Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka hankkivat lapsia, vaikka eivät jaksa edellistenkään kanssa
16.03.2025 |
Heti alkuun: en nyt tarkoita, että kaikki ihmiset ovat tällaisia. On paljon vanhempia, jotka pärjäävät hyvin lastensa kanssa. Mutta sitten on paljon ihmisiä, joiden kohdalla ihmettelee, mikä mieli lisääntymisessä on, kun vaikea tilanne/vanhempien jaksamattomuus on jo tiedossa lasta yritettäessä:
1.Lapsia on jo monta ja lasten kanssa ollaan uupuneita, mutta silti halutaan vielä x vauva lisää. Yhteiskunta tukee näiden lasten kasvattamista paljon, kun vanhempi/vanhemmat eivät siihen itse kykene. Talous voi olla todella tiukilla, henkiset voimavarat äärimmäisen rajalliset jne. Silti on tehty ratkaisu, että lapsilukua pitää kasvattaa ja kyllä yhteiskunta auttaa.
2. Vanhemmalla on jo ennen lapsen saamista tiedossa vaikea/perinnöllinen sairaus, joka vaikuttaa huomattavasti lapsen elämään sekä vanhemman kykyyn selviytyä lapsen hoitamisesta. Sitten ihmetellään, miksi ollaan uupuneita lapsen/lasten kanssa, vaikka jo lähtökohtaisesti olisi kannattanut miettiä, kannattaako vajaalla terveydentilalla perhettä perustaa tai edes jättää lapsiluku pienemmäksi.
3. Aiemmilla lapsilla on sairautta ja riski olisi melkoinen seuraavankin lapsen kohdalla ja silti päätetään tehdä lisää lapsia. Sitten ihmetellään, että miten meillä on viisi erityislasta tai miten koko kolmikolla voi olla sama perinnöllinen sairaus, vaikka sairaus oli jo tiedossa esikoisen kohdalla.
Ja kun joku tulee mussuttamaan yhteiskunnan kannalta tärkeistä, tulevista veronmaksajista. On aika iso todennäköisyys, että se vailla vanhempien kunnollista huolenpitoa kasvava/vanhempien valinnan takia vaikeasti sairas lapsi ei tule koskaan olemaan se tuottava veronmaksaja. Päinvastoin todennäköisemmin nämä yksilöt vievät enemmän yhteiskunnan taloudellisia resursseja kuin tuottavat niitä.
Kommentit (71)
Pakko korjata tähän, että suurin osa downeista syntyy yllärinä nuoremmille, heillä ei testitkään hälytä niin helposti kun esim. nelikymppisillä kellä pelkkä ikä nostaa jos riskiluvun tappiin. Kaikilla downeilla ei ole nidkarurvotustakaan. Eli jatkoseuloihin harvemmin lähetään kun tuo ns.eka vaihe on puhtaasti läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 4 lasta, joista vain yksi on terve. Kaikki heistä syntyivät täysin terveinä 10 pisteen vauvoina. Mitä minun olisi pitänyt tehdä, kun selvisi, että lapset eivät tulekaan olemaan koko elämäänsä terveinä?
Miksi ihmiset kuvittelevat, että ajoittainen uupumus=ei jaksa lastensa kanssa ikinä?
Elämä ei ikävä kyllä noudata käsikirjoitusta. Kaikenlaista voi sattua myös lasten syntymän jälkeen. Ap:ko sitten laittaa lapset kadulle, jos nämä esim. 12v iässä sairastuvat leukemiaan tai 15v iässä syömishäiriöön?
Ap tässä:
Täällä nyt osa ei ymmärtänyt, mitä ajoin takaa. Ei siinä mitään, jos lapset/aikuiset sairastuvat jossain vaiheessa ja elämä lapsiperheessä muuttuu. Mutta se on eri asia, että niitä lapsia tehdään lisää tilanteessa, jossa ollaan jo valmiiksi sairaita/kovin kuormittuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Täällä nyt osa ei ymmärtänyt, mitä ajoin takaa. Ei siinä mitään, jos lapset/aikuiset sairastuvat jossain vaiheessa ja elämä lapsiperheessä muuttuu. Mutta se on eri asia, että niitä lapsia tehdään lisää tilanteessa, jossa ollaan jo valmiiksi sairaita/kovin kuormittuneita.
No vttuako se sinulle kuuluu, miten kukakin elämäänsä elää? Kaikki ei halua tehdä aborttia vain siksi, että on vaikea elämäntilanne sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Täällä nyt osa ei ymmärtänyt, mitä ajoin takaa. Ei siinä mitään, jos lapset/aikuiset sairastuvat jossain vaiheessa ja elämä lapsiperheessä muuttuu. Mutta se on eri asia, että niitä lapsia tehdään lisää tilanteessa, jossa ollaan jo valmiiksi sairaita/kovin kuormittuneita.
