Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikävä vanhanaikaista suomalaisuutta
16.03.2025 |
Olen nyt jonkin aikaa pohtinut, että minun on vähän ikävä kaikenlaisia "yhteisiä" suomalaisia asioita, esineistä kulttuurikokemuksiin. Sellaisia jotka olivat taustalla olemassa koko ajan. Kun 90-luvulla lapsena selasin mummoni vanhoja lehtiä 70- ja 60-luvuilta, tunnistin vielä sen Suomen saman maailman jatkumoksi, jossa itse elin. Nykyään ei 90-luvun Suomea yhtä vahvasti tunnista samaksi maailmaksi kuin tämä 2020-luvun Suomi.
Huom. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään m-muuttokeskustelu tai vastaava, vaan ajattelen tässä lähinnä kaikenlaisia asioita ja ilmiöitä, jotka olivat jostain syystä monta vuosikymmentä hyvin vahvasti läsnä Suomessa, mutta sitten katosivat.
Vaikka iskelmät. Tai pirttikalustot keittiössä. Karvalakkeja, potkukelkkoja, lapset hiihtämässä talvisin. 2000-luvun alun tangokuninkaalliset lauloivat vielä samoja lauluja kuin Olavi Virta aikanaan. Arabian astioita oli melkein kaikilla noin sata vuotta (no, Arabia ei sentään vielä ole kadonnut).
Ei niitä ole ikinä KAIKILLA ollut eikä niistä ole KAIKKI suomalaiset tykänneet, mutta kaikki tunnistivat ne heti hyvin suomalaisiksi asioiksi. Muistan esimerkiksi että vielä 90-luvulla oli useamman alakoulukaverini perheessä pirttikalusto, ja samoin niitä oli monilla vanhuksilla ollut jo vuosikymmeniä. Nykyään en keksi yhtään tuttavaa, jolla sellainen olisi.
Ei tällainen katoava perinne tietysti erityisen suomalainen ilmiö ole, vaan nykypäivän brändit, ketjut, somet ja kansainvälistyminen ovat hyvää vauhtia tuhoamassa tällaiset erityispiirteet joka puolelta maailmaa. Ranskalaisilla ja korealaisilla on samat Ikea-kaapit. Mutta silti. Minulla on nykyään ikävä näitä juttuja.
Mitä kaikkia muita esimerkkejä muistatte?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että moni on (jotkut kenties puoliksi tahallaan) ymmärtänyt aloituksen väärin. En haikaile takaisin 50-luvulle, jolloin kaikki oli mukamas niiiiiin paljon paremmin.
Jos jonnekin haikailen, niin ehkä 2000-luvun alkuun, kun some ei ollut vielä ehtinyt pilata ihan kaikkea. Kaikenlaiset tuollaiset pienet suomalaiset asiat olivat vielä edes jonkin verran voimissaan, mutta kuitenkaan en kokenut Suomea erityisen suvaitsemattomaksi ja turvattomaksi maaksi tuolloin.
Minä nyt en voi sille mitään, että siinä suomalaisessa "räsymatto/pirttikalustokulttuurissa", josta hain tässä esimerkkejä, on jotain tuttua ja turvallista, josta tulee hyvä mieli. Omassa lapsuudenperheessäni ihailtiin ihan erilaista elämää - matkailua, oopperaa, antiikkihuonekaluja, ranskalaisia taide-elokuvia, jne. Ei ollut pirttikalustoa eikä ryijyä eikä kuunneltu Arja Kori
Kai noita pirttikalustoja on muuallakin ollut kuin Suomessa. Ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsuudenkotini vanha pirttikalusto keittiössä, 60 vuotta vanha keinutuoli olohuoneessa, 200 vuotta vanha piano olohuoneessa, 50 vuotta vanha mummoni lipasto eteisessä sekä äitini vanha räsymatto käytävässä. Myös isäni tekemä 40 vuotta vanha vaatekaappi käytössä. Lisäksi minulla on mummoni virkkaamat pitsiverhot ikkunassa, nekin on ainakin 50 vuotta vanhat.
Itse olen 40-vuotias. Olen varmaan jonkinlainen nostalgikko tai jämähtänyt johonkin vanhaan aikaan.
Syynä tällaiseen sisustamiseen on rakkauteni sukuuni ja muistoihin mutta myös ekologisuus ja se että minulla ei ole ollut rahaa ja innostusta ostaa uusia huonekaluja. Oikeastaan tämä on paljon sielukkaamman näköinen sisustus kuin jokin tusinatyylinen ikeasisustus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että moni on (jotkut kenties puoliksi tahallaan) ymmärtänyt aloituksen väärin. En haikaile takaisin 50-luvulle, jolloin kaikki oli mukamas niiiiiin paljon paremmin.
Jos jonnekin haikailen, niin ehkä 2000-luvun alkuun, kun some ei ollut vielä ehtinyt pilata ihan kaikkea. Kaikenlaiset tuollaiset pienet suomalaiset asiat olivat vielä edes jonkin verran voimissaan, mutta kuitenkaan en kokenut Suomea erityisen suvaitsemattomaksi ja turvattomaksi maaksi tuolloin.
