Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitseeko yliopisto-opinnoissa apua vanhemmilta?
19.03.2025 |
Tyttäremme on lukiossa ja menestyy koulussa erinomaisesti. On kuitenkin saanut apua opintoihinsa meiltä vanhemmilta, koska on sitä kovasti pyytänyt. Erityisesti pitkän matikan ja fysiikan kymppejä ja ysejä ei olisi tullut ilman vanhempien apua.
Nyt tyttö suunnittelee yliopisto-opintoja, joissa on paljon matikkaa. Pelottaa, että emme vieläkään pääse eroon läksyistä, vaan tytär jää kotiin ja me tehdään taas illat pitkät matikkaa.
Ovatko muut tai ovatko lapsenne tarvinneet vanhempien konkreettista apua vielä yliopisto-opinnoissakin? Monihan ei edes osaisi auttaa lastaan, me valitettavasti osataan. Isänsä opetti aikanaan yliopistolla työkseen niitä samoja kursseja ja minäkin olen käynyt ne läpi.
Kommentit (75)
Mulle tuli nyt vilpittömästi täysin yllätyksenä, että tällaista pohdintaa edes voi jollakin olla. Niin erilaisia olemme.
Ei ole tullut pieneen mieleenkään, kun tytär on nyt hakemassa toista kertaa yhteishaussa ja yrittää sisään, että edes ehdottaisin jotenkin hakemiseen puuttumiseen.
Se on tyttären asia,elämä, onnistuminen tai epäonnistuminen.
Varmaan arvaatte,etten ole koskaan saanut itsekään liiemmin apuja, lukuunottamatta eka- ja tokaluokkaa tai kertotaulujen tai enkun sanakokeiden kyselyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on selkeä provo, mutta meillä fysiikan ja pitkän matikan vaikeimpia tehtäviä tytär tekee isän kanssa yhdessä. Ehkä koulussa on jokin whatsApp-ryhmä, jossa jotkut keskustelee tehtävistä, mutta eipä se ole yleisesti tiedossa.
Parhaat ystävät jääneet näistä aineissa jälkeen jo aiemmilla kursseilla, joten heiltä on turha kysyä. Kun opiskelu kiinnostaa ja tietää, että juuri näitä aineita tarvitaan jatko-opintoihin ja tukiopetusta saa vain hylätyn arvosanan saaneet ja niissä käsitellään perusasioita, mitään matikka-tai fysiikkakerhoa ei ole, ja itsellä on halu tehdä ne vaikeatkin tehtävät niin vaihtoehdot jää vähiin.
Jokin vanhemman opiskelijan mentorointisysteemi olisi paikallaan lukiossa. Toivottavasti yliopistossa opiskelukaverit ovat ryhmäytyneet paremmin.
Miksi hylkäisin lapseni yliopistoikäisenä, nuorena aikuisena? Autanhan ystäviänikin, vanhempiani silloin kun apuani tarvitaan.
Neuvon mielelläni vaikka Sisun käytössä, hakustrategioissa, erilaisten tehtävätyyppien taksonomioissa, aikataulutuksessa.
Kyllä on itsekkäitä ja kylmiä vanhempia olemassa, ei voi muuta sanoa!
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa on tämä sairas yksin pärjämisen eetos.
Mutta jatkakaa vaan.. Itse pyydän neuvoa edelleen kirurgi-isältäni vaikeisiin potilastapauksiin.
Pitääkin lopettaa tämä sitten, ja toivokaa parasta yksin kaiken suorittaneen hermoheikon lekurin käsissä!
Ei tässä mun tulkintani mukaan ole kyse siitä, etteikö voisi jostain pulmallisista asioista jutella ja jakaa vanhempien kanssa. Tässä huolena oli se,että vanhemmat eivät vieläkään pääse eroon iltaläksyistä, joita esim.lukioaikana on tehty ilmeisen paljon. Aloittaja sanoi, ettei ysejä ja kymppejä olisi tullut ilman apua.
Ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä toista tietenkin voi ja pitää auttaa, vaikka lapsi olisikin aikuinen. Ei tarvitse pärjätä aina yksin. Aloittaja vaan pelkää, että lapsi tarvitsee paljon apua ja he tekevät illat pitkät matematiikkaa. Se kuulostaa todella oudolta. Kun tehdään yhdessä joka ilta läksyjä, lapsen kuvittelee olevan pieni alakoululainen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut auttaa häntä töissäkin, sitten kun olet auttanut häntä suorittamaan tutkinnon yliopistossa?
En halua auttaa ja sehän tässä just pelottaakin, että vaatii sitä apua jos on hakeutunut alalle, joka ei sovi hänelle.
Olen ehdottanut amk-opintoihin tutustumista, mutta ne eivät kuulemma kiinnosta yhtään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh, tietysti autan jos vain osaan! Joskus se on ollut vaikka jonkun lomakkeen toimittamista kun tytär oli vaihdossa, virkamiesruotsiin treenattiin yhdessä, sillä puhun itse hyvin ruotsia nuoruuden työvuosien vuoksi.
Poika itse opiskeli tietäen että en osaa, taloudellisesti autoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut auttaa häntä töissäkin, sitten kun olet auttanut häntä suorittamaan tutkinnon yliopistossa?
En halua auttaa ja sehän tässä just pelottaakin, että vaatii sitä apua jos on hakeutunut alalle, joka ei sovi hänelle.
Olen ehdottanut amk-opintoihin tutustumista, mutta ne eivät kuulemma kiinnosta yhtään.
