Onko kukaan ikinä rakastanut sua niin intohimoisesti että on hullun mustasukkainen?

Ei. Mutta yksi oli kyllä juurikin niin mustasukkainen.

Rakkaus ja mustasukkaisuus on eri asioita.

Itse olen saanut olla intohimoisen rakkauden kohde ilman minkäänlaista mustasukkaisuutta/omistushalua. Tällaistakin on (joskin meillä on haasteita muissa asioissa).

ylös

Parhaillaan...

Ei se ole rakastamista, jos on "hullun mustasukkainen".

Se ei ollut rakkautta. Se oli omistamisenhalua, kontrollointia ja väkivaltaa.

Onneksi ei. 

Noi kaks ei liity toisiinsa.

Intohimosta pakkomielteen kautta kostonhimoon on todella lyhyt matka. 

On syytä erottaa rakkaus ja pakkomielteinen omistushalu. Omistushalu ei tarkoita että rakastaa, eikä rakastamiseen kuulu sairaalloista omistushalua. Älä siis sekoita rakkautta ja omistushalua keskenään. 

Voi tuntua imartelevalta ajatukselta, että joku olis susta todella mustasukkainen, mutta jos se tarkoittaa pelkoa, väkivaltaa vainoamista ja pahimmillaan kuolemaa, niin ehkä et kuitenkaan halua sitä?

Ei todellakaan ole

On, vaimoni on. En tiedä kuinka intohimoisesti hän minua rakastaa, mutta ainakin mustasukkaisesti. Olen sen niellyt, koska minäkin rakastan vaimoani intohimoisesti. Mutta vuosien varrella olisin halunnut meidän kokevan joitakin eroottisia seikkailuja, ei mitään parinvaihtoa sentään, mutta läheisempää eroottissävytteistä ystävyyttä samanhenkisten niin miesten kuin naisten kanssa. Yhteissaunominenkin on jo antanut aihetta jälkipyykeille, jotka eivät ole olleet kivoja eivätkä rakentavia. Itse olen likimain sataprosenttisen vapaa mustasukkaisuudesta.

Ensimmäinen puoliso oli mustasukkainen mm.siitä kun nauroin toisten miesten vitseille tai halasin ystävää "liian pitkään", en kokenut sitä intohimon osoituksena vaan todella rasittavaa käytöksenä. Muutenkin näin lähempänä keski-ikää kuin teini-ikää arvostan vakautta enemmän kuin hullua leiskuvaa rakkautta, tiedän joka tapauksessa olevani puolisolle se yksi ja ainoa vaikka hän ei ole vainoharhainen kuten edeltäjänsä.

Ei se rakkaudesta johdu. Se johtuu lapsuuden hylkäämiskokemuksista. Itselläni oli väkivaltaisen, sairaalloisen mustasukkainen tyttöystävä. Hänet oli hylännyt ensin isä, sitten äiti, ja mummokin vielä yritti. Eihän siitä tervettä psyykeä ja persoonallisuutta syntynyt. Koska sairaalloiseen mustasukkaisuuteen usein liittyy vielä sairaalloinen pettäminen (ehkä jonkinlaisena etukäteen kostamisena), suhde loppui, mutta kesti aivan liian kauan.

.

Siinä ei ole mitään hienoa kun mustasukkainen kumppanisi haluaa vahingoittaa sinua ja häpäistä sinut muiden ihmisten silmissä.

AP kirjoitti:

Onko kukaan ikinä rakastanut sua niin intohimoisesti että on hullun mustasukkainen?

Onhan noita mustasukkaisiakin ollut, mutta eniten rakastaneet eivät sellaisia ole olleet.