Lue keskustelun säännöt.
Te keski-iässä eronneet naiset, oletteko kertaakaan katuneet eroa?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän rummoja odota loppuelämän yksinäisyys. Kaukana on ne ajat, kuin pystyivät haluan olla vaan kaveri-paskaansa suoltamaan. No mutta aivan oikein heille, turha niitä on sääliä.
Saisiko saman suomeksi?
Pastapaketit alkoivat hyppiä silmille, joten hän laittoi ne kaapin perukoille etteivät enää vikittelisi häntä.
Varmaan joku mt-häiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on nykyään parempaa, eli siinä mielessä en kadu. Mutta kadun ydinperheen rikkomista. Se rikkoi yhden lapseni mielen hyvin pahasti. Toki voi jossitella, olisko se mennyt rikki muutenkin, mutta sitten ainakin lapsella olisi ollut kaksi vanhempaa koko ajan tukena.
Ihan turha odottaa, että tällä palstalla joku myöntäisi katuvansa. Siitä saa heti haukut ja paljon alapeukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on nykyään parempaa, eli siinä mielessä en kadu. Mutta kadun ydinperheen rikkomista. Se rikkoi yhden lapseni mielen hyvin pahasti. Toki voi jossitella, olisko se mennyt rikki muutenkin, mutta sitten ainakin lapsella olisi ollut kaksi vanhempaa koko ajan tukena.
Mutta olisivatko sellaiset onnettomat ja ehkä riitelevät vanhemmat joku hyväkin tuki? Lapsi kyllä ymmärtää kodin ilmapiirin, etkä varmaan haluaisi antaa esimerkkiä huonosta parisuhteesta hänelle. Joten turha tuollaisesta on huolehtia, varmasti on parempi näin, kun itsekin olet onnellisempi ja siksi nyt ehkä parempi vanhempikin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha odottaa, että tällä palstalla joku myöntäisi katuvansa. Siitä saa heti haukut ja paljon alapeukkuja.
Kai omista kokemuksistaan saa rehellisesti kertoa, viis jostain alapeukuista? Keskustelu tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on nykyään parempaa, eli siinä mielessä en kadu. Mutta kadun ydinperheen rikkomista. Se rikkoi yhden lapseni mielen hyvin pahasti. Toki voi jossitella, olisko se mennyt rikki muutenkin, mutta sitten ainakin lapsella olisi ollut kaksi vanhempaa koko ajan tukena.
Mutta olisivatko sellaiset onnettomat ja ehkä riitelevät vanhemmat joku hyväkin tuki? Lapsi kyllä ymmärtää kodin ilmapiirin, etkä varmaan haluaisi antaa esimerkkiä huonosta parisuhteesta hänelle. Joten turha tuollaisesta on huolehtia, varmasti on parempi näin, kun itsekin olet onnellisempi ja siksi nyt ehkä parempi vanhempikin.
Me emme riidelleet. Keski-iän kriisi teki elämästä turhauttavaa, mutta se on vain elämää. Mutta ilmapiiri oli ihan hyvä. Lapset näkivät joka päivä hellyyden osoituksia ja pusuja.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän rummoja odota loppuelämän yksinäisyys. Kaukana on ne ajat, kuin pystyivät haluan olla vaan kaveri-paskaansa suoltamaan. No mutta aivan oikein heille, turha niitä on sääliä.
Se loppuelämän yksinäisyys ei ole paha asia, jos vaihtoehtona on kuunnella jatkuvaa väheksymistä omassa kodissaan, kuten tota sun rummotteluas. Tietysti hyvä parisuhde olisi parempaa kuin yksinäisyys, mutta kun sellaista ei niin vaan hankita, niin parempi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just joo. Taas näitä voimaantuneita itsenäisiä naisia. Kyllä se joku ihana lääkärijuristi vielä alkaa kiinnostaa, kun jonkun aikaa ensin yksiksenne koitatte olla.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on nykyään parempaa, eli siinä mielessä en kadu. Mutta kadun ydinperheen rikkomista. Se rikkoi yhden lapseni mielen hyvin pahasti. Toki voi jossitella, olisko se mennyt rikki muutenkin, mutta sitten ainakin lapsella olisi ollut kaksi vanhempaa koko ajan tukena.
Eikähän se mieli olisi mennyt rikki joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ei kukaan terve hajoa siitä, että kodin ilmapiiri paranee.
Vain itsekäs ihminen katkeroituu kun omat toiveet eivät toteutuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on nykyään parempaa, eli siinä mielessä en kadu. Mutta kadun ydinperheen rikkomista. Se rikkoi yhden lapseni mielen hyvin pahasti. Toki voi jossitella, olisko se mennyt rikki muutenkin, mutta sitten ainakin lapsella olisi ollut kaksi vanhempaa koko ajan tukena.
Eikähän se mieli olisi mennyt rikki joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ei kukaan terve hajoa siitä, että kodin ilmapiiri paranee.
Vain itsekäs ihminen katkeroituu kun omat toiveet eivät toteutuneet.
Ehkä pointti oli siinä, ettei kodin ilmapiiri parantunut. Ero tuli miehen sivusuhteen takia. En tiennyt sitä etukäteen, eli olin ihan onnellinen avioliitossani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on nykyään parempaa, eli siinä mielessä en kadu. Mutta kadun ydinperheen rikkomista. Se rikkoi yhden lapseni mielen hyvin pahasti. Toki voi jossitella, olisko se mennyt rikki muutenkin, mutta sitten ainakin lapsella olisi ollut kaksi vanhempaa koko ajan tukena.
