Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikävä vanhanaikaista suomalaisuutta
16.03.2025 |
Olen nyt jonkin aikaa pohtinut, että minun on vähän ikävä kaikenlaisia "yhteisiä" suomalaisia asioita, esineistä kulttuurikokemuksiin. Sellaisia jotka olivat taustalla olemassa koko ajan. Kun 90-luvulla lapsena selasin mummoni vanhoja lehtiä 70- ja 60-luvuilta, tunnistin vielä sen Suomen saman maailman jatkumoksi, jossa itse elin. Nykyään ei 90-luvun Suomea yhtä vahvasti tunnista samaksi maailmaksi kuin tämä 2020-luvun Suomi.
Huom. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään m-muuttokeskustelu tai vastaava, vaan ajattelen tässä lähinnä kaikenlaisia asioita ja ilmiöitä, jotka olivat jostain syystä monta vuosikymmentä hyvin vahvasti läsnä Suomessa, mutta sitten katosivat.
Vaikka iskelmät. Tai pirttikalustot keittiössä. Karvalakkeja, potkukelkkoja, lapset hiihtämässä talvisin. 2000-luvun alun tangokuninkaalliset lauloivat vielä samoja lauluja kuin Olavi Virta aikanaan. Arabian astioita oli melkein kaikilla noin sata vuotta (no, Arabia ei sentään vielä ole kadonnut).
Ei niitä ole ikinä KAIKILLA ollut eikä niistä ole KAIKKI suomalaiset tykänneet, mutta kaikki tunnistivat ne heti hyvin suomalaisiksi asioiksi. Muistan esimerkiksi että vielä 90-luvulla oli useamman alakoulukaverini perheessä pirttikalusto, ja samoin niitä oli monilla vanhuksilla ollut jo vuosikymmeniä. Nykyään en keksi yhtään tuttavaa, jolla sellainen olisi.
Ei tällainen katoava perinne tietysti erityisen suomalainen ilmiö ole, vaan nykypäivän brändit, ketjut, somet ja kansainvälistyminen ovat hyvää vauhtia tuhoamassa tällaiset erityispiirteet joka puolelta maailmaa. Ranskalaisilla ja korealaisilla on samat Ikea-kaapit. Mutta silti. Minulla on nykyään ikävä näitä juttuja.
Mitä kaikkia muita esimerkkejä muistatte?
Kommentit (68)
Puppa👴 haikailee takaisin 60-luvulle. Silloin oli heppi jäykkä ja selkä notkea. Nyt on päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pirttikalusto ennen vanhaankaan mahtunut pieneen kerrostaloyksiöön.
niitä on erikokoisia
Minulla oli pirttikalusto opiskelijana monta vuotta 2010-luvulla. Myin sen ja ostajat olivat nuoripari. Kaupungissa asutaan.
pirttikalustohan on helpoin ja parhain kaluste keittiöön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Ihanaa kun sanottiin, että vaimoni/aviomieheni. Nyt lesbot ja homot hokevat puolisoa, miksi ei suloisesti homomieheni ja lesbovaimoni?
Miksi sä et sano että heteromieheni tai heterovaimoni?
Sen erottaa kyllä🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Tämä huolestutti itseänk jo 80-luvulla, silloin heitä taisi vielä jonkin verran olla.
mulla on huivi päässä niin puutarhatöissä kuin marjametsässä sekä lumitöissä. Leuanalta solmussa ja niskantakaa uudelleen, että pysyy päässä
ei mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Tämä huolestutti itseänk jo 80-luvulla, silloin heitä taisi vielä jonkin verran olla.
Nyt ne ovat palanneet, musta untuvatäkki niskassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Ihanaa kun sanottiin, että vaimoni/aviomieheni. Nyt lesbot ja homot hokevat puolisoa, miksi ei suloisesti homomieheni ja lesbovaimoni?
Miksi sä et sano että heteromieheni tai heterovaimoni?
Sen erottaa kyllä🥰
Siis minkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puppa👴 haikailee takaisin 60-luvulle. Silloin oli heppi jäykkä ja selkä notkea. Nyt on päinvastoin.
Taas joku heppiheikki heräsi kiimaisena😝
Vierailija kirjoitti:
Ei meilä ollut kellään 90-luvulla pirttikalustoa. Missä ihmeen perähikiällä sinä oot elänyt?
Minulla on nytkin pirttikalusto. Ja monella naapurilla. Sopii maalaistaloihin oikein hyvin. Tosin - tunnen kaupungissa asuviakin joilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Tämä huolestutti itseänk jo 80-luvulla, silloin heitä taisi vielä jonkin verran olla.
