Onko pikkulapsiperheessä eroon koskaan hyvää syytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lastaan haluaa vahingoittaa pysyvästi, niin eroa

Poissaoleva isä ulkoistetaan toiseen asuntoon ja tämä on muka lapselle pysyvä trauma :D

Kuvittele mitä haluat, mutta lapsi kärsii. Kärsii koko elämänsä kun ei kehity normaalisti ja turvallisesti siten kuin lapsen tulisi saada kehittyä. Ihminen on psyykkeeltään sellainen, että tarvitsee vanhempiaan. Edes toisen vanhemman kuolema ei tee niin pahaa tuhoa kuin ihmisten luonnottomat teot. Kuolema hyvittää ja lopettaa ja selittää, mutta ihmisen raakat teot lastaan kohtaan jatkuu ja jatkuu, vaikka miten kauniita selityksiä keksisitkin ja niihin jopa uskoisit. Lapsi on myös ihminen, joka kärsii

Teit toisen lapsen, vaikkei mies huolehtinut ensimmäisestäkään? Halusiko mies yleensä lapsia? Jos taloutesi sallii,ota ero. Älä sitten heti etsi uutta, samanlaista kumppania ja tee lisää lapsia. 

Mies lupasi minulle korjaavan kokemuksen ja ajattelin, että hän on sisäistänyt mikä meni väärin. Olemme käyneet pariterapiassa, mutta mies sanoo, että minä riitelen väärin, kun en huuda ja raivoa vaan ennemminkin loukkaannun.

Vierailija kirjoitti:

En nykyään pääse edes suihkuun yksin. Pyysin, jos voisin käydä saunassa, niin mies vastasi ota nuorempi lapsi mukaan, en pysty katsomaan kahta samaan aikaan. Mies puhuu vaan, että voisin harrastaa iltaisin. Jos oikeasti tulisi tilanne, niin hän pyytäisi ottamaan toisen lapsen mukaan. Ja jos vain jätän lapset hänelle kunnes käyn suihkussa/saunassa, hän estää ja sanoo, että hänellä on vielä työjuttuja hoidettavana, eikä ehdi nyt auttaa. Usein keskustellessakin hän saattaa keskenkaiken ottaa puhelimen taskustaan ja alkaa soittamaan työpuheluita. Ja laittaa käden stop-merkiksi naamani eteen, että minun täytyy hiljentyä.



Lisäksi hän pitää sunnuntaisin vapaapäivän ja silloin haluaa levätä, niin usein lähden omille vanhemmilleni lasten kanssa. 

 

Mies varmaan ajattelee, että en ikinä eroaisi ja siksi käyttäytyy noin.

Eli käytännössä olet jo yksinhuoltaja. Tilanteesi paranee eron myötä, kun pääset miehesi aiheuttamasta jatkuvasta pahasta olostasi eroon. Ei kuvaamasi elämänne mikään terve parisuhde ole. 

Miehesi ei sitten eron jälkeen voi ottaa lapsia edes joka toinen viikonloppu, kun ei pärjää kuin yhden kanssa kerrallaan. Saat varautua totaaliyksinhuoltajuuteen kunnes lapset alkavat olla liki kouluikäisiä, jolloin isä saattaa lapsia seurakseen ottaa, jos nyt yleensä isyys häntä kiinnostaa.

Mutta sä pärjäät paremmin kuin nyt, aivan varmasti. 

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin miehestä kolmen lapsen kanssa. Lapset olivat 2-, 3- ja 6-vuotiaita. Samoja syitä kuin ap:lla. Miehen itsekkyys ja ei se muutu siitä. Kävimme pariterapian ja siellä tajusin lopullisesti, että tämä suhde heikentää minun ja lasten hyvinvointia. Eron jälkeen yh:na oli helpompaa, kun ei odotuksia eikä siten pettymyksiä. Ja iloa lasten kanssa. Lapset oli isällä joka toinen viikonloppu ja sekin antoi mulle omaa tilaa ja aikaa.