Mutta olisivatko sellaiset onnettomat ja ehkä riitelevät vanhemmat joku hyväkin tuki? Lapsi kyllä ymmärtää kodin ilmapiirin, etkä varmaan haluaisi antaa esimerkkiä huonosta parisuhteesta hänelle. Joten turha tuollaisesta on huolehtia, varmasti on parempi näin, kun itsekin olet onnellisempi ja siksi nyt ehkä parempi vanhempikin.
Me emme riidelleet. Keski-iän kriisi teki elämästä turhauttavaa, mutta se on vain elämää. Mutta ilmapiiri oli ihan hyvä. Lapset näkivät joka päivä hellyyden osoituksia ja pusuja.
No lapset eivät kuitenkaan päätä vanhempiensa elämästä. Pettymykset kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän rummoja odota loppuelämän yksinäisyys. Kaukana on ne ajat, kuin pystyivät haluan olla vaan kaveri-paskaansa suoltamaan. No mutta aivan oikein heille, turha niitä on sääliä.
Heh, kolahtiko? Näin ne miehet ottaa opikseen ja parantaa tapansa. Eli ei koskaan. Katkeruus vaan lisääntyy. Parempi siivota itsensä pois moisten jaloista tallautumasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on nykyään parempaa, eli siinä mielessä en kadu. Mutta kadun ydinperheen rikkomista. Se rikkoi yhden lapseni mielen hyvin pahasti. Toki voi jossitella, olisko se mennyt rikki muutenkin, mutta sitten ainakin lapsella olisi ollut kaksi vanhempaa koko ajan tukena.
Eikähän se mieli olisi mennyt rikki joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ei kukaan terve hajoa siitä, että kodin ilmapiiri paranee.
Vain itsekäs ihminen katkeroituu kun omat toiveet eivät toteutuneet.
Ehkä pointti oli siinä, ettei kodin ilmapiiri parantunut. Ero tuli miehen sivusuhteen takia. En tiennyt sitä etukäteen, eli olin ihan onnellinen avioliitossani.
No ei se onnellisuus ollut kuitenkin todellisuutta. Kadutko ettet jatkunut valheelista elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on nykyään parempaa, eli siinä mielessä en kadu. Mutta kadun ydinperheen rikkomista. Se rikkoi yhden lapseni mielen hyvin pahasti. Toki voi jossitella, olisko se mennyt rikki muutenkin, mutta sitten ainakin lapsella olisi ollut kaksi vanhempaa koko ajan tukena.
Eikähän se mieli olisi mennyt rikki joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ei kukaan terve hajoa siitä, että kodin ilmapiiri paranee.
Vain itsekäs ihminen katkeroituu kun omat toiveet eivät toteutuneet.
Ehkä pointti oli siinä, ettei kodin ilmapiiri parantunut. Ero tuli miehen sivusuhteen takia. En tiennyt sitä etukäteen, eli olin ihan onnellinen avioliitossani.
On ihan normaalia tunne-elämältään normaaleilla ihmisillä, että pettäminen rikkoo suhteen. Se on se petos ja valehtelu. Ei se jossittelulla muuksi muutu. Ei kannata syyttää itseään eikä surra ylenmäärin.
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Taas näitä voimaantuneita itsenäisiä naisia. Kyllä se joku ihana lääkärijuristi vielä alkaa kiinnostaa, kun jonkun aikaa ensin yksiksenne koitatte olla.
Ei tässä ole iloittu muusta kuin exästä eroon pääsystä. Lääkärijuristi on tervetullut :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on nykyään parempaa, eli siinä mielessä en kadu. Mutta kadun ydinperheen rikkomista. Se rikkoi yhden lapseni mielen hyvin pahasti. Toki voi jossitella, olisko se mennyt rikki muutenkin, mutta sitten ainakin lapsella olisi ollut kaksi vanhempaa koko ajan tukena.
Eikähän se mieli olisi mennyt rikki joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ei kukaan terve hajoa siitä, että kodin ilmapiiri paranee.
Vain itsekäs ihminen katkeroituu kun omat toiveet eivät toteutuneet.
Ehkä pointti oli siinä, ettei kodin ilmapiiri parantunut. Ero tuli miehen sivusuhteen takia. En tiennyt sitä etukäteen, eli olin ihan onnellinen avioliitossani.
No ei se onnellisuus ollut kuitenkin todellisuutta. Kadutko ettet jatkunut valheelist
En minä sitä kadu. Ajattelen, että _minä_ väistin luodin. Ja kuten sanoin: kadun vain lapseni puolesta. En itseni.
Ei sitä yksinäisyyttä voinut aavistaakaan mikä siitä seurasi.
Jätetty mies uhriutuu, kun naiset eivät kadukaan miehenjättöjään, vaan ovat eron jälkeen onnellisempia :D Jatkossa yritä olla kumppani, josta ei ole haittaa puolisolle, jos haluat naisen jäävän.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä yksinäisyyttä voinut aavistaakaan mikä siitä seurasi.
Niin, sille jätetylle miehelle.
En ole katunut. Hävettää mitä paskaa siedin vuosia. Olisin voinut erota paljon aikaisemmin. Ex inhottaa minua nykyisin.