Mä olen ihminen josta muut eivät vain pidä, en tiedä miksi :(

Olen ollut lapsesta asti jotenkin ulkopuolinen kaikista sosiaalisista ympyröistä. Luulin että tilanne helpottaisi iän myötä, mutta huomaan yhä edelleen joutuvani ulkopuoliseksi työympyröissä, jopa tuttavapiirissäni.



Lapsena olin hieman koulukiusattu, en vieläkään tiedä tarkalleen että miksi. Olin ehkä ärsyttävä jotenkin. Ulkonäköäni haukuttiin. En kuitenkaan ollut mitenkään erityisen ujo tai itse ilkeä. Nykyään minua pidetään yleensä todella kauniina. Vaikka tiedänkin että se ei ole mikään absoluuttinen totuus. Ihan yhtä hyvin joku voisi yhä haukkua minua rumaksi.



Ylä-asteella ja lukiossa sain ensimmäiset ystäväni, heidän kanssaan suhteet tosin muistuttivat jotenkin enemmän parisuhteita dynamiikaltaan. Oli mustasukkaisuutta, riitoja ja "yhteen palaamisia". Vaikka olivatkin siis ihan platonisia suhteita fyysisesti. Sen jälkeen kaikki kaverisuhteeni ovat olleet tosi pinnallisia ja etäisiä. Minulla on paljon kavereita, mutta minusta tuntuu että valtaosa jopa tuttavistani inhoaa minua, eikä oikeasti halua olla kanssani tekemisissä.



Olen yrittänyt itse olla ystävällisempi ja sosiaalisempi, mutta turhaudun kun silti tuntuu ettei kukaan halua olla läheinen ystävä kanssani.



Vaikka naispuolisten kavereiden saaminen ja pitäminen tuntuu mahdottomalta, miesystäväni ovat aina sen sijaan rakastaneet minua täysillä. Tosin miehet jotka eivät ole minusta romanttisesti kiinnostuneita, eivät taas pidä minusta ollenkaan ihmisenä. Minua vältellään työyhteisöissä. On rasittavaa että jos joku mies vihdoinkin alkaa ottamaan minuun kontaktia ja kaveeraamaan, hän todennäköisesti paljastaa ihastuneensa minuun. Ei sellainen ole ystävyyttä.



Nykyinen aviomieheni on myös paras ystäväni, mutta joskus vaan mietin että olisi kiva jos oli pari muutakin ihmistä joita voisi ystäväksi sanoa. Olen kuulemma vähän pelottava ihminen ja ihmiset saavat minusta usein väärän kuvan. Tai sitten oikean, mutta eivät vain pidä minusta.



En halua muuttaa itseäni, mutta ihmettelen että voiko oikeasti olla niin että olen sellainen nainen ettei toinen nainen halua/voi/pysty olemaan kanssani ystävä, ja miehillä on aina joku hidden agenda.



Muilla samanlaisia ongelmia? Mistä ne voisivat johtua?