Ikävä vanhanaikaista suomalaisuutta

Minullakin on ikävä lapsuuteni ja nuoruuteni Suomea. Oli kotoisaa ja turvallista. Yhteisöllistä. 

Vaan eipä ole enää.

Sama täällä! Sain lohtua Tapahtui veden äärellä -sarjasta. 70-luvun tunnelma oli hyvin toistettu. Kaipaan myös 80 ja 90 -lukuja sekä 2000 luvun alkua. Aikaa ennen älypuhelimia. Yhteys muihin oli aito ja luonnollinen. Vanhat tv-sarjat palauttavat muistoja.

Ei se pirttikalusto ennen vanhaankaan mahtunut pieneen kerrostaloyksiöön.

Jees, nyt on nyt. Eletään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.

Ja kauppa-autot ja maitolaiturit ja heinäseipäät ja puhelinkopit. Kioskeja on vielä jonkin verran, mutta kovin vähän.

Niin, oikeastaan se, mistä ap puhuu, on ennen muuta talonpoikaista / maaseudun elämäntapaa ja esineistöä. Myös sitä, että nykyhetkestä poiketen aiemmin monellakaan perheellä ei ollut rahaa sisustaa "oman maun mukaan" vaan käytettiin niitä huonekaluja ja esineitä, joita oli. Ja koska 70-luvulle asti valtaosalla suomalaisista oli juuret maaseudulla, esineistökin oli sieltä peräisin. 80-luvulla tuli nousukausi, eivätkä kaikki perheet romahtaneet 90-luvun alun lamassa (vaikka yleisen puheen perusteella voisi kuvitella, että kaikissa lapsiperheissä nähtiin nälkää, kaikkien isät tekivät itselleen joko nopeaa tai hidasta its*m*rhaa, kaikki olivat työttöminä, kenelläkään ei ollut kokonaisia pyyhekumeja ja muutenkin kaikki oli kurjasti ja huonosti jne.) vaan todella suuri osa suomalaisista perheistä kasvatti varallisuuttaan myös 1990-luvulla. 

Sitten 90-luvun myötä ja kiihtyvällä tahdilla 2000-luvulla globalisaatio alkoi vaikuttaa, ja yhtäkkiä kaikkein köyhimmilläkin oli varaa ostaa huonekaluja (Ikea), sisustustavaroita, elektroniikkaa murto-osalla siitä hinnasta, joka samaa tarvetta täyttävästä kapineesta (musiikkisoitin/videonauhuri jne.) maksettiin 70-luvulla ja vielä 90-luvun alussakin. Kaikkein köyhimmälläkin on varaa ostaa halutessaan kahvinkeitin ja leivänpaahdin. Halpuus on johtanut siihen, että laatu on heikentynyt ja sitten pitää taas ostaa uutta. 

Toisaalta se, että ennen Ikea-buumia valmistettiin kestäviä laatuhuonekaluja, on johtanut siihen, että 2020-luvulla on edellä viitatuista ymmärrettävistä syistä käytössä kokonainen tyylien kavalkadi: 1890-, 1900, 1910-, 1920-, 1930-, 1940-, 1950-, 1960-, 1970-, 1980-, 1990-, 2000-, 2010- sekä 2020-luvulla valmistettuja huonekaluja ja tavaroita, joista valita mieleisensä. 50 vuotta lisää tavaraa 70-lukuun verrattuna (ja kaiken tuotanto on kasvanut eksponentiaalisesti, eikä kaikki tavara ole sekundaa joka nyt on kaatopaikalla), joista kukin perhe tai yksilö voi rakentaa omantyylisensä kokonaisuuden omaksi kodikseen. Tällaisia mahdollisuuksia ei monilla suomalaisilla ollut 70-luvulla. Voihan sitä selittää, että kyse oli yhtenäiskulttuurista, mutta onko se kuitenkin sen kaunistelua, että sekä tavaraa että rahaa oli ihmisillä nykyistä huomattavasti vähemmän käytössä (ennen muuta suhteissa tavaroiden hintoihin)?

