Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko pikkulapsiperheessä eroon koskaan hyvää syytä?
18.03.2025 |
Olen kahden pienen lapsen äiti (pian 3v ja 10kk), ja viime aikoina olen pohtinut, voiko ero olla perusteltu ratkaisu pikkulapsiperheessä. Tunnen olevani käytännössä yksinhuoltaja, vaikka olemme parisuhteessa.
Mieheni oli ensimmäisen lapsen kohdalla ajoittain osallistuva, mutta jo silloin hän vietti aikaa kavereidensa kanssa lapsen syntymän jälkeen. Ensimmäinen vauvavuosi oli rankka: itkuinen vauva, loputtomasti pyykkiä ja rikkonaiset yöt.
Toisen lapsen kohdalla osallistuminen väheni entisestään. Hän lähti ryyppäämään kaksi päivää vauvan syntymän jälkeen. Kun olin oksennustaudissa muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, hän ei auttanut lasten kanssa ennen kuin anelin.
Hän on töissä 12 tuntia päivässä ja harrastaa 1-2 kertaa viikossa työpäivän jälkeen. Minä olen nyt kotona lasten kanssa, mutta maksan silti asuntolainaa ja muita kuluja tasapuolisesti. Hän sanoo, että voisin lähteä harrastuksiin milloin vain ilmoittamalla mutta miten, kun hän tulee kotiin vasta iltamyöhään? Hänen mukaansa palkkani on "nähdä lasten kasvavan".
Olenko kohtuuton, jos mietin eroa? Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hermoston ydin kehittyy siinä alle kolmevuotiaana ja lapsi imee kaikki tunteet ympäristöstään siihen hermostonsa pohjaksi.
Eli ero on perusteltu jo sillä, jos se auttaa äitiä voimaan paremmin (rauhallisemmin, turvallisemmin), koska se vointi heijastuu suoraan lapseen ja lapsen koko elämään.
No ero ei tätä takaa. Päin vastoin, ero on vaarallisinta aikaa naiselle, mitä on suhteessa on. Ja nimenomaan suhteissa joissa on lapsia, kostorikoksen riski jatkuu myös eron jälkeen (verrattuna eroihin, missä nainen pääsee 100% eroon miehestä eron jälkeen, mitä ei lasten kanssa pääse).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja vaatimukseni on samat kuin ap:llä.
Silti: Miksi naiset on vuosituhansia hoitaneet paljon suuremmat lapsilaumat pääosin itse ja suvun vanhukset samalla. Ei ollut pesukoneita eikä sisävessa.
Tätä mietin usein, miksi nykyinen nainen (myös minä) rasittuu jo parista lapsesta.
Ennen esim. lasten huudattaminen ja puuhun sitominen oli normaalia, kun naisen piti tehdä jotakin "tärkeämpää". Nykyäänkin vauvan ja lapsen itka pidetään normaalina, ja sitten on pieni osa ihmisiä (lähinnä naisia) jotka pitävät näitä huutokasvattajia psykoina.
Luonnollisissa olosuhteissa lapset eivät huuda tai kärsi, eivätkä naiset myöskään kasvata laumoja ja hoida vanhuksia samaan aikaan, vaan yhdellä naisella on yleensä yksi pieni lapsi ja vanhukset hoitavat itse omat asiansa. Se että suomessa on ennen vanhaan siitetty lapsia liukuhihnalta ja potkittu näitä päähän, ei tarkoita että he olisivat pärjänneet hyvin. Joo, hengissä on pysytty, mutta niin varmaan pysyisi sekin lapsi jonka kädelle kiehuva vesi kaatui, vaikka tätä ei lohdutettaisi ja hoidettaisi. Hän vaan huutaisi ja huutaisi ja huutaisi, kunnes lopulta huuto lakkaisi.
Hienoa on, että tällaisesta psykokulttuurista ollaan otettu askeleita eteenpäin, vaikka selvästi on edelleen vielä aika pitkä matka.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja vaatimukseni on samat kuin ap:llä.
Silti: Miksi naiset on vuosituhansia hoitaneet paljon suuremmat lapsilaumat pääosin itse ja suvun vanhukset samalla. Ei ollut pesukoneita eikä sisävessa.
Tätä mietin usein, miksi nykyinen nainen (myös minä) rasittuu jo parista lapsesta.
Niinhän se on. Sata vuotta sitten miehet teki 15h työpäivää ja kuusi päivää viikossa. Työ oli myös fyysistä. Naiset piti huolen lapsista ja kodista.
Lapsille tärkeintä ei ole se, ovatko vanhemmat yhdessä vai eivät, vaan se, millainen ilmapiiri kodissa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja vaatimukseni on samat kuin ap:llä.
Silti: Miksi naiset on vuosituhansia hoitaneet paljon suuremmat lapsilaumat pääosin itse ja suvun vanhukset samalla. Ei ollut pesukoneita eikä sisävessa.
