Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eron jälkeen yksin asuessa ihmettelen miten joku haluaa asua jonkun kanssa!
17.03.2025 |
Kukaan ei valita, kukaan ei vaadi seuraa, saa olla just niin sotkuinen tai siisti kun haluaa, ei tarvi tehdä kompromisseja.
Köyhempää on, mutta en ikinä ottaisi miestä takas tai uutta asumaan!
Muita jotka nauttii?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Aivan, elämän tarkoitus on olla yksin. Haudassa kun sitä seuraa on 🤣
Miksi yksin tarvitsisi olla vaikka asuisi yksin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua muuttaa yhteen. Seurustellut olen vuosia eron jälkeen, mutta ei mahdollisuutta muuttaa yhteen eikä haluakaan.
Mutta nyt sinä joudut pesemään ja imuroimaan auton ihan ite. Renkaita ja ölyjä, et tietenkään osaa vaihtaa. No sauvan patterit varmaan opit vaihtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu toisen kanssa, saa keksiä joka päivä.
Silloinhan se nimenomaan loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Sama koskee muutakin elämää. Esimerkiksi matkustaminen on yksin paljon upeampaa kuin seurassa. Voi mennä ja tulla minne haluaa ja koska haluaa. En viitsi tehdä enää kompromisseja juurikaan, koska yksin on niin paljon vapaampaa ja hauskempaa.
Tulevaisuutesi:
https://www.kaleva.fi/kissat-soivat-emantansa-ruumista-salossa/2111612
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, elämän tarkoitus on olla yksin. Haudassa kun sitä seuraa on 🤣
Miksi yksin tarvitsisi olla vaikka asuisi yksin???
Koska olet autistivajakkì.
Itse asuin kolmekymppiseksi asti yksin omasta tahdosta. Yksin oli helppoa, sai siivota ja pitää kodin kun halusi, sotkea kun halusi, tilata ruokaa kun halusi, syödä ne ruuat mitä tahtoi ja aina ruokaa oli. Nautin yksin asumisesta.
Kun tapasin kumppanini, olen eri mieltä nykyään. Hän on maailman ihanin ja helpoin kumppani. Arki on helppoa, ja mielekkäämpää ja on ihanaa, kun saa jakaa arjen jonkun kanssa. Odottaa yhdessä saunailtoja ja tehdä ruokaa ja katsoa sarjoja kun siltä tuntuu. Tai olla omassa huoneessaan soitellen pianoa tai omissa menoissa/harrastuksissa.
Eli: Yksin on HELPOMPAA asua. Mutta onko elämä aina parasta silloin, kun on helppoa? Miksi ihmiset ostaa mökkejä, hoitaa pihoja, hommaa lapsia tai eläimiä? Ei varmaan siksi, että se helpottaisi elämää, vaan se antaa sisältöä elämään ja työn raskauden kautta voi tuoda sitä suurtakin onnea. Mulla ei tosin ole mitään noista edellä mainituista.
Eli yksin oli helpompaa, mutta arki oli sisältököyhempää. Yhdessä asuessa elämässä pitää enemmän joustaa ja tehdä kompromisseja, mutta tuo mulle ainakin suurta onnea ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta nyt sinä joudut pesemään ja imuroimaan auton ihan ite. Renkaita ja ölyjä, et tietenkään osaa vaihtaa. No sauvan patterit varmaan opit vaihtamaan.
Kaiken tuon tein, vaikka oli se mieskin 17 vuotta. Ei ollut mitään hyötyä siitä äijästä.
Olin yksin asuessa onnellinen myös, mutta yhdessä asuessa eri tavalla onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta nyt sinä joudut pesemään ja imuroimaan auton ihan ite. Renkaita ja ölyjä, et tietenkään osaa vaihtaa. No sauvan patterit varmaan opit vaihtamaan.
Kaiken tuon tein, vaikka oli se mieskin 17 vuotta. Ei ollut mitään hyötyä siitä äijästä.
Paitsi auton vein renkaanvaihtoon liikkeeseen, kuten vien edelleenkin. Ei kiinnosta kyykkiä ravassa ja rahaa on kyllä se 40 euroa.
Kyllä nautin, niin paljon helpompaa ja selkeämpää asua yksin lasten kanssa, eikä ole kolmatta lasta siinä jaloissa pyörimässä ja useimmiten vielä kännissä tai krapulassa. Onneksi pääsin eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on kai ollut huonot kortit elämässä. Itse en voisi kuvitella asuvani yksin.
Minä kolmatta vuotta yksin. Mut jätettiin pitkästä avioliitosta (18 vuoden).
Olen niin tottunut yksineloon ja tämän ihanuuteen, ettei uusi mies ole koko kolmen vuoden aikana edes käynyt mielessä. Olen reilu nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonossa , ikävässä parisuhteessa ei kannata elämäänsä pilata. Itselläni sattuu olemaan mainio puoliso ja kotiin on aina ihana tulla ja olla ja jakaa elämäänsä.
Senkus ihmettelet. Se on sun valinta.
Vierailija kirjoitti:
Sama koskee muutakin elämää. Esimerkiksi matkustaminen on yksin paljon upeampaa kuin seurassa. Voi mennä ja tulla minne haluaa ja koska haluaa. En viitsi tehdä enää kompromisseja juurikaan, koska yksin on niin paljon vapaampaa ja hauskempaa.
Saa myös selittelemättä katsoa ihan ketä vain ja kuinka pitkään haluaa sekä matkoillansa paneskella ihan sitä ketä haluaa edellyttäen tietty että myös toinen osapuoli halukas samaan.
Ei tarvii kuunnella typeriä juttuja saati siivoilla toisen jälkiä kotonansa. Nukkuu kun väsyttää sen kummemmin selittelemättä, syö kun on nälkä ja monta muuta hyvää puolta yksin olemisesta.
Mitä sitä ihmettelet kun itsekin otit aikoinaan toisen asumaan kanssasi.
Mä asuin itsekseni 35-vuotiaaseen-
No, siinä
välillä jonkun tai joidenkin kanssa.
Nautin nykyäänkin itsekseni olosta. Nautin tästä
turvasta ja tietoisuudesta, että
mulla on puoliso ja perhe.
En vaihtaisi tätä täyssinkkuuteen.
Tavallaan näin sen jo.
Nytkin kyllä olla eri paikkakunnilla viikot.
Kuunteletteko te muuten koskaan niitä, jotka kehuvat kumppaneitaan vai vain niitä, jotka valittavat?
Vai eikö
me muisteta kehua?
Vierailija kirjoitti:
Mutta nyt sinä joudut pesemään ja imuroimaan auton ihan ite. Renkaita ja ölyjä, et tietenkään osaa vaihtaa. No sauvan patterit varmaan opit vaihtamaan.
Ihan piiiikkusen sulla on vääriä ennakkoluuloja ihmisistä.
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikilla ole kurjaa, en tarkoittanut niin. Tottakai onnellisiakin on. Mutta ei tämä yksinolo ole surkeaa eikä kamalaa, vaan ihanaa.