Paradoksi on tietenkin se, että hämmentävän monilla nykyään sisustus on sitä jonkun edellä moittimaa harmaa-musta-valkoista, vaikka 2020-luvulla olisi käytettävissä monia muitakin tyylejä. Ehkä kyse on siitä, että tavaran ja käytettävissä olevan rahan määrä on kasvanut huomattavasti enemmän kuin ihmisten sivistys ja ymmärrys, ml. esteettinen silmä.

Vaikka iskelmät. Tai pirttikalustot keittiössä. Karvalakkeja, potkukelkkoja, lapset hiihtämässä talvisin. 2000-luvun alun tangokuninkaalliset lauloivat vielä samoja lauluja kuin Olavi Virta aikanaan. Arabian astioita oli melkein kaikilla noin sata vuotta (no, Arabia ei sentään vielä ole kadonnut).

Pirttikalustot ovat mökkijuttuja. Monella on mökillään sellainen.

Karvalakit ovat rumia. 

Potkukelkka... No en tiedä. Se on vain potkukelkka. 

Monet lapset vihaavat hiihtämistä. Minä vihasin myös.

Iskelmä on k!dutusta korville.

Vierailija kirjoitti:

Ei meilä ollut kellään 90-luvulla pirttikalustoa. Missä ihmeen perähikiällä sinä oot elänyt?

jaahas... meillä kyllä on 1980 luvun alkupuolella ostettu keittion pöytä ja 2penkkiä perinteiseen pirttimalliin tehtynä. Penkit tosin verhoilin jo uutena pehmusteilla istumamukavuuden takia, ja muutamakerran on ne pääliset tullut vaihdettu. Ei kyllä tulisi mieleenkään erillisiä tuoleja kolisemaan laittaa pöydän ympäri. AINAKIN 3 MUUTA PERHETTÄ TUNNEN JOILLA PENKIT JA PÖYTÄ ON KEITTIÖSSÄ

Vierailija kirjoitti:

Ei se pirttikalusto ennen vanhaankaan mahtunut pieneen kerrostaloyksiöön.

niitä on erikokoisia 

Olen niin onnellinen että enää emme elä ankeassa yhtenäiskulttuurin Suomessa. 

Niin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on ikävä lapsuuteni ja nuoruuteni Suomea. Oli kotoisaa ja turvallista. Yhteisöllistä. 

Vaan eipä ole enää.

Hyvä että sinulla oli. Kaikilla ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kaikkea USAsta kopioidut harhaiset ajattelumallit nakersivat ap:n kuvaamaa suomalaisuutta. Nykyään ei saisi nauraa niille sketseille, joita esitettiin telkkarissa vielä 1990-luvulla. Pitää vältellä sanoja, jotka olivat ennen ihan normaaleja ja neutraaleja. Tiernapoikia ei saisi esittää, ei pelata Afrikan tähteä, ei laulaa koulussa Suvivirttä. Joidenkin mielestä pitäisi hyväksyä sekin, ettei suomen kieltä voi enää käyttää kaikissa arjen tilanteissa.

Jotkut halusivat Suomesta monikulttuurisen - saatiinkin moniongelmainen yhteiskunta, joka ei tunnu enää edes turvalliselta. Mutta sitäkään ei saisi sanoa ääneen.

Mitä tulee ap:n kuvaamiin konkreettisiin sisustusjuttuihin, niin jostain syystä värit jäivät 1990-luvulle. Sen jälkeen on vallinnut valkoisen, mustan ja harmaan valtakausi. Ehkä se kuvastaa ankeaksi muuttunutta yhteiskuntaamme.

Toisaalta, jos olit homo tai punkkari pikkupaikkakunnalla, vielä 80-luvulla sait turpiisi niin monta kertaa, että oli pakko muuttaa Helsinkiin heti kun pystyi. Oliko se oikein? Kun ihaillaan "yhtenäiskulttuuria", kannattaa pitää mielessä se, että koskaan, missään yhteiskunnassa tai yhteisössä eivät kaikki ihmiset sovi siihen yhteen annettuun muottiin. Onko se yksinomaan huono asia, että nykyään r*isk*aus avioliitossa on rikos; että lasten ruumiillinen kuritus on rikos; että homoja ei enää syrjitä, pieksetä, tai heille naureskella? Ja tämäkään ei liity m-muuttoon, vaan ihan kotosuomalaisiin ilmiöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostalgia ei koskaan ole tervettä. Se sinun ihailemasi aika oli edellisille sukupolville ahdistavaa ja väärää, ja esim. isoäitisi saattoi haikailla omaa nuoruuttaan, koska nkyaika on aina väärä, nykynuoriso on tyhmää, oi aikoja ja tapoja, ennen oli kaikki paremmin, mihin tämä maailma menossa, silloin kun minä olin nuori...