Minä nyt en voi sille mitään, että siinä suomalaisessa "räsymatto/pirttikalustokulttuurissa", josta hain tässä esimerkkejä, on jotain tuttua ja turvallista, josta tulee hyvä mieli. Omassa lapsuudenperheessäni ihailtiin ihan erilaista elämää - matkailua, oopperaa, antiikkihuonekaluja, ranskalaisia taide-elokuvia, jne. Ei ollut pirttikalustoa eikä ryijyä eikä kuunneltu Arja Kori
"Pohdiskelen vain, miksi suomalaisen arjen kuvasto oli selkeää jatkumoa koko 1900-luvun läpi, ja sitten melko hiljattain se jatkumo katkesi, ja tilalle tuli kuvasto joka on selkeämmin "länsimaista nykypäivää" ilman mitään erityisen "suomalaista"."
Hetkonen, miten niin "miksi"? Eikö kirjoittaja tunne lainkaan paitsi historiaa myöskään (oletetun) oman elämänsä aikaisen kansallisen ja kansainvälisen politiikan vaiheita? Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995. Jo sitä ennen poliitikot pyrkivät eri keinoin muokkaamaan Suomesta EU-kelpoista. Turvaa ja rahaa tuonut idänkauppa oli sattuneesta syystä romahtanut. Koko Eurooppa oli myllerryksessä. USA:ssa ja Isossa-Britanniassa oli jo 80-luvulta asti rummutettu vapaakaupan sekä sisäpolitiikassa sääntelyjen (ml. finanssielämä) purkamisen puolesta (thatcherismi, reaganismi). Nämä kaikki iskeytyivät Suomeen toden teolla 1990-luvulla, ja globaalisaatio otti kierroksia viimeistään 2000-luvulla täälläkin.
Miten voi olla, että kirjoittaja ei tiedä tai ei osaa ajatella noita asioita ja niiden kytkeytymistä alkuperäisen postauksen kysymyksiin ja menneen elämän haikailuun? Tässä on nyt yksi aivan konkreettinen esimerkki siitä, miksi historia ja yhteiskuntaoppi kannattaa pitää opetussuunnitelmissa jatkossakin. Jotta olisi edes teoriassa ihmisen mahdollista ymmärtää oman elämänsä (ja sukulaistensa elämän) taustalla vaikuttavat asiat.
Kylmä sota, Suomen asema Neuvostoliiton rajanaapurina, vuosien 1989-1991 Euroopan murrokset... Tylsääkö? Sieltä löytyy vastaukset muun muassa kysymykseen "miksi suomalaisen arjen kuvasto oli selkeää jatkumoa koko 1900-luvun läpi, ja sitten melko hiljattain se jatkumo katkesi".
Tietämättömyys... Voi herraisä. Tavaraa on liikaa, mutta aivoissa ei taida liikkua paljon mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Ja kauppa-autot ja maitolaiturit ja heinäseipäät ja puhelinkopit. Kioskeja on vielä jonkin verran, mutta kovin vähän.
Apua! Meillä on kaikki luetellut "sisustuselementit" ja kauppa-autokin käy kerran viikossa. Pihassa heinäseipäitäkin.
Ja monelle naapurilla maitolaituri kotitien poskessa.
Juu, maitolaitureita näkee, mutta karjaa harvemmin. Aitoja maatiloja on aina vain vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ulkomaille vuonna 1971 ja löydettyäni sopivan asunnon tuotatin Suomesta juuri pirttikaluston, kauniin Kakolassa tehdyn kapioarkun (ylioppilaslahja v. 1968), mummin vanhan rukin ja keinustoolin. Silloin asuin Saksassa. Sitten 2010 muutin Italiaan ja kaikki mukaan vaan. Juu, ryijykin on ja räsymattoja myös. Pitsiverhojakin on ja iso kasa pöytäliinoja joihin on käsin kuvioitu ja minulle lahjaksi annettu. Esiliinojakin löytyy muutama ja ovat käytössä. Hyvin sopivat kaikki tänne Italian maaseudulle. Ikean tavaraa ei sitten olekaan muuta kuin kynttilöitä. Muut huonekalut ovat täyttä puuta myös. Siivotessa pistän ranttaliksi ja suomalaista vanhaa iskelmää pauhaa CD.ltä myös baijerilaista nahkahousumusiikkia ja siivous sujuu tanssien ikäihmiseltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Ja kauppa-autot ja maitolaiturit ja heinäseipäät ja puhelinkopit. Kioskeja on vielä jonkin verran, mutta kovin vähän.
Apua! Meillä on kaikki luetellut "sisustuselementit" ja kauppa-autokin käy kerran viikossa. Pihassa heinäseipäitäkin.
Ja monelle naapurilla maitolaituri kotitien poskessa.
Juu, maitolaitureita näkee, mutta karjaa harvemmin. Aitoja maatiloja on aina vain vähemmän.
Täällä on vielä onneksi karjaakin. Lehmiä, hevosia ja lampaita ja villasikoja.
Alue: Aihe vapaa
"Onhan noita tavaroita saatavilla nykypäivänäkin."
On, mutta ne ovat pienen piirin retroilua. Asiat, jotka olivat vuosikymmenestä toiseen yleisesti osana arkea, ovat nykyään suurimmaksi osaksi kadonneet. Tyypillinen, keskiverto suomalainen kotikin on nykyään valkoista Ikeaa.
Ja se nyt on mitä on, ihmiset saavat sisustaa kotinsa miten haluavat. Pohdiskelen vain, miksi suomalaisen arjen kuvasto oli selkeää jatkumoa koko 1900-luvun läpi, ja sitten melko hiljattain se jatkumo katkesi, ja tilalle tuli kuvasto joka on selkeämmin "länsimaista nykypäivää" ilman mitään erityisen "suomalaista".