Tarvitseeko yliopisto-opinnoissa apua vanhemmilta?
Tyttäremme on lukiossa ja menestyy koulussa erinomaisesti. On kuitenkin saanut apua opintoihinsa meiltä vanhemmilta, koska on sitä kovasti pyytänyt. Erityisesti pitkän matikan ja fysiikan kymppejä ja ysejä ei olisi tullut ilman vanhempien apua.
Nyt tyttö suunnittelee yliopisto-opintoja, joissa on paljon matikkaa. Pelottaa, että emme vieläkään pääse eroon läksyistä, vaan tytär jää kotiin ja me tehdään taas illat pitkät matikkaa.
Ovatko muut tai ovatko lapsenne tarvinneet vanhempien konkreettista apua vielä yliopisto-opinnoissakin? Monihan ei edes osaisi auttaa lastaan, me valitettavasti osataan. Isänsä opetti aikanaan yliopistolla työkseen niitä samoja kursseja ja minäkin olen käynyt ne läpi.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia suosisin pääsykokeita. Nythän tyttäresi pääsee todistuksen kautta alalle, jonne hänen kompetenssissa ei muuten riittäisi. Tuo toiminta on periaatteessa sama kuin pääsykoevalmennus.
Itse aiheesta: käytin muutamaan esseeseen materiaalina äitini kanssa käymiäni keskusteluja: hyviä näkökulmia. Tuskin lasketaan varsinaiseksi auttamiseksi? Normaalia kommunikointia.
Tämä. Äiti ja isä ovat kädestä pitäen taluttaneet keskinkertaisuuden läpi lukion huippuarvosanoin. Mitä annettavaa tyttärellänne on tieteelle?
Kyllä me autoimme. Isä kävi tekemässä tentitkin. On automekaanikko ja kävi opiston vuonna 72.Jouduttiin teippaamaan sen pömppö jotta farkut olisi mahtuneet jalkaan ja peruuki kaljun pääle. Nyt on poika diplomi-insinööri ja naisia riittää, töitä ei ole sanut.
En saanut mitään tukea vanhemmiltani aikanaan, eikä mieheni. Olemme molemmat väitelleet tohtoreiksi, mutta kyllä ehdottomasti ymmärrämme kuinka koventunut kilpailu on, ja autamme lapsiamme jaksamaan yliopistossakin.
Pelkästään metodinen sparraus, tieteellisten diskurssien ymmärtäminen, asiantuntijaksi kasvaminen, opinnäytteiden oikoluku, viittaustekniikan sujuvoittaminen, tieteellinen kieli, tiedon hallinta valtavassa määrässä mitä nykyisin on, niin kaipaa hyvää ohjausta, mitä yliopistoissa harvoin on tarjolla.
Esim. Aallon kauppakorkeassa ei saa edes mitään opetusta tutkimuksen tekemiseen, mutta ykskaks gradu pitää osata tehdä, aikaa siihenkin 3kk ja siinä ajassa pitää kerätä itse data. Alla höppäinen online "seminaari", jossa palautetaan 1) tutkimusidea 2) tutkimussuunnitelma, josta saa palautetta 3) lopullinen suunnitelma.
Ja sitten pitää alkaa tehdä tutkimusta, ja kerätä dataa. Tämä johtaa siihen, että kun täysin ummikko on tehnyt suunnitelman, niin eihän se päde siihen reaalitekemiseen mitenkään. Ohjaajalta kolme 1h tapaamista, se siinä.
Näitä lisäesimerkkinä olisi sata...
En olisi pystynyt opettamaan , pitkä matematiikka, kaikki kurssit fysiikka, kemia, blogia jne. Menestyi erittäin hyvin lukiossa
Oma poika ei tarvinnut apua matematiikassa peruskoulussa. Lukiossa ei suostunut ottamaan vastaan apua vaan opetteli you tubesta jos jokin ei avautunut. Peruskoulussa matikka 10, nyt laaja matikka ja hyvin menee.
Menevätkö vanhemmat nykyään jo mukaan aikuisten lastensa työhaastatteluihinkin? Siis sen jälkeen, kum äiti tai isä on ensin tehnyt jälkeläisensä työhakemuksen...
Mistähän yliopistopaikasta on kyse?
Jos haluaa esim kauppikseen, matikalla kyllä pärjää jos on lukiossa sen suorittanut.
Jos haluaa esim valtiotieteellisen taloustieteen linjalle, tulee ongelmia. Siellä on pakko oikeasti osata matikkaa.
Vierailija kirjoitti:
En olisi pystynyt opettamaan , pitkä matematiikka, kaikki kurssit fysiikka, kemia, blogia jne. Menestyi erittäin hyvin lukiossa
biologia,
Miten niin siivet ei lennä muuten? Kyllä minä olen isälle soittanut pirullisesta algebran tehtävästä matikan aineopinnoissa ja mietti pitkään puhelimessa, että "mites se nyt menikään". Sitten soitti parin tunnin päästä, että nyt palaili muisti pätkittäin ja jotain hajua, miten se ehkä menee. Eihän tommoisia ole arjessa tarvinnut kymmeniin vuosiin, vaikka ne aikanaan on osannutkin.
Enkä käsitä, miten tässä "omat siivet" ei muka olisi kantanut. Ihan samalla tavalla saatoin kysyä poikakaverilta tai opiskelukaverilta apua, jos joku homma ei auennut. Töissä on oltu jo 20 vuotta ja elämässä pärjätty hienosti. Totta kai vanhemmilta voi edelleen pyytää apua, jos tarvitsee. Oli se asia mikä tahansa, jos vaan pystyvät auttamaan.
