Epäempaattiset auttavan puhelimen vapaaehtoistyöntekijät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin .yhtenä juhannuksena kännissä kerroin asiasta ystävilleni.

Sanoivat: eihän tuo voi olla totta ja siitä on niin kauan , että eikö sen voisi jo unohtaa?

En ole sen jälkeen puhunut asiasta kenellekkään koska:

siitä on niin kauan ,

Kaikille ei sovi alkoholi. Serotoniinitasot madaltuvat ja tulee negatiivisia ajatuksia. Kaikilla -todellakin ihan kaikilla- ihmisillä on negatiivisia kokemuksia. Ero on, että kaikki eivät niitä jauha. Esimerkiksi minulle itselleni ei sovi alkoholi juuri tästä syystä. Yhdestä tai kahdesta lasillisesta ei vielä nouse negatiivisia ajatuksia, mutta jos menee yli kolme annosta, niin jo samanakin iltana ja varsinkin seuraavana päivänä on lähes sietämättömän matala mieliala. Kaikki ikävät asiat nousevat mieleen. 

Onko kaikkien isät ampu.neet itsensä haulikolla?

En puhunut kenellekkään asiasta kuin tuona juhannuksena.

Nuoruus ja elämänhalu veivät eteenpäin.

Äitiä oli ikävä 30v asti=siis oikeaa välittävää äitiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teininä otin yhteyttä johonkin tuollaiseen, en muista mikä firma, mutta koulusta saatiin sen numero jollain masennusta käsittelevällä tunnilla. Jaettiin siis kaikille, koko luokalle, ja sanottiin, että soittakaa tonne jos tarvis. Minä sitten soitin. Vakavissani pohdin itse*urh*a, koska mua kiusattiin ihan hirveästi koulussa. Vastaus oli huudettu RAUHOITU ja kehotus hengitellä. Mitään sen kummempaa apua ei tarjottu, pelkkää teennäisellä äänellä lueteltua lässytystä miten huomenna on jo parempi päivä. Mutta auttoi se sen verran, että sisuunnuin. Ajattelin, että mikä ääliö, ja ihan vit*uillakseni selviän tästä. Ja todistetusti vieläkin olen parinkymmenen vuoden jälkeen elossa kirjoittamassa tätä. Mutta pitäisi näiden kyllä vähän ajatella.

Tuo puheluhan oli varsin onnistunut koska olet vielä kertomassa siitä.

Miksi sinä elät?

Kukaan ei kaipaamaan jää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa, mitä kaikkea elämässä joutuu kohtaamaan, ihmisyyden yksi tunnuspiirre on tuntea myötätuntoa, ei lyödä lyötyä, varsinkin on kyse ammattiavusta ja tehtävään sitoutuneesta auttajasta. Silloin Pitää jättää ne hommata, kun kapasiteetti ei enää riitä. Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys. Pelkkä pystyssä kävely ja pinsettiote ei tee ihmisestä Ihmistä, apinakin pystyy niihin. Apinaa mitenkään väheksymättä, osa "auttajista" yltää juuri ja juuri sille tasolle. Sitä ihmisyyttä ei sieltä esiin saa edes pihdeillä kiskomalla.

Juuri näin. Vaikuttaa, että puhelimeen on vastannut huono auttaja, jos ei ole empatiaan kyennyt. Ihan varmasti heitä on testattu, ja melko varmasti hän on ollut joskus ihan hyvä. Mutta on voinut kuormittua liikaa eikä ole tajunnut jättää hommia, joihin oma kapasiteetti ei enää riitä. S

En ole kysynyt kenenkään nimeä.

Kun puhuu ihmiselle, joka vain kuuntelee...olo voi jopa huonontua.

Tuli tunne että oli kovin nuori henkilö, ehkäpä tarinani oli liian kauhea ja suojautui sitten 

Lohdun sana: en enää soita ja häiritse..itken kun itkettää yksin

Ap