Ap
Kerro tämä tyttärellesi suoraan, niin hän voi sitten aikuisena tehdä omat johtopäätöksensä sinusta. Kunnioita sitten vastavuoroisesti hänen omaa tilaansa, jos vaikka kertoo ettei saanut sinulta tukea hauraassa elämänvaiheessa.
Ap, nyt on aika katkaista napanuora lapseen. Nuorenne on selvästi hakemassa paikkaan, jossa hän ei selviä itse. Hänen täytyy ymmärtää, että hänen täytyy hakea sellaiseen paikkaan, jossa hän kykenee suoriutumaan itsenäisestikin.
Joo, tietenkin JOSKUS pitää auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia suosisin pääsykokeita. Nythän tyttäresi pääsee todistuksen kautta alalle, jonne hänen kompetenssissa ei muuten riittäisi. Tuo toiminta on periaatteessa sama kuin pääsykoevalmennus.
Itse aiheesta: käytin muutamaan esseeseen materiaalina äitini kanssa käymiäni keskusteluja: hyviä näkökulmia. Tuskin lasketaan varsinaiseksi auttamiseksi? Normaalia kommunikointia.
Tämä. Äiti ja isä ovat kädestä pitäen taluttaneet keskinkertaisuuden läpi lukion huippuarvosanoin. Mitä annettavaa tyttärellänne on tieteelle?
Ohis lukion arvosanat tulevat kokeista. Ei vanhemmat siellä koetilanteessa ole auttamassa. Toinen käyttää esseehen äidin kanssa käytyjä keskustelee materiaalina toinen käy vanhemman kanssa keskustelua yhtälöistä ja fysiikan laeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä kirjoituksista tuli? Jos sai fysiikasta ja pitkästä matikasta E:n tai L:n niin eiköhän pärjää, jos niillä menee sisään.
Pääsykoe sitten karsii muussa tapauksessa jos taidot ei riitä.
Ei sinun tarvitse rasittaa pikkuaivojasi tällä sen enempää.
Toki autan, tutkimustehtävissä ja raporttien kirjoittamisessa. Tein sitä myös lukiossa. Minusta se on hauskaa ja tykkään siitä. Matematiikassa en toki auttanut, koska en osaisi. Tai ensimmäisenä vuonna taisin jotakin neuvoa, mutta sitten en enää osannut. Eli siinä autan mitä osaan.
Vierailija kirjoitti:
No mitä kirjoituksista tuli? Jos sai fysiikasta ja pitkästä matikasta E:n tai L:n niin eiköhän pärjää, jos niillä menee sisään.
Pääsykoe sitten karsii muussa tapauksessa jos taidot ei riitä.
Ei sinun tarvitse rasittaa pikkuaivojasi tällä sen enempää.
Tämä.. Ei sinne yliopistoon, tai mihin lie pyrkimässä, pääse jos ei ole riittävät taidot.
Jälkeläinen ei ole mikään näyttelyesine, jonka tehtävänä on tuoda täydellistä kunniaa vanhemmilleen. Antakaa lapsenne pärjätä myös itse. Joskus ei tule täydellistä kymppiä ja suoritusta, mutta mitä väliä sillä on.
Ei jälkeläistä voi nostaa jokaisen pienenkin kynnyksen yli. Pitää olla myös ponnistusvoimaa omissa lihaksissa, jotta selviää silloinkin, jos ja kun kukaan ei ole nostamassa kynnyksen yli.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on selkeä provo, mutta meillä fysiikan ja pitkän matikan vaikeimpia tehtäviä tytär tekee isän kanssa yhdessä. Ehkä koulussa on jokin whatsApp-ryhmä, jossa jotkut keskustelee tehtävistä, mutta eipä se ole yleisesti tiedossa.
Parhaat ystävät jääneet näistä aineissa jälkeen jo aiemmilla kursseilla, joten heiltä on turha kysyä. Kun opiskelu kiinnostaa ja tietää, että juuri näitä aineita tarvitaan jatko-opintoihin ja tukiopetusta saa vain hylätyn arvosanan saaneet ja niissä käsitellään perusasioita, mitään matikka-tai fysiikkakerhoa ei ole, ja itsellä on halu tehdä ne vaikeatkin tehtävät niin vaihtoehdot jää vähiin.
Jokin vanhemman opiskelijan mentorointisysteemi olisi paikallaan lukiossa. Toivottavasti yliopistossa opiskelukaverit ovat ryhmäytyneet paremmin.
Miten aloitukseni on selkeä provo vaikka teillä toimitaan samoin kuin meillä? Vaikeimmat matikan ja fysiikan tehtävät tehdään vanhempien kanssa.
Ap
Oletteko keskustelleet lapsenne kanssa siitä, että teidän mielestä hänen lahjansa eivät ehkä yliopiston matikan laitoksella opiskeluun riitä. Tuolla pärjääminen kun vaatii aivan poikkeuksellisia lahjoja. Hyville matemaatikoille lukion pitkä matikka on kokoelma päässälaskuja.
Jos taas lapsi on menossa, vaikka DI-koulutukseen sieltä nyt pääsee takapuolen kestävyydellä läpi.
Alue: Aihe vapaa
Vain Suomessa on tämä sairas yksin pärjämisen eetos.
Mutta jatkakaa vaan.. Itse pyydän neuvoa edelleen kirurgi-isältäni vaikeisiin potilastapauksiin.
Pitääkin lopettaa tämä sitten, ja toivokaa parasta yksin kaiken suorittaneen hermoheikon lekurin käsissä!