Eksäni väitti että 70-luvulla oli suomalaisten elintaso kohdallaan, mutta mitä hän siitä tiesi, koska hän oli silloin lapsi eikä joutunut elättämään perhettään eikä tekemään sitä raskasta päätöstä jonka hänen isänsä ja kymmenet tuhannet maanviljelijät joutuivat tekemään eli panemaan pellot pakettiin.

Äitini puolestaan väitti että 50-luvun nuorilla oli helppoa, koska silloin nuorilla ei ollut murrosiän ongelmia.

Lapsuutesi yhtenäiskulttuuri on kuollut, eikä se niin hääppöistä ikinä ollutkaan.

"Ainutlaatuisen mullistuksen"?

Kun lukee historiaa niin saa perspektiiviä asioihin.

Yhteisöllisyys on hyvä asia. Yhtenäiskulttuurin huono puoli taas on se, että entä jos et sovikaan siihen kulttuuriin? Entä jos olet erilainen?

Erilaisuutta vihattiin entisajan Suomessa.

<

Vierailija kirjoitti:

Ennen kaikkea USAsta kopioidut harhaiset ajattelumallit nakersivat ap:n kuvaamaa suomalaisuutta. Nykyään ei saisi nauraa niille sketseille, joita esitettiin telkkarissa vielä 1990-luvulla. Pitää vältellä sanoja, jotka olivat ennen ihan normaaleja ja neutraaleja. Tiernapoikia ei saisi esittää, ei pelata Afrikan tähteä, ei laulaa koulussa Suvivirttä. Joidenkin mielestä pitäisi hyväksyä sekin, ettei suomen kieltä voi enää käyttää kaikissa arjen tilanteissa.

Jotkut halusivat Suomesta monikulttuurisen - saatiinkin moniongelmainen yhteiskunta, joka ei tunnu enää edes turvalliselta. Mutta sitäkään ei saisi sanoa ääneen.

Mitä tulee ap:n kuvaamiin konkreettisiin sisustusjuttuihin, niin jostain syystä värit jäivät 1990-luvulle. Sen jälkeen on vallinnut valkoisen, mustan ja harmaan valtakausi. Ehkä se kuvastaa ankeaksi muuttunutta yhteiskuntaamme.

Kyllä se on kauheaa kun joutuu ottamaan toiset ihmiset huomioon eikä saa pakottaa omaa uskontoaan koulussa.

On ihan hirveää että rasistiselle huumorille nauramista paheksutaan. Mihin tämä maailma on mennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se pirttikalusto ennen vanhaankaan mahtunut pieneen kerrostaloyksiöön.

niitä on erikokoisia 

Minulla oli pirttikalusto opiskelijana monta vuotta 2010-luvulla. Myin sen ja ostajat olivat nuoripari. Kaupungissa asutaan.

Minun ei ole ikävä.

Ihanaa kun sanottiin, että vaimoni/aviomieheni.
Nyt lesbot ja homot hokevat puolisoa, miksi ei suloisesti homomieheni ja lesbovaimoni?

Vierailija kirjoitti: Ihanaa kun sanottiin, että vaimoni/aviomieheni. Nyt lesbot ja homot hokevat puolisoa, miksi ei suloisesti homomieheni ja lesbovaimoni?

Miksi sä et sano että heteromieheni tai heterovaimoni?

Käsityötaidot, perheen yhteinen ruokailu klo 5, pasianssin peluu.

Minun suomalaisuuteeni eivät ole koskaan kuuluneet nuo asiat.

Vierailija kirjoitti:

Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.

Tämä huolestutti itseänk jo 80-luvulla, silloin heitä taisi vielä jonkin verran olla.