En tiedä, mutta mieleen tulee useampiakin mahdollisia syitä, miksi 1990-luvulta alkaen ei ole enää näkynyt huivipäisiä mummoja:
- aiemmin sauna oli vain kerran viikossa lauantaisin - ehkä hiukset olivat likaiset, mummot eivät jaksaneet käyttää "kuivashampoota" eli ruisjauhoja, eivätkä halunneet kulkea likaisissa hiuksissa + ehkä shampoot eivät olleet yhtä tehokkaita --> hiukset likaisemmat kuin nykyisin --> likaiset hiukset peitettiin
- mummojen hiukset olivat harmaantuneet ja/tai pää kaljuuntunut esim. stressin -sodat ym.- tai huonon ruokavalion ja jopa nälän näkemisen seurauksena, eikä kaikilla ollut varaa peruukkiin saati säännölliseen kampaajalla käyntiin
- joillakuilla uskonto ja perinnäistavat saattoivat sanella naisten hiusten peittämisen; mieleen tulevat karjalaiset evakkomummot (heitä oli paljon vielä 1980-luvulle asti), körtit jne.
- kun huivipäisyys oli laajemmin "hyväksyttyä" eikä mitään erityistä syytä huivin käyttöön tarvinnut kenellekään selittää, se saattoi olla helppo ratkaisu useammille (vrt. 1990-luvulta alkaen huivi naisella on viitannut lähinnä käynnissä oleviin syövän sytostaattihoitoihin ja niiden aiheuttamaan hiustenlähtöön)
- "mummoja" oli enemmän kuin nykyään, koska ihmiset em. katastrofi- ja elintasosyistä "vanhenivat" nopeammin, ehkä myös useiden synnytysten (ehkäisy puuttui) vuoksi naiset näyttivät ehkä jo neli-viisikymppisinä "mummoilta" --> vaikka kaikki eivät käyttäneet huivia, vanhoilta näyttäviä naisia oli paljon ja jos osakin käytti huivia, antoi se vaikutelman "huivipäisistä mummoista"
Nuo edellä mainitut ensimmäisinä mieleen tulleita selityksiä sille, mihin huivipäiset mummot ovat kadonneet - eli toisinsanoen vastausyrityksiä siihen kysymykseen, miksi 1980-luvulle asti oli huivipäisiä mummoja ja miksi nykyään ei sitten enää ole.
Jotenkin tästäkin asiasta saa vaikutelman noiden syiden perusteella, että ehkä nyt on asiat kuitenkin tältäkin osin paremmin kuin huivipäisten mummojen aikana.
Kun olin koulutyttö 60-luvulla, herrasmiestuttavat nostivat hattua tervehtiessään. Minä niiasin. Se oli osa silloisen ympäristön ja silloisen ajan tapoja. Ei huonoo.
Mitään nykyajan riekkumisia ja puhetyylejä ja käytöstapoja ei olisi voinut edes unissaan kuvitellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meilä ollut kellään 90-luvulla pirttikalustoa. Missä ihmeen perähikiällä sinä oot elänyt?
Meillä on vieläkin pirttikalusto :D
eri
Vierailija kirjoitti:
Kun olin koulutyttö 60-luvulla, herrasmiestuttavat nostivat hattua tervehtiessään. Minä niiasin. Se oli osa silloisen ympäristön ja silloisen ajan tapoja. Ei huonoo.
Mitään nykyajan riekkumisia ja puhetyylejä ja käytöstapoja ei olisi voinut edes unissaan kuvitellakaan.
Ja nainen tarvitsi ravintolaan saattajan ja sai samasta työstä huonompaa palkkaa kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että moni on (jotkut kenties puoliksi tahallaan) ymmärtänyt aloituksen väärin. En haikaile takaisin 50-luvulle, jolloin kaikki oli mukamas niiiiiin paljon paremmin.
Jos jonnekin haikailen, niin ehkä 2000-luvun alkuun, kun some ei ollut vielä ehtinyt pilata ihan kaikkea. Kaikenlaiset tuollaiset pienet suomalaiset asiat olivat vielä edes jonkin verran voimissaan, mutta kuitenkaan en kokenut Suomea erityisen suvaitsemattomaksi ja turvattomaksi maaksi tuolloin.
Minä nyt en voi sille mitään, että siinä suomalaisessa "räsymatto/pirttikalustokulttuurissa", josta hain tässä esimerkkejä, on jotain tuttua ja turvallista, josta tulee hyvä mieli. Omassa lapsuudenperheessäni ihailtiin ihan erilaista elämää - matkailua, oopperaa, antiikkihuonekaluja, ranskalaisia taide-elokuvia, jne. Ei ollut pirttikalustoa eikä ryijyä eikä kuunneltu Arja Korisevaa. Mutta silti nuo "suomalaiset jutut" olivat vahvasti läsnä. Isovanhemmilla, tuttavaperheillä, naapureilla, joka puolella oli jotain tuttua ja turvallista ja vanhanaikaista. Tunnistettavaa kulttuurista kuvastoa.
