Muut uupuneet, käykö niin, että jos tekee yhtenä päivänä paljon, toisena päivänä ei pysty mihinkään?
Tosi hankalaa tunnistaa rajojaan. Minulla lipsuu hyvin herkästi suorittamisen puolelle ja suuriin visioihin ja tavoitteisiin.
Olen opetellut himmaamaan koska voimavarat on jotenkin todella rajalliset. Jos pystyisin, tekisin mitä vain ja kuinka paljon vain. Nuorempana kuolemattomana kun luulin ettei fysiikan lait koske minua niin kovasti ja pystyn kovaan työntekoon, niin uuvutin itseni useammin. Olen ollut niin kriittinen, epävarma itsestäni mutta että on pakko tehdä mahdollisimman hyvin ja paljon kaikki ollakseen riittäävä.
Nykyään sitten olen ollut jo kuukausia lepolomalla mutta nyt taas elämä alkaa vähän hymyilemään ja tekisi mieli pinkaista kunnolla lentoon. Niin eilen tein paljon ja nyt tänään olen niin poikki etten kykene mihinkään. Astiat sain tiskattua, ruokaa teen jossain kohtaa. Enempää ei irtoa.
Kun vain oppisi jotenkin säätelemään ja säästämään itseään kun ei kykene siihen mihin ennen eikä kuten muut enää. Kai vähän vaikea hyväksyä ja sitä odottaa että voimat palautuisi ja voisi tehdä kaikkea ja paljon.
Kommentit (5)
Päivä kerrallaan. Voimat ei välttämättä palaudu ainakaan entiselleen. Tässä suossa on nyt tarvottu kuusi vuotta enkä usko enää voimien tästä paljoakaan korjautuvan. On vain pitänyt mitoittaa elämä sen mukaan. Pahaa oloa ja turhautumista aiheuttaa lähimmäiset vaatimuksineen ja toiveineen, jotka eivät tilannettani vielä vuosienkaan jälkeen sisäistä. Toisaalta tuntuu hyvältä kuitenkin olla heidänkin elämässään mukana ja pystyväni vähän auttamaan ja olemaan hyödyksi. Surettaa kyllä tämä jaksamattomuus, uupumus. Tuntuu, ettei mikään auta, liikun, syön terveellisesti, yritän parantaa nukkumistani, mikä ongelmallista, säännöllisellä rytmillä ja melatoniinilla. Silti tulee viikoittain vielä päiviä, jolloin olen kuolemanväsynyt ja mietin, mitä järkeä tässä elämässä oikeastaan on. Sinnitellen eteenpäin.
Elintavat kuntoon ja labrakokeet kaikista vitamiineista. Vuoden kuluttua olet kunnossa. Ihmiset luulevat syövänsä terveellisesti, mutta nykyisellä tehotuotetulla ruoalla ja köyhtyneellä maaperällä, voi puutoksia olla monestakin vitamiinista.
Ruoka tehdään itse, tuoreista luomuraaka-aineista, oikeilla valurauta tai (hiili)teräspannuilla, hyvillä, oikeilla mausteilla ja yrteillä maustettuna.
Liikuntaa vähintään tunti päivässä, omalla tasolla. Kävelystä - triatloniin.
Vahvaa B-vitamiinivalmistetta suosittelen. Itselläni oli tiamiinin puutos. Olen silti edelleen itsekin toipumassa uupumuksesta, teen osa-aikaisena töitä. Tsemppiä! Pienin askelin se toipuminen tapahtuu.
Aika normaalia.