista matikassa ja fysiikassa. Miehenikin kirjoitti niistä L:t ja sai ikäluokkansa parhaan fysiikan tuloksen ylpääreissä, palkittiinkin siitä.
Yliopistossa laskareissa oli sitten ollut jotain vanhempia opiskelijoita tutoreina.
Kumpulassa on ainakin tällainen tutor-systeemi myös kursseilla, joku online-keskustelujuttu, jossa keskustelevat.
Ei saanut sinänsä siis ekstra-apua yliopistossa ja pärjäsi. Väitteli myöhemmin aiheesta, joka liittyi laskennallisiin menetelmiin alallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi kun kysyn, mutta onko sinulla ap ehkä Asperger?
Kaikkia kolmea autettiin lukiossa pitkän matikan kanssa, siitä se sitten elämä lähti kantamaan. Hienoa, että on intoa oppia! Lopulta se ratkaisee pelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta yliopistossa pitää pärjätä itse tai on väärässä paikassa. En edes osaisi auttaa omaa lastani. Hän opiskelee oikeustiedettä, minä olen DI.
Vierailija kirjoitti:
Minusta yliopistossa pitää pärjätä itse tai on väärässä paikassa. En edes osaisi auttaa omaa lastani. Hän opiskelee oikeustiedettä, minä olen DI.
Ai, kyllä minun DI-isä neuvoi minua oikiksessa ollessani monessakin asiassa.. Osa neuvoista liittyi opintoihin, osa elämään, osa ihmisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että, nihilistä ja ankeaa Suomi-menoa parhaimmillaan. Pärjätköön kakarat s****na itekseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut auttaa häntä töissäkin, sitten kun olet auttanut häntä suorittamaan tutkinnon yliopistossa?
En halua auttaa ja sehän tässä just pelottaakin, että vaatii sitä apua jos on hakeutunut alalle, joka ei sovi hänelle.
Olen ehdottanut amk-opintoihin tutustumista, mutta ne eivät kuulemma kiinnosta yhtään.
Ap
Ohis jos on halua yliopistoon ei pidä alisuoriutua ja tyytyä amk:hon. Omaa teiniäni kannustaisin luottamaan itseensä.
Lapsihan nyt jo suorastaan ylisuoriutuu lukiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut auttaa häntä töissäkin, sitten kun olet auttanut häntä suorittamaan tutkinnon yliopistossa?
En halua auttaa ja sehän tässä just pelottaakin, että vaatii sitä apua jos on hakeutunut alalle, joka ei sovi hänelle.
Olen ehdottanut amk-opintoihin tutustumista, mutta ne eivät kuulemma kiinnosta yhtään.
Ap
Ikävää, että yliopistosta on tullut monille kyvyttömillekin jokin statusjuttu, minkä vuoksi amk ei kiinnosta.
Lol. En saanut enkä edes kaivannut apua edes ala-asteella, saatika yliopistossa. Melkoinen helikopterivanhempi olet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP; sinun aloitus on ehkä vähän huono, kun kerrot, että tyttö ei olisi pärjännyt kovin hyvin ilman teitä lukiossa.
Mainitset kyllä matematiikan ja fysiikan, mutta annat ymmärtää, että lapsi on tarvinnut muissakin aineissa apua.
Lisäksi pisti silmään tuo, että teette iltakausia matikkaa.
Mitä ihmettä, kuka noita suorituspaineita/-ihanteita on teillä keksinyt?
Miten sinun lapsesta voisi tulla onnellinen jos ei pääse kykyjään vastaavaan opiskelupaikkaan, vaan johonkin unelmaan johon ei ole riittävää osaamista?
Me autamme lapsiamme jos he niin haluavat, mutta olen kyllä sanonut yläasteen alkaessa, että nämä ovat heidän opintojaan ja me vanhemmat ollaan enää semmoisessa pienessä roolissa opinnoissa
Alue: Aihe vapaa
Autoin lasta lukiossa paljon, se oli rankka ja väsyttävä vaihe, mutta sai upeat paperit ja mainiot pohjataidot.
Yliopistossa olikin löysempi/järkevämpi tahti lukioon verrattuna, ja jaksoi itse puurtaa, tietysti juteltiin asioista paljon kuten ennenkin!