Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teetkö taidetta - kenelle - motivaatio hukassa
18.03.2025 |
Minulla on kuvataiteiden koulutus, mutta taiteen tekeminen ei kiinnosta yhtään. Johtunee siitä että olen töissä muulla alalla, eikä yksinäisenä ihmisenä ole ketään kenelle esittelisin teoksiani.
Toisin sanoen motivaatio taiteen tekemiseen on täysin hukassa. Haluaisin että saisin luomisen palon takaisin. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja mikä on auttanut?
Kommentit (26)
Olen harrastelija ja teen taidetta ihan omaksi ilokseni. Harvoin olen niin tyytyväinen lopputulokseen, että esittelisin kenellekään tai laittaisin seinälle. Tekisin enemmänkin, mutta pohjat ja maalit ovat kalliita. Siksi maalaan paljon vanhojen, huonompien töiden päälle uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mulla oli sama tilanne, totaalinen taidejumi, joka kesti kymmenisen vuotta.
Syynä oli muiden velvollisuuksien lisäksi paljon omituisia ja typeriä ajatusmalleja ja turhia paineita. Ajattelin mm. että minulla pitäisi olla selkeämpi oma tyyli, jotain olennaisen tärkeää sanottavaa, että mallin ottaminen valokuvista on huijausta, että jos en ole saanut mitään suurta aikaiseksi 30v mennessä niin en tule koskaan saamaankaan ja että lahjattomat harjoittelee. Aivan idioottimaisia ajatuksia kaikki näin jälkikäteen ajatellen ja ne veivät kyllä kaiken ilon luomisesta. Onneksi niistä oli helppo luopua, kunhan vain havaitsin ja kyseenalaistin ne. Tunnistatko itsessäsi jotain vastaavia ajatusmalleja, jotka estävät tekemistäsi?
Nyt maalaan rennosti päivätöideni ohessa. Valitsen aiheet intuitiolla. Kerään inspiraatiokansioon kuvia, jotka puhuttelevat jollain tapaa. Inspis voi tulla vaikka jostain lauseesta tai väriyhdistelmästä tai tavasta, jolla valo osuu johonkin. Seuraan muita taiteilijoita aktiivisesti somessa ja pidän omaakin pientä taidetiliä. Haaveilen omasta näyttelystä, ihan vaikka vain kirjaston tiloissa. Voisiko joku näistä toimia sinullakin?
En osaa tämän kummemmin auttaa, mutta tiedän tunteen. Voimia ja sinnikkyyttä taidejumin selättämiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle taiteen tekeminen on nimenomaan "sekopäinen pakkomielle", vaikka asiakkaille toki teen rahasta. Omat työni ovat sitten vähän erilaisia, kaikkia en näytä edes puolisolle tai ystävälle. Ei kai sen pidä olla joko tai. Mutta lapsesta asti on ollut PAKKO piirtää, raapustaa maalata muovailla. Vaikka sormella piirtää auton ikkunan pölyyn tai ulkona lumeen tai hiekkaan jos ei muuta.
Selvä, no sitten sinulla ei ole varmaan kaikki ihan kunnossa jos et pysty sitä lopettamaan.
No tietenkään en jäisi asiakastyön tai luonnoskirjan kimppuun jos talo syttyisi tuleen tai puoliso saisi sydärin, mutta on se silti luomisen pakko. Joskus uhraan yöunetkin jos on hyvä flow eikä seuraavana päivänä mitään menoja.
Mielestäni tällainen palo ei edes ole pakko tai minkään lahjakkuuden merkki. En juurikaan tarvitse sitä tilaustöissä. Ihmisellä voi olla vaikka mitä todella suuria intohimoja eikä niistä pitäisi tuomita tai niitä lytätä, riippumatta siitä ovatko ne tuottavia tai jonkun mielestä liiallisuuksiin meneviä. Kunhan ei satuta muita.
Maailmassa on muutenkin liian paljon turhaa häpeää ja liian vähän intohimoa.
Teen itse taidetta, mielikuvitusystävälleni zogret'h-xargothille, sekä arkkienkeli gabrielille.
Vierailija kirjoitti:
Voisit mennä esim. kaupunkisi opiston maalauskurssille hakemaan inspiraatiota? Niinhän ne sanoo että taidetta pitää tehdä jotta luovuus syntyy uudestaan. Eli nyt hakeudu ympäristöön jossa mukana muita maalareita, maalin tuoksua, tauluja, värejä. Kun menet sinne ja alat vaan maalaamaan, uskon että luovuus syntyy taas kun rentoudut ja alat vaan maalaamaan.
Oliko tämä sarkasmia? Tuolla ei luovuus kuki, eikä inspiraatio kupli
Alue: Aihe vapaa
Mutta ei se sukantekijä elätä itseään myymättömillä sukilla.