Myös APlle neuvoisin odottamaan että nuorin on vähän vanhempi. Ylipäätänsä, jos taloudessa ei ole väkivaltaa niin kannattaa odottaa sen ihan pahimman pikkulapsi arjen yli. Yli 2 vuotiaan kanssa pärjää jo paremmin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on parasta mitä voi vauva-aikana tehdä. Saa keskittyä lapseen ja isyyten ilman että hormoneista ja muutenkin sekaisin oleva naislapsi huutaa ja kerjää huomiota lapsen kustannuksella. Tosin suomalainen nainen alkaa siinä tilanteessa katkerana vieraannuttamaan lasta.

Naislapsi?!?

Haluan nähdä sen isän joka vapaaehtoisesti suostuu 3 v ja 10 kk ikäisten lastensa yksinhuoltajaksi. Onnistuuko sinulta?

Ei Suomessa kysellä mitään isien vapaaehtoisuutta. Eihän isyyttä edes arvosteta. Miehet nähdään vain maksajina. Synnyttäjä saa pitää lapsen vaikka pahoinpitelisi lasta uuden nistipoikakaverinsa kanssa.

Olen samaa mieltä siitä, että isyyttä pitäisi arvostaa enemmän. Mutta

Jos lähdetään siitä liikkeelle että siittäjillä ei ole mitään tekoa poikasten kanssa niin koko miesten "huoltajuus" on rikollista. Ihan yhtä alhaista naisten riistoa kuin sekin, että esim. aviossa on ennen saanut r aiskata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin miehestä kolmen lapsen kanssa. Lapset olivat 2-, 3- ja 6-vuotiaita. Samoja syitä kuin ap:lla. Miehen itsekkyys ja ei se muutu siitä. Kävimme pariterapian ja siellä tajusin lopullisesti, että tämä suhde heikentää minun ja lasten hyvinvointia. Eron jälkeen yh:na oli helpompaa, kun ei odotuksia eikä siten pettymyksiä. Ja iloa lasten kanssa. Lapset oli isällä joka toinen viikonloppu ja sekin antoi mulle omaa tilaa ja aikaa.

Myös APlle neuvoisin odottamaan että nuorin on vähän vanhempi. Ylipäätänsä, jos taloudessa ei ole väkivaltaa niin kannattaa odottaa sen ihan pahimman pikkulapsi arjen yli. Yli 2 vuotiaan kanssa pärjää jo paremmin yksin.

Ap:han hoitaa jo lapset yksin. Mies vain hankaloittaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin miehestä kolmen lapsen kanssa. Lapset olivat 2-, 3- ja 6-vuotiaita. Samoja syitä kuin ap:lla. Miehen itsekkyys ja ei se muutu siitä. Kävimme pariterapian ja siellä tajusin lopullisesti, että tämä suhde heikentää minun ja lasten hyvinvointia. Eron jälkeen yh:na oli helpompaa, kun ei odotuksia eikä siten pettymyksiä. Ja iloa lasten kanssa. Lapset oli isällä joka toinen viikonloppu ja sekin antoi mulle omaa tilaa ja aikaa.

Myös APlle neuvoisin odottamaan että nuorin on vähän vanhempi. Ylipäätänsä, jos taloudessa ei ole väkivaltaa niin kannattaa odottaa sen ihan pahimman pikkulapsi arjen yli. Yli 2 vuotiaan kanssa pärjää jo paremmin yksin.

Siinä voi nainen jo sairastua masennukseen, joten ihan turha kärvistellä enempää. Lapset tarvitsevat hyvinvoivan äidin, kun isästä ei ole mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lastaan haluaa vahingoittaa pysyvästi, niin eroa

Poissaoleva isä ulkoistetaan toiseen asuntoon ja tämä on muka lapselle pysyvä trauma :D

Kuvittele mitä haluat, mutta lapsi kärsii. Kärsii koko elämänsä kun ei kehity normaalisti ja turvallisesti siten kuin lapsen tulisi saada kehittyä. Ihminen on psyykkeeltään sellainen, että tarvitsee vanhempiaan. Edes toisen vanhemman kuolema ei tee niin pahaa tuhoa kuin ihmisten luonnottomat teot. Kuolema hyvittää ja lopettaa ja selittää, mutta ihmisen raakat teot lastaan kohtaan jatkuu ja jatkuu, vaikka miten kauniita selityksiä keksisitkin ja niihin jopa uskoisit. Lapsi on myös ihminen, joka kärsii

No onko sulla antaa ohjeita sille lasten isälle vai eikö lastenhoito ole luonnollinen osa isyyttä? Ohi asiasta: raaat teot eikä raakat. 