Tätä mietin usein, miksi nykyinen nainen (myös minä) rasittuu jo parista lapsesta.
Ennen esim. lasten huudattaminen ja puuhun sitominen oli normaalia, kun naisen piti tehdä jotakin "tärkeämpää". Nykyäänkin vauvan ja lapsen itka pidetään normaalina, ja sitten on pieni osa ihmisiä (lähinnä naisia) jotka pitävät näitä huutokasvattajia psykoina.
Luonnollisissa olosuhteissa lapset eivät huuda tai kärsi, eivätkä naiset myöskään kasvata laumoja ja hoida vanhuksia samaan aikaan, vaan yhdellä naisella on yleensä yksi pieni lapsi ja vanhukset hoitavat itse omat asiansa. Se että suomessa on ennen vanhaan siitetty lapsia liukuhihnalta ja
Ja lisään vielä että nykyäänkin on vanhempia, jotka ennemminkin itse kiihottuvat lapsen kärsimyksestä ja ihan tarkoituksella agitiovat heistä "hankalia". Milloin vauvalla on liian kireä se ja se pitää silpoa, milloin on niin levoton että vanhempien pitää käyttää peltoreita, ja aikauhee mikä sillä taas on taas mennään lääkäriin, jne.
Tämä ei ole normaalia vaan johtuu vanhempien psykopaattisuudesta. Normaali ja terve äiti sekä vauva ovat hyvin tyytyväisiä ja hiljaisia. Pikku hiljaa vauvan kehittyessä tämä alkaa osoittamaan kiinnostusta ulkomaailmaa kohtaan, mutta vasta kun on isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joutuisin käyttämään suhteessani verbiä anelu, se suhde loppuisi siihen.
Ja ihan luokatonta tuo mieslapsen käytös. Heillä vaan on valitettavasti kehitys pysähtynyt jo, joten parannusta harvoin on tiedossa.
Mietin tuota tilannettani itseni kohdalle. Miehesi todennäköisesti ei muutu. Lapsiarki pitäisi saada sujumaan ja omasta jaksamisesta huolehtia. Yritä vaikka aluksi saada ulkopuolista apua lapsien hoitoon, että pystyt järjellä ajattelemaan tilannetta. Oletko niin yksin oikeasti kun ajattelet olevasi vai tuntuuko vain siltä kun seurana on vain lapset? Kun lapset kasvavat ja pystyvät enemmän itsenäiseen toimintaan, asia helpottaa ja sinulle jää enemmän omaa aikaa.
Toki kasvatusvastuu on myös isällä. Jos isä on pois 12 tuntia päivästä niin eipä lapsille paljoa aikaa jää. Isä tulee jäämään vieraaksi tuossa yhtälössä joka tapauksessa. Pystyykö miehesi yhtään vähentämään töitä? Tekisi vaikka viikossa pari normaalia 8 tunnin työpäivää ja olisi lastensa kanssa?
Jos sanomiisi epäkohtiin ei puututa ero on edessä ennemmin tai myöhemmin. Älä ainakaan hanki enempää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja vaatimukseni on samat kuin ap:llä.
Silti: Miksi naiset on vuosituhansia hoitaneet paljon suuremmat lapsilaumat pääosin itse ja suvun vanhukset samalla. Ei ollut pesukoneita eikä sisävessa.
Tätä mietin usein, miksi nykyinen nainen (myös minä) rasittuu jo parista lapsesta.
Niinhän se on. Sata vuotta sitten miehet teki 15h työpäivää ja kuusi päivää viikossa. Työ oli myös fyysistä. Naiset piti huolen lapsista ja kodista.
Eipä tässä teoriassa olekaan mitään ongelmaa jos nainen käyttää kantoliinaa ja kotona on jotakin tekemistä. Vauvat esim. tylsistyvät pelkkään istuskeluun. Nykyelämä on pääasiassa häkki- tai virikekanalassa elämistä, joka ei ole erityisen mukavaa naisille eikä lapsille
Itseä ainakin ärsyttää myös miehen ylpeä asenne ja naista itsestäänselvänä pitävä asenne. Tulokset nähdään omina, mutta naista ei palkita mitenkään. En minä ainakaan sellaisen miehen lapsiin edes mitään erityistä panosta laittaisi, joka vaan ottaa eikä anna mitään. Kasvattakoot itse mukulansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja vaatimukseni on samat kuin ap:llä.
Silti: Miksi naiset on vuosituhansia hoitaneet paljon suuremmat lapsilaumat pääosin itse ja suvun vanhukset samalla. Ei ollut pesukoneita eikä sisävessa.
Tätä mietin usein, miksi nykyinen nainen (myös minä) rasittuu jo parista lapsesta.
Ennen esim. lasten huudattaminen ja puuhun sitominen oli normaalia, kun naisen piti tehdä jotakin "tärkeämpää". Nykyäänkin vauvan ja lapsen itka pidetään normaalina, ja sitten on pieni osa ihmisiä (lähinnä naisia) jotka pitävät näitä huutokasvattajia psykoina.