Minusta se ei ole millään tavalla eri asia. Elämässä tapahtuu kaikenlaista riippumatta siitä teetkö lisää lapsia vai et. Ei se kuormitus ainakaan sillä poistu, että lopettaa elämisen eikä uskalla tehdä mitään, koska nyt on tämä sairaus tässä tai vähän väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap äitisi ei tehnyt aborttia, vaan synnytti sinut? Eikö tunnu kivalta, kun kysytään tällaista? No mietipä seuraavalla kerralla omalle kohdalle ennen kuin rupeat vihjailemaan, että tiettyjä lapsia ei pitäisi olla olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Täällä nyt osa ei ymmärtänyt, mitä ajoin takaa. Ei siinä mitään, jos lapset/aikuiset sairastuvat jossain vaiheessa ja elämä lapsiperheessä muuttuu. Mutta se on eri asia, että niitä lapsia tehdään lisää tilanteessa, jossa ollaan jo valmiiksi sairaita/kovin kuormittuneita.
Minulle kävi niin, että krooninen sairauteni lähti paranemaan toisen raskauden myötä. Joku hormonaalinen juttu siinä tapahtui ja yhtäkkiä hyvinkin vaikeat oireet olivat poissa. Lääkärikään ei osannut täysin selittää, miksi niin kävi. Pointtini tässä on se, että aina se uusi lapsi ei ole mikään lisätaakka, vaan joskus se voi myös auttaa jaksamaan tai parantaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voi saada kunnan kautta hoitoapua, jotta äiti jaksaisi kotona ja lapsia ei tarvitsisi sijoittaa kodin ulkopuolelle.
Ei voi läheskään kaikissa kunnissa. Ja jos voikin, ei se ole mikään uupuneiden äitien yksinoikeus, sen avun voi pyytää kuka tahansa.
No nytpä vitsin murjaisit! Tosissasiko väität, että normaali perhe, jossa on 4 normaalia lasta eikä äiti ole uupunut/masentunut/jotenkin muuten sairas, saisi vaan pyytämällä apua lastenhoitoon, ilmoittamalla, että haluan vähän apua.
Kyllä on taas ihan uskomatonta kommentointia. Se ei ole mitään elämän elämättä jättämistä, jos jättää lapset nro 3, 4 ja 5 tekemättä, jos jo 1 ja 2 ovat lähes ylivoimaisia saada hoidettua asiallisesti.
Näitä tällaisia perheitä on vaikka kuinka paljon erityislasten vanhempien keskusteluryhmissä. Valitusta kyllä riittää, mutta ikinä ei katsota sitä, minkä verran on oma panos yhteiskunnalle, tai kuinka järjettömän kalliiksi ne omat käytöshäiriöiset autisti-adhd-lapset tulee.
Ja sille joka kuvittelee ettei näille perheille ole tukia enempää kuin muille, niin voi luoja kuinka paljon niitä onkaan. on vammaistukia, omaishoidon tukea, aamupäivähoitoa, iltapäivähoitoa ( nämä siis koko alakoulun ajan), lastensuojelusta perhetyötä, käydään herättelemässä velttoja teinejä kouluun, kun äityli ei siinä onnistu, on sopeutumisvalmennuskursseja, puhumattakaan sen sadasta erilaisesta terapiasta, mitä lapsille on tarjolla.
Enkä ole kateellinen, onhan itsellänikin yksi erityislapsi, joka on osansa yhteiskunnan tuesta saanut. Ero näihin narisija-perheisiin lienee siinä, että olen tosi kiitollinen lapsen saamasta tuesta, ja itse panostin lapseen 1000% että pärjää tässä elämässä. Ja nyt onkin jo lukiolainen, ja todellakin tulee pärjäämään.
Itse en tämän erityisen jälkeen olisi enää missään nimessä tehnyt lisää lapsia, koska on ihan selvää, että jo toinenkin samanalainen olisi ajanut mut hulluuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voi saada kunnan kautta hoitoapua, jotta äiti jaksaisi kotona ja lapsia ei tarvitsisi sijoittaa kodin ulkopuolelle.
Ei voi läheskään kaikissa kunnissa. Ja jos voikin, ei se ole mikään uupuneiden äitien yksinoikeus, sen avun voi pyytää kuka tahansa.
No nytpä vitsin murjaisit! Tosissasiko väität, että normaali perhe, jossa on 4 normaalia lasta eikä äiti ole uupunut/masentunut/jotenkin muuten sairas, saisi vaan pyytämällä apua lastenhoitoon, ilmoittamalla, että haluan vähän apua.
Ei tarvitse olla edes neljää lasta niin onnistuu. Meillä kävi vauvavuonna kunnallinen hoitaja muutaman kerran kuukaudessa. Vauva on nyt 4v, joten ei ole mitenkään kaukaisesta asiasta kyse. Tiedän monia muitakin, joilla täällä pk-seudulla on käynyt kunnallinen hoitaja, vaikka perheessä on ihan normaalit lapset ja normaali jaksamistilanne. Somessa esimerkiksi Johanna Puhakka, joka sai syksyllä kaksoset, on kertonut avoimesti, että kunnallista apua oli saatavilla. Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Eipä tietenkään porukka ymmärtänyt ap:n pointtia. On eri asia saada vaikkapa kolme lasta ja huomata heidän kasvaessaan, että ovat erityisiä. Elämä on.
