Meitä ei koskaan kutsuta mihinkään ja kun yritän itse kutsua
tulee ihmeellisiä kierteleviä ja epäselviä vastauksia! Koen tosi raskaana sosiaalisen elämän kannalta. Naisista ja perheistä noin 40 kyse. Esimerkkejä:
- Vastataan kyläilykutsuun että palataan pian, ja sitten ei kuulu ikinä mitään.
- Vastataan kutsuun yhteiseen tekemiseen, esim kahvittelu, etten tiedä vielä ja sitten ei sovita mitään vaihtoehtoistakaan.
- Käydään meidän kutsuissa esim meillä syömässä, mutta meitä ei kutsuta minnekään.
- Luvataan pari viikkoa ennen että sitten XX järjestän kyllä meillä jotain, ja kun mennään paikalle omien skumppien kanssa, ollaan siellä hiukset rasvaisina eikä selvästi olla panostettu lainkaan.
Mistä ja miten löytää jatkossa kivoja kavereita, jotka olisivat vähän innostuneempia? Ehdottaisivat edes joskus jotain?
Kommentit (73)
Minä kutsun yleensä meille. Tykkään olla emäntä ja en laske montako krt sinä olet pyytänyt jne.
Pidimme tosi extrempore kutsut pari viikkoa sitten. Meillä oli ihan normaalia lauantaimenoa, treffattiin miehen ystävät Ikeassa. Syötiin ja kierreltiin. Nämä miehen ystävät alkoivat puhumaan he menevät Euroviisu valvojaisiin. Olen saanut apua kahdesta naapurin huushollista ja kysyin mieheltä kutsutaanko. Soitin kummallekin ja kellään ei ollut mitään.
Toinen on eläkkeellä oleva pariskunta, joiden asunto on myynnissä ja toinen 5 henkinen perhe.
Tein pari piirakkaa, kakun, sämpylöitä, kummatkin toivat mukanaan viiniä.
Meillä oli tosi hauska ilta ja tietty ilta täydentyi Kaj n voittoon.
Miten nykyään menee, saitteko kutsun ?
Vierailija kirjoitti:
Tää on kamalaa! Kiinnostaa myös.
Se kun kutsut vai ?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä löydät vielä samantyylisiä, joilla on varaa kestitä teitä
ja osaavat kokata hyviä ruokia.
Huhuu, löytyikö ? Toivottavasti.
Jaksat silti roikkua niissä ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisten muilta saatavan huomion riippuvuus on sairasta kun se vaikuttaa ihan koko elämään eikä millään positiivisella tavalla. Tuo riippuvuus taitaa olla pahempi kuin heroiinin ja nikotiinin riippuvuus yhteensä kun sen eteen tehdään mitä tahansa
Isäs oli sairaana huomiosta, kunsua teki ? ;))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Onpa harvinaisen törkeää olla hiukset rasvaisina.
Jos odotan vieraita, pidän huolen, että olen vähintään puhdas ja yllä siistit vaatteet.
Vieraillekin maistuu tarjoilut paremmin, jos emännän ilmiasu ei tuhoa ruokahalua.
Tarkoiti viikon pesytymättä ja samat vaatteet(alasti melkeen ) päällä ?
Jotain vikaa teissä vaan nyt on, kun ihmiset eivät halua olla kanssanne tekemisissä. Koittakaas nyt miettiä, että mikä teissä on vikana.
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa teissä vaan nyt on, kun ihmiset eivät halua olla kanssanne tekemisissä. Koittakaas nyt miettiä, että mikä teissä on vikana.
Entä jos ne "pössyttelee" kotonaan tms.. ?
Miehen kontrollointia ?
Äläpä ap ihmettele ,koska tuo on ns maan tapa. Olet nuori tai vanha , niin sama homma. Harrastin kylään kutsumista ikäisiäni eläkeläispariskuntia ,kun jäimme eläkkeelle ja oli aikaa sekä voimia seurustella ja kutsua vieraita.
Meillä oli kolme pariskuntaa joiden kanssa se toimi niin, että kun kutsuin ,niin tulivat kyllä. Nooh,,, seuraavana kesänä/talvella esim kun soitin ,niin sitten kutsuivat vastavierailulle. Jne ,jne,,, tätä jatkui n 3 v , mielellään tulivat meille mutta sitten vasta kutsuivat ,kun muina naisina soittelin kuulumisia.
Että näin se menee.
Onko tullut uudempia tuttuja kysymään ?
Mielestäni tuollaiset kotikyläilyt ovat mennyttä aikaa. Ei sitä harrasteta enää missään. Ihmiset ovat kiireisiä, työelämä kuluttavaa ja kodit ahtaita. Lapsiperheellisellä on iso työ siivota koti siihen sisustuskuvastokuntoon, mitä kaikki nykyään odottavat. Kun ei se tavallisen lapsiperheen koti siltä näytä, niin mieluummin jätetään kaverit kutsumatta kotiin, vaikka haluttaisiinkin nähdä.
Mukavampaa olisi kun ihmiset sopisivat tapaamisia ruokaravintoloihin, kahviloihin, lenkkipoluille, laavuille, uimarannoille, kuntosalille, erilaisiin tapahtumiin jne. Jonkun tekemisen äären, missä niitä vieraita ei tarvitse kutsua sinne omaan kotiin. Koti on kuitenkin monelle henkilökohtainen paikka. Nykyään ihmiset asuvat vielä ahtaammin kuin ennen.
Meinasin just kirjoittaa vähän samaan tapaan. Mulla on kaksi lasta ja he molemmat ihan erilaisia luonteiltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan. Ja myös erilaisia kuin minä. Samoin heidän kaverinsa ja näiden vanhemmat. Ei se, että mun lapseni on ollut kaveri jonkun kanssa suinkaan tarkoita, että tämän kaverin vanhemmat olisivat millään tavalla samanhenkisiä kuin mä olen. Joten mikään "pakotettu" ystävyys tai edes kaveruus heidän kanssaan ei kyllä olisi toiminut vaan se olisi ollut pakkopullaa todennäköisesti molemmille osapuolille. Toki näiden vanhempien kanssa vaihtoi aina muutaman sanan, kun jossain heihin törmäsi, mutta se, että olisi kutsuttu kyläilemään, kuulostaakin ihan absurdilta ajatukselta.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/