Olen todella harvoin sairaana ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen kateellinen saikuttajille

Onnittelut terveydestä. Turhaan kadehdit. Ammattisaikuttajilla on lähtölaskenta käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sinullekin vielä jonain päivänä löydy onnea ja sairastut vaikkapa syöpään tai parkinsoniin. Niillä saa pitkästi saikkua.

 

Miksi pitää heittäytyä tyhmäksi? Tässä varmaan tarkoitettiin pikku nuhakuumeita, joiden varjolla saisi aina silloin tällöin pitää pikku lepopäiviä.

Joo kukapa ei tykkäisi olla nuhakuumeessa.

Jotenkin alhaisen oloinen aloitus. Oliko tarkoituksena kehuskella kun ei ole koskaan sairaana, vai miten aikuinen ihminen ei muka koskaan voisi olla pois töistä jollakin verukkeella, jos kerran noin kadehdituttaa toisten sairasteluvapaat? Ilmeisesti on niin viaton, ettei kykenisi edes yhtä päivää olemaan pois töistä. Jotenkin tuollainen omakehu ei nyt aiheuta ollenkaan mitään sympatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Koputan puuta, ettei ole tarvinnut saikuttaa.

Toisaalta olen ihan pihalla työterveydestä. Missä se on? Miten sinne voi ottaa tarvittaessa yhteyttä? Se maaginen työterveys, missä voi näyttää jotain ja saada jotain. Aina joku on saanut sieltä jotain ja olen niinku häh, se ihmeellinen työterveys.

Ei sinun tarvitse tietää muuta kuin että mikä taho teillä hoitaa työterveysasiat. Onko se yksityinen lääkäriasema vai jokin oma terkkarin koppi siellä työpaikalla? Soitat sinne. Sen lisäksi ei tarvitse tietää kuin oma nimi, henkilötunnus ja työpaikan nimi.

Ei kannata. Ei se sairastaminen kivaa ole, tai jos saikuttaa ilman syytä on epärehellinen lusmu, jota ei myöskään kannata kadehtia.

Öh. Miten sen nyt sanoisi... oli aika huono aloitus. Sairaat ovat sinulle tosi kateellisia, niin minäkin. Nyt niiskutan kolmatta viikkoa flunssassa, poski- ja keuhkoputkentulehdus. Haluaisin NIIN olla terve jo! Viimeisen 5 v aikana on ollut lisäksi kaihi ja jälkikaihi molemmissa silmissä, munuaiskiviä ja kahden viikon sairaalainfektio, joka melkein vei hengen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sinullekin vielä jonain päivänä löydy onnea ja sairastut vaikkapa syöpään tai parkinsoniin. Niillä saa pitkästi saikkua.

 

Miksi pitää heittäytyä tyhmäksi? Tässä varmaan tarkoitettiin pikku nuhakuumeita, joiden varjolla saisi aina silloin tällöin pitää pikku lepopäiviä.

Sekö on lepoa ja virkistystä? Elimistö kyllä luo sairauden siinä vaiheessa, kun ei enää jaksa.

Minä ymmärrän ap:n pointin! Olen itsekin yleensä aina terve, korkeintaan lomalla tai viikonloppuna iskee nuhakuume, tai iltaisin on joskus päänsärkyä. Vatsatautia tai influenssaa en ole sairastanut koskaan. Kun vuodesta toiseen on itse kaikki työpäivät työpaikalla, hiipii joskus väsyneenä ja heikkona hetkenä pieni kateus niitä työkavereita kohtaan, jotka ovat ohimenevien tautien takia monta kertaa vuodessa muutaman päivän saikulla. Vakavat sairaudet ovat tietenkin asia erikseen, senhän tajuaa jokainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap:n pointin! Olen itsekin yleensä aina terve, korkeintaan lomalla tai viikonloppuna iskee nuhakuume, tai iltaisin on joskus päänsärkyä. Vatsatautia tai influenssaa en ole sairastanut koskaan. Kun vuodesta toiseen on itse kaikki työpäivät työpaikalla, hiipii joskus väsyneenä ja heikkona hetkenä pieni kateus niitä työkavereita kohtaan, jotka ovat ohimenevien tautien takia monta kertaa vuodessa muutaman päivän saikulla. Vakavat sairaudet ovat tietenkin asia erikseen, senhän tajuaa jokainen.

No onko ne kivoja ja palauttavia lepohetkiä ne päänsärkyillat ja vapaa-ajan nuhakuumeet?

Mahdat vihata työtäsi, kun mieluummin olisit sairaana?

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap:n pointin! Olen itsekin yleensä aina terve, korkeintaan lomalla tai viikonloppuna iskee nuhakuume, tai iltaisin on joskus päänsärkyä. Vatsatautia tai influenssaa en ole sairastanut koskaan. Kun vuodesta toiseen on itse kaikki työpäivät työpaikalla, hiipii joskus väsyneenä ja heikkona hetkenä pieni kateus niitä työkavereita kohtaan, jotka ovat ohimenevien tautien takia monta kertaa vuodessa muutaman päivän saikulla. Vakavat sairaudet ovat tietenkin asia erikseen, senhän tajuaa jokainen.

Miksi et ota paria lepopäivää joskus kun olet oikein väsynyt? Tätä mä ihmettelen, että aikuinen ihminen ei kykene joustamaan omasta täydellisyyden kuvitelmastaan sen vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sinullekin vielä jonain päivänä löydy onnea ja sairastut vaikkapa syöpään tai parkinsoniin. Niillä saa pitkästi saikkua.

 

Miksi pitää heittäytyä tyhmäksi? Tässä varmaan tarkoitettiin pikku nuhakuumeita, joiden varjolla saisi aina silloin tällöin pitää pikku lepopäiviä.

Immuunipuutteisena arvostan suuresti työkavereita, jotka älyävät olla poissa nuhakuumeen takia. Nämä itseään sankareina pitävät sairaana töihin saapuvat olisi syytä irtisanoa. Ei tarvitse olla edes immuunipuutteinen, nuhakuume voi tarttua silti.

Eikö duunista saa lomapäivää kahta pyytämällä?

Eikö se olisi parempi ratkaisu kuin olla kateellinen sairaalle?

Kyllä työssäkäyvän talouden pitää kestää satunnaiset palkattomat vapaat. Järkevä pitää itsestään huolta ja tilin balansissa.

Itse ainakin nautin paljon enemmän työnantajan luottamuksesta ja siitä tulevista vapauksista kuin nauttisin saikulla sen stressaamisesta, onko mulla tällä menolla vielä ensi kuussa työpaikkaa. Työpaikallani on pari henkilöä, joiden niskaan pomo hengittää jatkuvasti, koska ei (yleensä ihan aiheellisesti) luota ko. henkilöihin. Omia työkirjauksiani pomo ei edes katso. Saan laskuttaa omat työni itse, päättää yleensä hinnatkin ja aloittaa aamun liukuvasti ilmoittamatta, milloin aloitan, koska tietävät, että homma hoituu. Lähes joka viikko pidän omaehtoista palkallista vapaata pari tuntia, jos saan hommat ajoissa hoidettua, eikä pomoa haittaa yhtään.

Ja on sekin toki ihan mukavaa, etten ole ollut yli vuoteen kipeänä. Ne kerrat kun olen saikulla ollut enkä ole ollut edes etätyökunnossa, olen kyllä ollut niin kipeä, että mieluummin olisin terveenä töissä. Mm. ruokamyrkytys ja influenssa joskus sattuneet kohdalle.

Supesaikuttaja