Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu että koen olevani paska aivan kaikessa mitä teen? Tämä on johtanut myös työttömyyteen omasta päätöksestä
19.03.2025 |
On kamalaa olla niin epävarma ja koko ajan sisäisesti hädässä kun täytyy tehdä toisten silmien alla jotain.
Oli se sitten oma vanhempi, kaveri, puoliso, työkaverit kuka vain niin tunnen valtavaa ahdistusta ja häpeää. Kaikista helpointa on silloin kun kukaan ei tunne minua ja voin piiloutua aidosti työroolini taakse.
Sitten kun esimerkiksi töissä minut aletaan tuntea niin pelkään että paljastuin nyt kuin tyhmä ja surkea oikeasti olen ja se työrooli minussa on vain onnistunut jos on. Eli olen tavallaan vain huijannut onnistumisessani. Uskon tuohon aidosti. Sitten on pakko lähteä työpaikalta ja etsiä uusi. Sen vuoksi keikkatyö on ollut kaikista helpointa.
Tämä on jollain tavalla pään sisässä kai valetta koska olen saanut työstäni aina erinomaiset todistukset, päässyt vastuutehtäviin, päässyt kehittymään ja saanut erilaisia etuja ahkeroinnillani. Myös työkaverit ovat aina pitäneet minusta, mitään todellisia ongelmia ei ole ollut edes koskaan muuta kuin minä itse. Pää vain suoltaa kaikkea ja masennun täysin koska en ole tarpeeksi hyvä ja osaava.
Tämän vuoksi sitten kaikki upeat urat on jääneet saavuttamatta vaikka jokin osa minussa sanoo että potentiaalia olisi ollut jos olisin vain jatkanut ahkerointia ja jatkanut kehittämistä.
Kaveripiirissä nuorena minua on kyllä aina morkattu ja pidetty jotenkin tyhmenpänä, kai kiltteyden ja hajamielisyyden vuoksi. Myös omat vanhemmat ovat paljon vähätelleet mutta siinä vaiheessa kun menestyin töissä niin toinen sanoi, että on hänen ansioitaan ja minussa on sittenkin jotain hänestä periytynyt.
Olen jo kolmekymppinen ja edelleen melkein yhtä epävarma kuin kymmenen vuotta sitten.
Haluaisin jo näistä kahleista ja joskus aidosti päästä eteenpäin uralla. Nykyään olen työtön omasta päätöksestä koska pää ei vain kestä jotenkin ulkomaailmaa ja masennun sekä uuvun.
Mitä tehdä?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Oletko add? Loppujen lopuksi kyse on itsensä hyväksymisestä. Sun elämä jatkuu, vaikka joku ei tykkäisikään sinusta. Täytyy siedättäytyä hyväksymään se. Omien tunteiden sietäminen ja erityisesti sen hyväksyminen, että kaikkia ei voi miellyttää on myös osa aikuistumista.
Nyt on ihan pakko kysyä että mistä tuo ADD tekstissäni tuli mieleen? Koska olen todella paljon ajatellut asiaa, että minulla saattaa olla ADD. Tarkkaavaisuuden vuoksi ja muutenkin, jota on aina ollut. Tavallaan myös se että äitini tupakoi ja ilmeisesti veti alkoholiakin raskausaikana tukee sitä ettei tavallaan olisi ihme jos jotain olisi tullut.
Olen yrittänyt hyväksyä itseni, rauhoittua ja harjoittanut itsemyötätuntoa. En nyt ole nykyään enää niin arka ja olen kyllä tietyllä tavalla itsevarmempi mutta silti sellainen tietynlainen riittämättömyys on taustalla mukana matkassa. Se on nyt tämän elämänvaiheen projekti saada siitä enemmän selvää ja edes jonkinlaista muutosta parempaan. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Oletko add? Loppujen lopuksi kyse on itsensä hyväksymisestä. Sun elämä jatkuu, vaikka joku ei tykkäisikään sinusta. Täytyy siedättäytyä hyväksymään se. Omien tunteiden sietäminen ja erityisesti sen hyväksyminen, että kaikkia ei voi miellyttää on myös osa aikuistumista.
