Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä aloit keräämään astioita, jotain astiasarjaa?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus rippikouluiässä minulle alettiin antamaan kaikiksi mahdollisiksi lahjoiksi tiettyä astiasarjaa josta en edes digannut erityisemmin. Jossain vaiheessa annoin ne siskolleni ja ostin sellaisia astioita joita itse haluan. Koko ajatus siitä että joka jumalan kipon pitäisi olla samaa sarjaa on tosi banaali.
Mulla on kaapit täynnä perintöastioita, niin en oo aloittanutkaan. N55+
Lukioiässä -80-luvulla. Kaverini keräsi erästä sarjaa ja niinpä minäkin innostuin, pyysin sitä ylppärilahjaksikin. Olen myynyt ne hyvään hintaan, siitäkin jo n. 15v.
En oo kerännyt mutta tarpeen mukaan ostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla piiloautismia.
? Eli jos haluaa kerätä jotain, on piiloautisti? Missä menee ikäraja, vai onko lapsienkin keräilyinto diagnoosin paikka?
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä aloittanut.
N45
en minäkään!
+70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla piiloautismia.
no kuule, se on sun housuissas se piiloautisti!
Olen onnellinen kun on jotain astioita. Ulkonäkö ja brändi ovat vähäarvoisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli nelikymppisenä. Kolmea eri astiastoa himoitsen, mutten ole kerännyt kuin kahta vielä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus rippikouluiässä minulle alettiin antamaan kaikiksi mahdollisiksi lahjoiksi tiettyä astiasarjaa josta en edes digannut erityisemmin. Jossain vaiheessa annoin ne siskolleni ja ostin sellaisia astioita joita itse haluan. Koko ajatus siitä että joka jumalan kipon pitäisi olla samaa sarjaa on tosi banaali.
Tosi banaali? Mikä tekee astioiden samanlaisuudesta banaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan, ettei sellaista ikää edes tule. En keräile mitään muutakaan.
Sama, kaikenlainen tavaroiden haaliminen on mielestäni sulaa hulluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus rippikouluiässä minulle alettiin antamaan kaikiksi mahdollisiksi lahjoiksi tiettyä astiasarjaa josta en edes digannut erityisemmin. Jossain vaiheessa annoin ne siskolleni ja ostin sellaisia astioita joita itse haluan. Koko ajatus siitä että joka jumalan kipon pitäisi olla samaa sarjaa on tosi banaali.
Tosi banaali? Mikä tekee astioiden samanlaisuudesta banaalia?
Se vain on. Sellaista korostettua keskiluokkaisuutta ja sievistelyä. Ei ole minun juttuni. Jos olet eri mieltä niin kata toki pöytäsi juuri niin kuin itse haluat.
Ikää 63, joten ei paljon aikaa jäljellä aloittaa. Kai se on pakko, jos se on velvollisuus.
En ole koskaan aloittanut, olen 58-vuotias. Minua ei kiinnosta kodinsisustus eikä astiasarjat eikä tyynyliinat eikä kynttilälyhdyt. Ostan siistejä, laadukkaita, kestäviä tavaroita tarpeen mukaan.
Siinä neljänkympin korvissa, kun rompetorilta - armeijan ylijäämää myyvältä tyypiltä ostin SA-INT:in teräksiset lautaset sekä mukit niin kotiin kuin mökillekin. Samaan pakettiin lähti myös intin isokokoiset lusikat (ei kuitenkaan lu-ha:t).
M 50
25-vuotiaana häälahjaksi ensimmäinen astiasto ja siihen heti perään loput haluamani osat. Sitten 30-vuotiaana toista astiastoa, jota olen täydentänyt ja toisaalta myynyt joitain osia ja värejä välillä. Näillä mennään varmaan loppuelämä. Tosin nyt valitsisin vain yhden astiaston, ihan turha pitää erikseen juhla-astioita. Mutta antaa olla kun kerran on reilusti kaappitilaa.
Minä tykkään, että astiat sopivat yhteen, mutta jokainen tehkööt miten haluaa. Ei se minulle kuulu haluaako joku muu pitää astiasarjaa vai käyttää erilaisia astioita.
Kolmikymppisenä ostin ensimmäisen astiastoni. Sitä ennen kaikki oli eri sarjaa ja -paria, mummovainaan jäämistöä ja sukulaisilta saatuja tarpeettomia jne. Alkoi vaan veetuttamaan, vaikkei astioissa sinänsä mitään vikaa ollut, ja ostin samantien koko astiasarjan.
En ole vielä aloittanut.
N45