Lue keskustelun säännöt.
Miten pettämisen pystyisi antamaan anteeksi?
14.03.2025 |
Olen yrittänyt lievittää omaa mustasukkaisuutta ajattelemalla, että ei sen tarvitse olla parisuhteen loppu, jos toinen kerran hairahtaa ja katuu sitä syvästi. Ja pitkissä suhteissa voi ihastua muihinkin. Mutta sitten taas miten ihmeessä voisi sen jälkeen jatkaa suhdetta? Tapahtunut pyörisi mielessä kokoajan, kuinka voisit suudella tai harrastaa seksiä ilman että se tulisi mieleen? Onko joku päässyt pettämisestä yli eikä enää muistele sitä?
Kommentit (70)
Ihmiset ovat tässäkin asiassa tosi erilaisia. Riippuu ihan omasta arvomaailmasta. Juttelin joskus kavereideni kanssa tästä(kin) asiasta ja osa oli sitä mieltä, että ei voisi antaa anteeksi, mutta osa oli sitä mieltä, että ei tuo ole ylitsepääsemätön juttu, jos muutoin on kaikki kunnossa. Ja jotkuthan harrastaa ihan vapaita suhteitakin. Tosin niissäkin on yleensä jonkunlaiset säännöt olemassa, yhdessä sovitut. Pakkokin olla jo ihan ehkäisyjuttujen ja tautien takia.
Mä itse olen sellainen etten voisi antaa yhdenkään miehen koskea muhun, jos en häntä rakasta, joten "vaadin" tätä samaa ajattelua myös mieheltäni ja myös varmistan sen kysymällä aina. Joten jos mies pettää, niin kyllä se mulle on sellainen asia mistä en pääse koskaan yli. Koen että hän on silloin valehdellut minulle alusta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oli aikoinaan tosi vaikea päästä yli pettämisestä, koska olin rakastunut mieheeni, emme heti eronneet, vasta n.3v kuluttua päätin että haluan eron koska asia vaivasi niin paljon vaikka hän petti luultavasti vain sen yhden kerran.
Minä annoin anteeksi, monta kertaa, mutta, lopulta en kestänyt ja lähdin, jätin, omaisuuden ja miehen.
Tein typerästi, olisi pitänyt ottaa oma osuus ja pitää pää kylmänä, mutta en silloin välittänyt,
sattui pahasti, eli kärsin ja halusin parempaa.
Pettäjä on aina pettäjä, haluaa kohentaa egoaan ja tarvitsee naisten huomion ja isolle kalulleen ihailua.
En antaisi anteeksi. En myöskään itse petä. Kun on yhteen menty, siinä pysytään. Jos alkaa muut kiinnostaa, ensin pitää erota. Halveksin syvästi pettureita ja valehtelijoita, ihmisiin pitää voida luottaa.
Vierailija kirjoitti:
En antaisi anteeksi. En myöskään itse petä. Kun on yhteen menty, siinä pysytään. Jos alkaa muut kiinnostaa, ensin pitää erota. Halveksin syvästi pettureita ja valehtelijoita, ihmisiin pitää voida luottaa.
Tuo on normaalia valtavirtaa miten asiaan suhtaudut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan pettänyt tai tullut petetyksi, mutta ajattelen että riippuu tilanteesta, antaako anteeksi vai ei. Esim. joku kännipano mikä tapahtui vaan kerran ja jonka jälkeen pettäjä tuntee olonsa syylliseksi, tunnustaa teonsa, pyytää anteeksi ja haluaa jatkaa suhdetta niin siinä tilanteessa haluaisin itse antaa anteeksi ja jatka suhdetta (en toki väitä että tämä olisi mitenkään helppo). Pitkä salasuhde jossa pettäjä on ihastunut toiseen niin se olisi todella eri asia se.
Wanhusnaisten elämän yhäti suppenevat ympyrät: Pettämismonologit, empatiseerausmonologit, narsissimissimonologit, voimaantumiskaakatukset, miesvihakaakatukset, seksivihamielisyysmonologit, pèdofiliakaakatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Wanhusnaisten elämän yhäti suppenevat ympyrät: Pettämismonologit, empatiseerausmonologit, narsissimissimonologit, voimaantumiskaakatukset, miesvihakaakatukset, seksivihamielisyysmonologit, pèdofiliakaakatukset.
Tuliko parempi olo kun sait tuon oksennuksesi kädet näppäimistöllä täristen tänne suolletuksi?
Ai tämä olikin fiktiivinen tilanne.
Olet yliajattelija. Aika turhaa mietintää tämä tämmöinen.
Koitahan kanavoida energiasi paremmin.
Mitä sitten? Onko sulla joku oppikirja mistä saa kommentoida ja mistä ei? Älä ole ehdoton, tuomitseva ja mustavalkoinen.