Miksi naiset aina päättää mitä ostetaan kaupasta ja syödään?

Sitä kutsutaan metatyöksi: emäntä komentaa ja alainen tottelee.

Sulla on väärä muija.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on väärä muija.

Niin on. Taidan laittaa sen vaihtoon.

Ap

Miten niin aina?

Mä kysyn mieheltä monet kerrat viikon aikana. Onko toiveita?

Mä ostan ruoat kaupasta ja mä teen ruoat.

Meillä mies tekee ruokaostokset ja ruoat

Syötä tietosi meidän valikoimassamme ja sit voi tehdä myös ruoka kauppoja.

Mä kysyn joka kerta kun olen kauppaan lähdössä, että mitä haluatte syödä, siis muulta perheeltä. Ikinä en saa mitään vastaukseksi. Sit ostan sitä, mitä mun tekee mieli ja haluan valmistaa. 

Mene ap kauppaan yksin ja kokkaa itse. Tekijä päättää. Vai maksaako puolisosi kaiken myös ja sinä olet elätti, joka vinkuu pihviä?

Ei äiti anna tuollaisen keskenkasvuisen räkänokan tietenkään päättää. Teini vetäis vaan kuraläppäpitsoja.

Meillä mies päättää koska hän on se joka kokkaa. Ehdottaa toki voi mutta olisi hölmöä alkaa vaatia jotain työlästä ruokaa jos toinen on ihan väsynyt ja haluaisi tehdä jotain nopeaa ja helppoa. Mulle käy kaikki kunhan ei itse tarvitse tehdä.

Uskon että minulla on valtaa sanoa mitä syödään jos valmistan se ruoan. Meillä myös miehen herkut eli kanankoivet ei maistu muulle perheelle.

Miksi ehdotat,kun vain ostat ja teet ruuan. Ei se niin mene, et ehdotat naiselle mitä sen pitää tehdä ja itse istut sohvalla urheilua katsomassa. Tee itse se ruoka.

Oletko myös ehdottanut, että sinä teet ne?

Tee oma ruokasi itse niin ei tarvitse valittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyn joka kerta kun olen kauppaan lähdössä, että mitä haluatte syödä, siis muulta perheeltä. Ikinä en saa mitään vastaukseksi. Sit ostan sitä, mitä mun tekee mieli ja haluan valmistaa. 

Meillä vähän sama, mieheltä kyselen ateriaehdotuksia, aika hiljasta on. Eli syödään pastaa, hernekeittoa tai mennään pizzalle ;-) tai sitten pakotan sen syömään jotain vegaanista. 

Meillä tekijä saa päättää menuun.

Taisit tarkoittaa, että miksi nainen ei hae kaupasta ja kokkaa sinulle sitä, mitä sinä haluat?

Siksi koska herra ei viitsi suunnitella mitään etukäteen tai jos suunnittelee niin pitää silti muistutella.

Ap, tilanteesi ei ole millään lailla epätavallinen. Itse asiassa se on melko yleinen. Tällaisten parisuhdepulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Onneksi on myös positiivisia esimerkkejä, joissa asiat ovat kääntyneet hyvään suuntaan. Niistä tulee ensimmäisenä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukoiria ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän luokseen houkutteli ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyn joka kerta kun olen kauppaan lähdössä, että mitä haluatte syödä, siis muulta perheeltä. Ikinä en saa mitään vastaukseksi. Sit ostan sitä, mitä mun tekee mieli ja haluan valmistaa. 

Kysy joskus mitä ne EI halua. Saat vastaukseksi sen mitä aina ostat.