Noita pieniä asioita nyt kaipaan jostain syystä. Jopa niin paljon, että tekisi mieli hankkia pirttikalusto, räsymatto vanhaa Iittalaa punaisine tarroineen, Taistelevat metsot ja Riihimäen Kehrää. Kaikenlaista sellaista, mikä äitini mielestä oli 90-luvulla ihan hyi yök junttia.
Olisi kiva kokeilla tuoda kaikenlaista tuollaista nykypäivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Ja kauppa-autot ja maitolaiturit ja heinäseipäät ja puhelinkopit. Kioskeja on vielä jonkin verran, mutta kovin vähän.
Oi, juuri viikonloppuna pienen pitäjän läpi ajallessa ihmettelin maitolaitureita! Siinä niitä oli jokaisen tienhaaran kohdalla ja komeita olivatkin, eivät millään alkuperäisiä ja tuskinpa edes nimensä veroisessa käytössä koskaan ehtineet ollakaan. Sitä siis lähinnä ihmettelin, miksi ne on ylipäänsä enää olemassa? Jossain olen vastaavissa nähnyt olevan postilaatikot tai talon numerot, mutta tuolla ei ollut kumpaakaan. Oli vain tyhjät ja komeat maitolaiturit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Ja kiikkutuolit.
Meillä on värejä, pirttikalusto, räsymattoja ja keinutuoli. Pitsiliinoja ei ole mutta pitsiverhot on.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että moni on (jotkut kenties puoliksi tahallaan) ymmärtänyt aloituksen väärin. En haikaile takaisin 50-luvulle, jolloin kaikki oli mukamas niiiiiin paljon paremmin.
Jos jonnekin haikailen, niin ehkä 2000-luvun alkuun, kun some ei ollut vielä ehtinyt pilata ihan kaikkea. Kaikenlaiset tuollaiset pienet suomalaiset asiat olivat vielä edes jonkin verran voimissaan, mutta kuitenkaan en kokenut Suomea erityisen suvaitsemattomaksi ja turvattomaksi maaksi tuolloin.
Minä nyt en voi sille mitään, että siinä suomalaisessa "räsymatto/pirttikalustokulttuurissa", josta hain tässä esimerkkejä, on jotain tuttua ja turvallista, josta tulee hyvä mieli. Omassa lapsuudenperheessäni ihailtiin ihan erilaista elämää - matkailua, oopperaa, antiikkihuonekaluja, ranskalaisia taide-elokuvia, jne. Ei ollut pirttikalustoa eikä ryijyä eikä kuunneltu Arja Korisevaa. Mutta silti nuo "suomalaiset jutut" olivat vahvasti läsnä. Isovanhemmilla, tuttavaperheillä, n
Onhan noita tavaroita saatavilla nykypäivänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Ja kauppa-autot ja maitolaiturit ja heinäseipäät ja puhelinkopit. Kioskeja on vielä jonkin verran, mutta kovin vähän.
Apua! Meillä on kaikki luetellut "sisustuselementit" ja kauppa-autokin käy kerran viikossa. Pihassa heinäseipäitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Ja kauppa-autot ja maitolaiturit ja heinäseipäät ja puhelinkopit. Kioskeja on vielä jonkin verran, mutta kovin vähän.
Apua! Meillä on kaikki luetellut "sisustuselementit" ja kauppa-autokin käy kerran viikossa. Pihassa heinäseipäitäkin.
Ja monelle naapurilla maitolaituri kotitien poskessa.
Alue: Aihe vapaa
meilläpä on räsymatot keittiössä ja eteisissä, yläkerran käytävissä ym. Ja ihan itse kudottuna. 1990 oli pieni lama ja olin lomautettuna 2 kk jonka jälken tehtiin llyhennettyä viikkoa muutama vuosi( parasta aikaa oli). Puolisoni teki kangaspuut minulle ja yhdessä opettelimme loimet laittamaan. Kudoin niin paljon mattoja ettei ikinä enää lisää tarvi kapeita mattoja, monessa eri värisävyssä.. ei tulisi mieleenkään jotain ostettua käytävämattoa käyttää ko paikoissa.
Pitsiliinoja on sekä ikkunavehoja ja muutama sägynpeite myös, olen aina ollut kova virkkaamaan.
Näille kaikille on myös koti tulevaisuudessa kun aikani täällä päättyy, serkkuni lapset on vielä nuoria, mutta haluavat ko käsitöitä.