Mä olen ihminen josta muut eivät vain pidä, en tiedä miksi :(

No tuossahan on monta eri mahdollisuutta. Voit kuvitella turhia, sinulla on ollut huonoa tuuria tms. Millaisia viestejä lähetät? Oletko tasapuolisen ystävällinen tai esim. flirttailetko?

ihminen omasta mielestäsi olet?

Itselläni on mennyt vuosia hyvienkin ystävien kanssa ennen kuin ollaan oltu niin hyviä ystäviä, että on voitu avoimesti itkeä surut ja nauraa ilot yhdessä. Ystävyyksiltä ei pidä odottaa mitään, mutta niille on annettava paljon. Ajan kanssa ne sitten muotoutuvat timanteiksi.

Ainoa ihmistyyppi, jonka kanssa ei ihmiset yleensä jaksa kauheasti kaveerata on sellainen, joka ei ole muista yhtään kiinnostunut. Eli ei kysele muiden kuulumisista yhtään, vaan juttelee vain itsestään tai ei juttele lainkaan.



Onko ap sellainen? Voisiko se olla syy kavereiden vähyyteen?

Eli kaikki lähtee sinun tarpeistasi ja sinä olet asioiden ja suhteiden keskipiste. Ekä tyrkytät itseäsi liikaa? Eli ajat muut nurkkaan. Yrität olla liikaa kaveri? Viestistäsi saa toisaaltaan kuvan, että olet hyvinkin itsevarma ja toisaaltaan taas et ollenkaan. Ainakin vaikutat ulkonäkökeskeiseltä.

myös oman kokemukseni perusteella vierastaa sellaisia epäaitoja ihmisiä (esim jos ap oikeasti pitäisi itseään hätkähdyttävän kauniina, mutta esittäisi, että ei pidä) ja semmoisia, jotka ottavat nokkiinsa helposti toisten kommenteista. Olen siis itse pyrkinyt tästä eroon.

1. Ystävä kuuntelee ja on kiinnostunut sinusta

2. Ystävä on empaattinen

3. Ystävä hyväksyy sinut aidosti ja tukee sinua



Onko sinulla Ap nämä ystävän ominaisuudet?

Heeei!



Suoraan mun 'kynästäni' :).



Olen aina kokenut olevani ulkopuolinen. En oikein tiedä jättäydynkö ulkopuolelle vai eikö minusta pidetä.



En ole koskaan pitänyt itseni mitenkään erikoisen upeana. Mutta ilmeisesti jollain tasolla naiset ovat minulle kateellisia. Joskus joku baarissa sanoi, että "mulla ei ole mitään mahdollisuutta, jos olet siinä".



Olen suora, reilu ja sydämellinen. Ehkä se on tuo suoruus, mikä ajaa muut pois. Minun ei tarvitse puhua pahaa kenestäkään selän takana...



Tsemppiä ap! Ole vain oma itsesi!!

Voin ehkä kuvitella turhia, mutta olen silti kovin yksinäinen. Ehkä juuri asioiden toistuminen lapsuudesta aikuisuuteen on se syy miksi tuntuu että minussa on oikeasti jotain vikaa, jota en vain itse tajua.



Nuorempana yritin ehkä liikaa olla hauska ja sarkastinen. Minulla oli usein kärkeviä mielipiteitä ja olin mielestäni suorapuheinen. En kuitenkaan pyrkinyt koskaan loukkaamaan muita ihmisiä. Olen kuitenkin hyvin suvaitsevainen ja liberaali ihminen ja pidän monenlaisista ihmisistä. Minusta on hienointa jos ihminen uskaltaa olla aidosti oma itsensä, epäaidoista ihmisistä en itse pidä ja välttelen. Välttelen myös selkäänpuukottajia ja yritän sen sijaan itse puhua suoraan negatiivisistakin asioista. Joskus tuntuu että jos olisin kierompi ja osaisin puhua paskaa selän takana, minulla olisi parempi sosiaalinen menestys. Ihmiset rakastavat yhteisiä vihollisia ja alhaisissa tuntemuksissa möyrimistä.



En ole kovin hyvä small talkissa, menen hämilleni siitä kun pitäisi puhua jotain samantekevää ihmisten kanssa. Saatan pälyillä ympärilleni vaivaantuneena, vaikka samalla haluaisin todella paljon murtaa sen jonkin pinnallisen jään ja pystyä keskustelemaan syvemmin jostakin asioista, tuntemaan sen hetken kun löytyy yhteys toiseen ihmiseen. En kuitenkaan koe sitä irl elämässä ihmisten kanssa, vain joskus netissä keskusteluissa ja nuorempana chatissa. Ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla, eikä sekään vielä ole kovin selkeää, kuten kirjoituksestani ehkä voi päätellä.



En ole flirttailevaa tyyppiä, itseasiassa hämmennyn ja ahdistun jos minulle flirttaillaan. Kyllä mä yritän olla tasapuolisen ystävällinen, mun on vain tosi vaikeaa osata olla ystävä, koska musta tuntuu että mulla on niin vähän kokemusta toimivista ystävyysssuhteista. Ehkä näin yli 30 vuotiaana ei edes ystävysty kunnolla, ja ihminen on aina kuitenkin yksin.