Minulla on kaksi lasta, molemmille tarjosin apua gradun oikolukuun ja lähteiden tarkistukseen. Ei he kumpikaan halunneet. Tekivät kuten meidänkin sukupolvi aikoinaan, eli kaverit tarkastivat toisiltaan näkyvimmät virheet ennen palauttamista. Ei siihen vanhempia tarvittu. Hyvät numerot saivat ja hyvin ovat pärjänneet.
Vierailija kirjoitti:
En saanut mitään tukea vanhemmiltani aikanaan, eikä mieheni. Olemme molemmat väitelleet tohtoreiksi, mutta kyllä ehdottomasti ymmärrämme kuinka koventunut kilpailu on, ja autamme lapsiamme jaksamaan yliopistossakin.
Pelkästään metodinen sparraus, tieteellisten diskurssien ymmärtäminen, asiantuntijaksi kasvaminen, opinnäytteiden oikoluku, viittaustekniikan sujuvoittaminen, tieteellinen kieli, tiedon hallinta valtavassa määrässä mitä nykyisin on, niin kaipaa hyvää ohjausta, mitä yliopistoissa harvoin on tarjolla.
Esim. Aallon kauppakorkeassa ei saa edes mitään opetusta tutkimuksen tekemiseen, mutta ykskaks gradu pitää osata tehdä, aikaa siihenkin 3kk ja siinä ajassa pitää kerätä itse data. Alla höppäinen online "seminaari", jossa palautetaan 1) tutkimusidea 2) tutkimussuunnitelma, josta saa palautetta 3) lopullinen suunnitelma.
Ja sitten pitää alkaa tehdä tutkimusta, ja kerätä dataa. Tämä johtaa siihen,
Muut fiksut opiskelijat selviytyvät ilman vanhempien apua. Jospa hän ei ole oikeassa paikassa, jos ei pärjää ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei osaa itse matikkaa, tuskin pääsee sinne kouluunkaan.
No kyllä hän osaa sitä lukiomatikkaa, kun on harjoittelut. On siis erittäin todennäköistä, että pääsee papereilla sisään yliopistoon haluamalleen alalle.
Ap
poika pääsi ens iskulla Hgin lääkikseen, pääsykoe
Hyvät vanhemmat, antakaa lastenne elää itse omaa elämäänsä ja eläkää te omaanne. Luottakaa lapsiinne. Ei heidän tarvitse olla täydellisiä. Antakaa heidän tehdä itse omat virheensä.
On varmasti stressaavaa, jos vanhemmat eivät luota edes täysi-ikäisen lapsensa kykyyn opiskella itsenäisesti. Miksi mikään ei riitä? Yleensä eka- ja tokaluokkalaisten (alakoulu) kanssa tehdään yhdessä läksyjä.
Jos yliopistot toteuttaisi opetusta laadukkaasti niin ei tarvisi tukea, mutta nykyäänhän proffat ja muut kilpailee huomiosta konfissa ja kekkereillä, on äänessä mediassa, kylillä ja toreilla. Koko yksikkö valjastettu tehokkaaseen rahanhakuun ja huippujulkaisujen viilaamiseen.
Oikeastihan opiskelijathan on siellä vain pakollinen paha, eikä kantahenkilökuntaa kiinnosta usein tippaakaan opettaminen (valtaosalla ei ole tuntiakaan pedagogista koulutusta!), tai sitten se on rehvakasta läpänheittoa ja trendikkäitä tarinoita. Ja tiedoksi: proffat on nykyisin politiikkoihin verrattavia pyrkyreitä ja pelureita.
Olkaa onnellisia jos voitte tukea, iso osa ei sitä saa ja on ihan hukassa ja hajoaa siihen hulluun tahtiin ja vaatimuksiin.
Terv. Opintoneuvoja yliopistolta
Oletko ajatellut auttaa häntä töissäkin, sitten kun olet auttanut häntä suorittamaan tutkinnon yliopistossa?
Teettekö työtkin tulevaisuudessa sitten lapsen puolesta, kun ei ole itse mitään yliopistossa oppinut?
Vierailija kirjoitti:
En saanut mitään tukea vanhemmiltani aikanaan, eikä mieheni. Olemme molemmat väitelleet tohtoreiksi, mutta kyllä ehdottomasti ymmärrämme kuinka koventunut kilpailu on, ja autamme lapsiamme jaksamaan yliopistossakin.
Pelkästään metodinen sparraus, tieteellisten diskurssien ymmärtäminen, asiantuntijaksi kasvaminen, opinnäytteiden oikoluku, viittaustekniikan sujuvoittaminen, tieteellinen kieli, tiedon hallinta valtavassa määrässä mitä nykyisin on, niin kaipaa hyvää ohjausta, mitä yliopistoissa harvoin on tarjolla.
Esim. Aallon kauppakorkeassa ei saa edes mitään opetusta tutkimuksen tekemiseen, mutta ykskaks gradu pitää osata tehdä, aikaa siihenkin 3kk ja siinä ajassa pitää kerätä itse data. Alla höppäinen online "seminaari", jossa palautetaan 1) tutkimusidea 2) tutkimussuunnitelma, josta saa palautetta 3) lopullinen suunnitelma.
Ja sitten pitää alkaa tehdä tutkimusta, ja kerätä dataa. Tämä johtaa siihen,
Eipä uskoisi , kun pilkkujakin käytät , miten sattuu. Outoa .
Omat vanhempani eivät ymmärtäneet opinnoistani mitään edes lukiossa saati sitten yliopistossa. Ihan itse piti puurtaa.
Kyllä. Tohtorin tutkintoa piti kanssa auttaa ja sen jälkeisessä. Tutkimuksessa autetaan kanssa. Illat menneet jo vuosia matikkaa tehdessä, mutta mitä en tekisi lasten puolesta.