Raakat ei raaat, koska tää poistaa sen pikkusen merkin välistä

En tiedä pystynkö enää odottamaan. 

Mies kommentoi ulkonäköäni, että se on parhaat päivänsä nähnyt. Hän puuttuu tapaani hoitaa lapset ja kodin esim. hän riisui vauvalta pukemiani ulkovaatteita, koska vauvalla tulee kuuma, hän punnitsi märät pyykit vaaalla, koska sanoi minun ylitäyttävän konetta, hän sanoo, että en anna lapsille tarpeeksi ruokaa päivän aikana ja siksi heräilevät yöllä. Yksi viikonloppu käskin hänen katsoa lasta sen aikaa, kun kävin itse vessassa, mutta sinä aikana lapsi kaatoi keittiössä kiehuvat vedet kädelleen ja lähdettiin ensiapuun. Kerran hän haukkui minua, aloin itkemään ja olin autolla lähdössä vanhempieni luokse lasten kanssa, niin hän tuli repimään lapsia ulos autosta, mutta kun en antanut ottaa heitä, niin hän otti minulta autonavaimet kädestä. Jäin lasten kanssa autoon istumaan niin hän tuli myös autoon eikä päästänyt meitä lähtemään ilman häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Raakat ei raaat, koska tää poistaa sen pikkusen merkin välistä

Toki voisi kirjoittaa myös raa at

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on parasta mitä voi vauva-aikana tehdä. Saa keskittyä lapseen ja isyyten ilman että hormoneista ja muutenkin sekaisin oleva naislapsi huutaa ja kerjää huomiota lapsen kustannuksella. Tosin suomalainen nainen alkaa siinä tilanteessa katkerana vieraannuttamaan lasta.

Naislapsi?!?

Haluan nähdä sen isän joka vapaaehtoisesti suostuu 3 v ja 10 kk ikäisten lastensa yksinhuoltajaksi. Onnistuuko sinulta?

Ei Suomessa kysellä mitään isien vapaaehtoisuutta. Eihän isyyttä edes arvosteta. Miehet nähdään vain maksajina. Synnyttäjä saa pitää lapsen vaikka pahoinpitelisi lasta uuden nistipoikakaverinsa kanssa.

Niinpä. Miehille ero on helpotus kun pääsevät eroon sekä vaimostaan ett

 

Ai niinkuin sun äitis??

Tuohon ei ole yksiselitteistä vastausta olemassa, se riippuu niin tilanteesta. Mutta se että puoliso ei osallistu tai auta jne., niin esisijainen vaihtoehto ei pitäisi olla eron harkitseminen. Se kait se on, mikä on nykyaikana valitettavasti muuttunut. Keskustelkaa, ottakaa pariterapiaa, koittakaa löytää se yhteys toiseen uudestaan ja niin edelleen. Nyt se erokortti nostetaan pöydälle tyyliin ennen kuin on edes harkittu pariterapiaa. Keskustelua ei edes yritetä tosissaan sen puolison kanssa, vaan tullaan netin palstalle kertomaan yksipuolinen näkemys ja että pitäisikö tässä erota.

Pikkulapsiaika on useimmiten rankkaa. Se on sitä molemmille, mutta tahdotaan nähdä vain se oma näkemys. Esimerkiksi sinäkin kerrot tarinassasi yhden yksittäisen esimerkin ajoittuen pari päivää synnytyksen jälkeen. Joo varmasti virhe kyllä, mutta se nyt on yksi keissi. Vastaat todennäköisesti, että "on niitä muitakin". On varmasti, en hetkeäkään epäile. Mutta koita laittaa asioita perspektiiviin siitä huolimatta.