Hän kai tuntee sinut niin hyvin että voisi suoraan kertoa mielipiteensä miksi et saa kavereita. Joku näkemys ainakin pitäisi olla.

niistä pitää päästä yli.

Oletko kiinnostunut muista, pidätkö ihmisistä ylipäänsä vai halutako itsellesi vain yleisöä tai tukikeppejä? Siedätkö erilaisuutta ja erimielisyyttä? Oletko lojaali/ solidaarinen/ luotettava? Lasketko vastavuoroisuuksia, "kun minä nyt näin niin tuon pitää seuraavaksi noin"?

Mitä ihminen saa kun saa sinut ystäväksi?

että ystävättömyys kellään johtuisi liian kauniista ulkonäöstä. Voihan sitä aina kaveerata toisten kauniiden kanssa, ja aina löytyy kauniimpiakin. Ehkä sellainen oletus, että toiset naiset automaattisesti kadehtii, johtuu itserakkaudesta, jota taas yritetään peitellä leikkimällä sydämellistä ja uskottelemalla itselleenkin, että on kauhean ihana ihminen, mutta muut vaan kadehtii. Eli todellisuudessa ollaankin kiinnostuneita vain itsestä. Tämä on siis vain teoria.

liikoja ystävyys-ja ihmissuhteilta. Sanoisin, että go with the flow, eli älä mene liian syvällisesti asioihin, älä analysoi joka ikistä tilannetta ja hyväksy se tosiasia, ettei kaikki pidä kaikista, vaan ne kemiat ei vain kohtaa aina. älä takerru ja ole epätoivoinen mielistelijä, se karkottaa, vaan "normaali" ja jos joku ei susta pidä, niin so what! ja tämä asenne sit huomatataan, että tuolla naisella on itsetunto kohdallaan ja kohdellaankin sen mukaan.

asioista haluaisit puhua sen ystävän kanssa ja mitä tehdä?

1. Olen nimenomaan kiinnostunut tutustumaan muihin ihmisiin ja siihen mitä heille kuuluu. Mitkä asiat heitä kiinnostavat.



2. Olen empaattinen, mutta tiedän että voin olla myös vähän huonosti samaistuva sellaisiin asioihin joista minulla ei ole itselläni kokemusta, esimerkiksi läheisen kuolema, mutta silloin olen yrittänyt pahoitella että en oikein osaa sanoa mitään järkevää, koska en voi mitenkään tietää miltä tuollainen tuntuu.



3. Hyväksyn ihmiset sellaisina kuin he ovat koska mielestäni jokainen ihminen voi vaikuttaa vain ja ainoastaan itseensä. Kyllä minä tukisin jos minulla olisi ystävä...



Ja siis, viimeisin ystävän kaltainen joka minulla oli, loppui siihen kun hän meni naimisiin sellaisen miehen kanssa jota minä en vain voinut sietää, ja heidän suhteensa perustui pettämiselle ja valheisiin. Ystäväni alkoi muuttua kuin toiseksi ihmiseksi, ja hänen elämänarvoistaan tuli pinnalliset. Tiedän että siinä suhteessa on ihan omaa syytäni että minulla ei enää ole ystävää, mutta elämä vie joskus niin erilaisiin suuntiin, että ei ole enää mitään yhteistä.

en metsästäisi niin kauheasti mitään syvällistä yhteyttä toisiin, koska nekin yhteydet voi olla vain toisen osapuolen kuvitelmia. Eikä ns. small talk ole sen huonompaa juttelua kuin jonkun ranskalaisen filosofin ajatusten puiminen, monissa tilanteissa on parempi heittää huolettomasti jotain kevyttä läppää, koska ainainen raskassoutuisuus on pidemmän päälle rasittavaa.

Se ja itseironia ovat minusta tärkeimpiä ominaisuuksia ystävälle. Huumorintajuttomat ihmiset ovat vain niin _tylsiä_.

aioin ottaa esille huumorintajun, uskon kyllä että kaikki ihmiset ovat huumorintajuisia, mutta tykkäätkö ap puhua vain sellaisista vakavista asioista vakavaan ja asialliseen sävyyn? Siinä ei ole mitään vikaa, mutta sellaisiin on varmasti vaikea tutustua.

Olet aivan kuin minä! Olen myös miettinyt, miksi aina uusissa ympyröissä (koulu, opiskelu, työpaikat, "äitikerhot" jne.) olen aina se, joka jää ilman "bestistä" ja muut löytävät sydänystäviä toisistaan. Pidän aidosti ihmisistä, olen sosiaalinen ja puhelias. Olen miettinyt, voisiko epäsuosioni johtua juuri puheliaisuudestani ja nimenomaan suorapuheisuudesta. Voi olla, että olen ihmisten mielestä "liikaa puhuva vouhottaja" ja eräs tuttava sanoi kerran suoraan, että valitan vaan aina kaikista asioista. Vaikka mielestäni puhun ihan positiivisistakin asioista, mutta kai teen sen sellaisella paatoksella, ettei sitä kukaan jaksa kuunnella. No, onneksi mies ja lapset pitävät minusta kaikesta huolimatta.

se mitä itse pitää suorapuheisuutena, voikin toisten korvissa kuulostaa pelkästään loukkaavalta ja juuri siltä, että puhuu vain negatiivista asioista. Tätähän voi kehittää.