Nyt on ihan pakko kysyä että mistä tuo ADD tekstissäni tuli mieleen? Koska olen todella paljon ajatellut asiaa, että minulla saattaa olla ADD. Tarkkaavaisuuden vuoksi ja muutenkin, jota on aina ollut. Tavallaan myös se että äitini tupakoi ja ilmeisesti veti alkoholiakin raskausaikana tukee sitä ettei tavallaan olisi ihme jos jotain olisi tullut.
Olen yrittänyt hyväksyä itseni, rauhoittua ja harjoittanut itsemyötätuntoa. En nyt ole nykyään enää niin arka ja olen kyllä tietyllä tavalla itsevarmempi mutta silti sellainen tietynlainen riittämättömyys on taustall
Jos vaihdat vähän väliä kiinnostuksen kohdetta. Add/adhd joutuu myös ponnistelemaan keskivertoa enemmän pysyäkseen mukana ja aina on vähän pihalla oleva olo.
Toisaalta oletko varttunut alkoholistin lähellä? Siitä seuraa usein sisäistettyä häpeää. Terapia varmasti olisi sinulle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Oletko add? Loppujen lopuksi kyse on itsensä hyväksymisestä. Sun elämä jatkuu, vaikka joku ei tykkäisikään sinusta. Täytyy siedättäytyä hyväksymään se. Omien tunteiden sietäminen ja erityisesti sen hyväksyminen, että kaikkia ei voi miellyttää on myös osa aikuistumista.
Nyt on ihan pakko kysyä että mistä tuo ADD tekstissäni tuli mieleen? Koska olen todella paljon ajatellut asiaa, että minulla saattaa olla ADD. Tarkkaavaisuuden vuoksi ja muutenkin, jota on aina ollut. Tavallaan myös se että äitini tupakoi ja ilmeisesti veti alkoholiakin raskausaikana tukee sitä ettei tavallaan olisi ihme jos jotain olisi tullut.
Olen yrittänyt hyväksyä itseni, rauhoittua ja harjoittanut itsemyötätuntoa. En nyt ole nykyään enää niin arka ja olen kyllä tietyllä tavalla itsevarmempi mutta silti s
No joo, onhan se totta, että kyllästyn aika nopeasti ja jos jostain innostun, sitä on saatava lisää ja lisää kunnes menetän kiinnostukseni melko nopeasti. Tarvitsen vaihtelua, haluan sitä ja siihen liittyy sellainen impulssihakuisuus, tavallaan on saatava sitä tai tunnen muuten kuihtuvani sielullisesti. En kestä pysyä paikoillani pitkään. Olen kyllä rauhoittunut iän mukana ja erityisen väsynyt/uupunut kaikkeen mitä on ollut. Eli ei enää jaksakaan sillain muuttaa elämäänsä kuten ennen. Asiat ovat olleet aika haastavia, on ongelmia hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden kanssa. Keskittymisen ja muistin kanssa myös, olen aika hajamielinen. Olen kärsinyt siitä aika paljon siinä mielessä että vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta nykyään välillä mietin että ihan ok olla vähän boheemi ja pihalla. Ei tarvitse aina sopia joukkoon tai väkisin itseään surpoa muottiin kun en itselle kuitenkaan paljon mitään voi.
Olen kasvanut alkoholistien kanssa, molemmat vanhemmat olivat ja kaikkea muutakin oli joka ei lapselle mitenkään sopivaa. Tiedän olevani traumatisoitunut ja käyn terapiassa nykyään. Olen valitettavasti toistanut asioita jotka ovat sitten traumatisoituneet uudelleen. Siinä mielessäkin olen varmaan ollut aika impulsiivinen ja halunnut ns "uuden alun".
Ei oo kovin yksiselitteistä. Välillä olisi helpompi saada vain jokin diagnoosi ja selittää sillä asioita mutta kuitenkin tuntuu että taitaa olla aika monen asian summa loppuen lopuksi. Ap
Alue: Aihe vapaa
Terapia. Oletko add? Loppujen lopuksi kyse on itsensä hyväksymisestä. Sun elämä jatkuu, vaikka joku ei tykkäisikään sinusta. Täytyy siedättäytyä hyväksymään se. Omien tunteiden sietäminen ja erityisesti sen hyväksyminen, että kaikkia ei voi miellyttää on myös osa aikuistumista.