Mutta on oikeasti olemassa perheitä, joihin syntyy vauvoja, vaikkei edellisiäkään ole jaksettu hoitaa. Siis joku lisääntymisvietti kasvaa, kun on vaikeaa. Onkohan kukaan tutkinut, johtuuko se siitä, että luonto varmistaa jälkeläisten saannin, jos aiemmat lapset näyttävät heikosti selviäviltä?
Mun nuoruudessani tunsin myös lestadiolaisperheitä, joissa oikeasti jaksettiin juuri ja juuri kaikkien tukien ja käytännössä lapsityövoiman ansioista ja ta-daa, uusi vauva lähes joka vuosi. Mutta heillä se oli pakko yhteisön paineen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voi saada kunnan kautta hoitoapua, jotta äiti jaksaisi kotona ja lapsia ei tarvitsisi sijoittaa kodin ulkopuolelle.
Ei voi läheskään kaikissa kunnissa. Ja jos voikin, ei se ole mikään uupuneiden äitien yksinoikeus, sen avun voi pyytää kuka tahansa.
No nytpä vitsin murjaisit! Tosissasiko väität, että normaali perhe, jossa on 4 normaalia lasta eikä äiti ole uupunut/masentunut/jotenkin muuten sairas, saisi vaan pyytämällä apua lastenhoitoon, ilmoittamalla, että haluan vähän apua.
Helposti sai. Neuvolassa ihan erikseen tarjottiin palveluseteliä tuohon tarkoitukseen, vaikka meillä ei ollut kuin 3 lasta. Näissä on isoja eroja kuntakohtaisesti. Ei kannata vetää johtopäätöksiä pelkän oman kunnan perusteella. Minäkin tiedän, että kaikissa kunnissa apua ei saa, vaikka meillä sitä tarjotaan ihan kaikille neuvolassa.
eri
Vierailija kirjoitti:
Eipä tietenkään porukka ymmärtänyt ap:n pointtia. On eri asia saada vaikkapa kolme lasta ja huomata heidän kasvaessaan, että ovat erityisiä. Elämä on.
Mutta on oikeasti olemassa perheitä, joihin syntyy vauvoja, vaikkei edellisiäkään ole jaksettu hoitaa. Siis joku lisääntymisvietti kasvaa, kun on vaikeaa. Onkohan kukaan tutkinut, johtuuko se siitä, että luonto varmistaa jälkeläisten saannin, jos aiemmat lapset näyttävät heikosti selviäviltä?
Mun nuoruudessani tunsin myös lestadiolaisperheitä, joissa oikeasti jaksettiin juuri ja juuri kaikkien tukien ja käytännössä lapsityövoiman ansioista ja ta-daa, uusi vauva lähes joka vuosi. Mutta heillä se oli pakko yhteisön paineen vuoksi.
Enpä lähtisi kadehtimaan synnytyskoneita, jotka ovat fyysisesti ja henkisesti rikki jo alle 25v iässä. Aina ei myöskään ehkäisy pelitä, vaikka miten olisi tarkkana. Ja kaikkien arvomaailmaan ei abortti sovi.
Sori, kun en elä niin kuin ap tahtoo, vaan niin kuin itse parhaaksi näen.
t. 5 äiti, jolla 2 erityislasta ja 1 vakavasti sairas lapsi
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Täällä nyt osa ei ymmärtänyt, mitä ajoin takaa. Ei siinä mitään, jos lapset/aikuiset sairastuvat jossain vaiheessa ja elämä lapsiperheessä muuttuu. Mutta se on eri asia, että niitä lapsia tehdään lisää tilanteessa, jossa ollaan jo valmiiksi sairaita/kovin kuormittuneita.
Millä tavalla se on esim. sinua huolestuttavien korvausten näkökulmasta eri asia sairastuuko lapsi 4kk iässä vai onko hän heti syntyessään erityislapsi?
Ap: "Minua pelottaa, joten kukaan muukaan ei saa uskaltaa elää omannäköistä elämää"
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap äitisi ei tehnyt aborttia, vaan synnytti sinut? Eikö tunnu kivalta, kun kysytään tällaista? No mietipä seuraavalla kerralla omalle kohdalle ennen kuin rupeat vihjailemaan, että tiettyjä lapsia ei pitäisi olla olemassa.
Ei tunnu miltään. Rakastan elämääni ja olen erittäin hyväosainen. Jos äitini olisi päättänyt abortoida minut, se on täysin yhdentekevä asia. En olisi silloin sitä arvioimassa.
Heikko-osaisten ja/tai jaksamisensa kanssa kamppailevien ei pitäisi lisääntyä.
- ei ap
Nämä kadehtii, jotka listaavat terapiamaksut jne. kuin ne olisivat suurikin rikkaus