Luonnollisissa olosuhteissa lapset eivät huuda tai kärsi, eivätkä naiset myöskään kasvata laumoja ja hoida vanhuksia samaan aikaan, vaan yhdellä naisella on yleensä yksi pieni lapsi ja vanhukset hoitavat itse omat asiansa. Se että suomessa on ennen vanhaan siitetty lapsia liukuhihnalta ja
Sanot, että luonnollisessa kulttuurissa on vain 1 lapsi ja vanhukset hoitaa itse itsensä.
Ei tuossa ole mitään totta.
Oikeasti vuosituhannet on lapsia tullut hedelmälliselle naiselle runsaan vuoden välein ja vanhukset raihnastui aiemmin ja jäivät lastensa kontolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miettii vaan katkeruuttaan miestään kohtaan, ja hän ei mieti lasten kannalta.
Lasten kannalta pysyvyys paras.
En ole katkera. Olen vain aliarvostettu ja se vaikuttaa elämän mielekkyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lastaan haluaa vahingoittaa pysyvästi, niin eroa
Poissaoleva isä ulkoistetaan toiseen asuntoon ja tämä on muka lapselle pysyvä trauma :D
Kuvittele mitä haluat, mutta lapsi kärsii. Kärsii koko elämänsä kun ei kehity normaalisti ja turvallisesti siten kuin lapsen tulisi saada kehittyä. Ihminen on psyykkeeltään sellainen, että tarvitsee vanhempiaan. Edes toisen vanhemman kuolema ei tee niin pahaa tuhoa kuin ihmisten luonnottomat teot. Kuolema hyvittää ja lopettaa ja selittää, mutta ihmisen raakat teot lastaan kohtaan jatkuu ja jatkuu, vaikka miten kauniita selityksiä keksisitkin ja niihin jopa uskoisit. Lapsi on myös ihminen, joka kärsii
No onko sulla antaa ohjeita sille lasten isä
Mitä sillä isällä sitten tekee, jos ei huolla ja hoivaa??
Tyhmää. Eiks mies voi hakee kunnon töitä, esim ope ? Lyhyet normaalit työpäivät. Mun isosiskon mies oli joku lääkäri ennen, kuin heil Alko tulla lapsia (viikko vielä, ja nuorinkin o jo 18-v...) ja nykyään sekin o joku opettaja. Siis siskon mies. Ja heil o siis 3 poikaa, vanhin o 22 ja keskimmäinen o 19.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Ihan saa erota just kun siltä tuntuu. Ei sitä tarvitse perustella. Oma halu päättää parisuhde riittää. Tämä pitäisi jokaisen sisäistää ja ymmärtää ennen kuin parisuhteisiin lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Mies lisäksi sanoo, että minulla ei ole nykyään enää mitään arvoa muiden miesten silmissä eikä kukaan minua enää huolisi.
Mitä sitten, vaikka ei huolisikaan? Mieluummin minä olisin yksin koko loppuelämäni, kuin miehesi kaltaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat miehelle rasite, taakka ja este menoille, valitettavasti asia kongretisoituu vasta kun ne on tehty ja on myöhäistä. No enää n. 20 vuotta, niin helpottaa.
Sitten jos nainen ottaa eron ja hoitaa ne rasitteet itse kuten mies toivoi, mies syyttää äitiä vieraannuttamisesta. Ja yrittää luikerrella takaisin lasten elämään kun nämä on isompia ja helpompia ja ihmettelee kun nämä ei vastaa puheluihin (äidin syy!!!).
Vierailija kirjoitti:
Ap miettii vaan katkeruuttaan miestään kohtaan, ja hän ei mieti lasten kannalta.
Lasten kannalta pysyvyys paras.
Äitini hoki tätä samaa. Kotona jäätävä, pelottava ilmapiiri, koskaan ei tiennyt, mistä rähinä alkaa, Haukkumista, suuttumista pikkuasioista.
Aikuisena ymmärsin, että pysyvyydellä äitini tarkoitti omaa elintasoaan.
Hei AP! Minkä takia sun mies edes alunperin halusi nuo lapset, kun e häntä kiinnosta kuitenkaan viettää aikaa niiden kanssa?
Ettekö ole jo nyt käytännössä eronneet miehen päätöksellä, jos hän ei ole kotona eikä tee osaansa. Olette käytännössä eronnut pari joka elää saman katon alla.
Ei lapsille ole väliä onko isä etäinen yhteisessä vai erillisessä kodissa.
Jos olisin sinä, näillä tiedoilla eroaisin.
Alue: Aihe vapaa
Olen nainen ja vaatimukseni on samat kuin ap:llä.
Silti: Miksi naiset on vuosituhansia hoitaneet paljon suuremmat lapsilaumat pääosin itse ja suvun vanhukset samalla. Ei ollut pesukoneita eikä sisävessa.
Tätä mietin usein, miksi nykyinen nainen (myös minä) rasittuu jo parista lapsesta.