Jos koet että nyt on rankkaa, niin uskoisitko asian helpottuvan eron myötä? Olisiko puolisosi enemmän vai vähemmän tukenasi silloin? Vai ajatelitko että oven takana on puolisokandidaatteja jonoksi asti tulossa avuksi lapsiperhearkeen? Mieti niitä hyviä puolia. Kai niitäkin nyt hänessä on, et varmaan muuten lapsia olisi hänen kanssaan alkanut tekemään. Puolisosi tekee pitkiä työpäiviä ja niistä varmaan olisi hyvä jutella, mutta olisitko onnellisempi sohvalla makaavan työttömän kanssa, joka olisi yhtä lailla auttamatta sinua?

Lapsen hermoston ydin kehittyy siinä alle kolmevuotiaana ja lapsi imee kaikki tunteet ympäristöstään siihen hermostonsa pohjaksi. 

Eli ero on perusteltu jo sillä, jos se auttaa äitiä voimaan paremmin (rauhallisemmin, turvallisemmin), koska se vointi heijastuu suoraan lapseen ja lapsen koko elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lastaan haluaa vahingoittaa pysyvästi, niin eroa

Poissaoleva isä ulkoistetaan toiseen asuntoon ja tämä on muka lapselle pysyvä trauma :D

tarkoitat siis vieraannutettu?

tätä se on se feministin käsitys ihmisarvosta

Mies on ihan itse jo vieraannuttanut itsensa lapsistaan. Lapset asuvat samassa kodissa, muttei mies silti heidän elämäänsä osallistu. Vähän vastuuta omista teoista miehet!

Tässä näemme mielisairaan fasistin ajatusmaailman.

Mies avuton ja muiden vietävissä oleva turhake, joka ei osaa luoda itse suhdetta edes omiin lapsiinsa?

Projisoit, kuten narsistit tekee

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hermoston ydin kehittyy siinä alle kolmevuotiaana ja lapsi imee kaikki tunteet ympäristöstään siihen hermostonsa pohjaksi. 

Eli ero on perusteltu jo sillä, jos se auttaa äitiä voimaan paremmin (rauhallisemmin, turvallisemmin), koska se vointi heijastuu suoraan lapseen ja lapsen koko elämään. 

Lapsi voi paremmin ilman synnyttäjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lastaan haluaa vahingoittaa pysyvästi, niin eroa

Poissaoleva isä ulkoistetaan toiseen asuntoon ja tämä on muka lapselle pysyvä trauma :D

Kuvittele mitä haluat, mutta lapsi kärsii. Kärsii koko elämänsä kun ei kehity normaalisti ja turvallisesti siten kuin lapsen tulisi saada kehittyä. Ihminen on psyykkeeltään sellainen, että tarvitsee vanhempiaan. Edes toisen vanhemman kuolema ei tee niin pahaa tuhoa kuin ihmisten luonnottomat teot. Kuolema hyvittää ja lopettaa ja selittää, mutta ihmisen raakat teot lastaan kohtaan jatkuu ja jatkuu, vaikka miten kauniita selityksiä keksisitkin ja niihin jopa uskoisit. Lapsi on myös ihminen, joka kärsii

No onko sulla antaa ohjeita sille lasten isälle vai eikö lastenhoito ole luonnollinen osa isyyt

Hoiva ei ole luonnollista isyyttä ja lapsi kiintyy siihen, joka tätä hoivaa, eli emoonsa. Eihän mies voi imettää.

Mies petaa sitä eroa tuossa. Hän on käytännössä jo eronnut. 

Pelasta itsesti ja lapsesi. 

Vanhemmalla lapsella on maitoallergia ja se todettiin vasta nyt lähemmäs kolme vuotiaana, koska missään ei otettu minun huolta todesta, että lapsella on joku hätänä, kun on niin itkuinen aina ja takertuu minuun. Mies sanoi aina, että lapsen käytös johtuu minusta. Milloin en ollut antanut ruokaa tarpeeksi, milloin lapsi oli katsonut pikku kakkosen illalla ja se johtui siitä, milloin olin itse liian masis ja lapsen käytös johtui siitä Mies on sanonut, että vaikka en ole hyvä äiti, niin silti olen lapsen äiti..