SK: Entistä useampi suomalainen mies elää yksin, osa tekee lapsia toistenkin puolesta

Tästä keskustelusta uupuu myös se asia, että aika moni nuori nainen on alkanut seurustella toisen naisen kanssa, niin tietty se vähentää yksinäisyyttä. Mutta miehille homous on edelleen tabu ja arka aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa näkyy syy inceliyteen: miesten  hoitamattomat mielenterveysongelmat.

Matalan kynnyksen nopeaa, maksutonta keskusteluapua yksinäisyyteen sekä nettiterapiaa tarjoaa esimerkiksi

Helsinkimissio.fi

Ei kukaan valitse sairastua henkisesti, mutta tervehtyminen valitaan ihan itse. 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että terapiasta ei ole ollut yhtään mitään apua perheettömäksi jäämisen hyväksymiseen.

Maksusta sinua kuunteleva terapeutti auttaa kumppanin kaipuuseen ihan yhtä paljon kuin maksullinen nainen auttaa läheisyyden kaipuuseen. Eli ei lainkaan.

Ensinnäkin kyse on maksuttomasta avusta. Toiseksi terapia edellyttää sairaudentuntoa ja halua oppia pois haitallisesta toiminnastaan.

Ilmaisia lounaita ei yhäkään maailmassa ole olemassa. Se sinulle ''maksuton'' terapia kyllä kustannetaan verovaroista tai jostain hyväntekeväisyysjärjestön pussista. Maailma on varmasti kiva paikka olla, kun kaikki on ''ilmaista''.

Miksi ylipäätään ihmisen pitäisi toisille avautua ongelmistaan? 80% ihmisistä ei voisi vähempää kiinnostaa ja loput 20% on onnellisia siitä, että sulla ylipäätään on ongelmia.

 

Vierailija kirjoitti:

Oon 33-vuotias nainen, omasta tahdostani sinkku. Olen kyllä ollut elämäni aikana parisuhteissa, eikä aiemmissa kumppaneissani ole ollut mitään vikaa, siitä huolimatta olen todennut, että oon onnellisin yksin. En halua seksiä, en lapsia, en avioliittoa jne. Mulla on aikaa vievä harrastus, olisi kerrassaan kamalaa, jos joutuisin vähentämään harrastusaikaani parisuhteen takia. En kertakaikkiaan keksi yhtäkään asiaa, minkä parisuhde muuttaisi paremmaksi elämässäni. 

Et ole koskaan löytänyt sitä sinulle sopivaa oikeeta niin kuin vakka kantensa löytää. Silloin kun löytää sen oikean ihmisen niin haluaa tehdä toisen eteen jotain hyvää mutta sinä et ole sellaista löytänyt. Elät sitten yksin ja olet sitten onnellinen.

Ei meilläkään ole mieheni kanssa vähennetty omia harrastusaikoja koskaan parisuhteen aikana niin miksi jonkun harrastusajalle olisi joku parisuhde esteenä.

Vierailija kirjoitti:

En halua seurustella. En halua lisääntyä. Muutan mieleni, jos saan 5 miljoonaa euroa verottomana. Muuten olen mielummin yksin.

N.22

Miten sinun tulosi vaikuttaa seurustelemattomuuteesi?. Lisääntymisen ymmärrän että ei ole kiva tehdä lasta köyhyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä että lapsia monen naisen kanssa tekeviä rahamiehiä vielä löytyy.

Talous pitää olla kunnossa että lapselle voi taata hyvät lähtökohdat elämään.

Alle 5 000 €/kk tuloilla ei siihen ole teillä tavismiehellä varaa.

t. DI

5 tonnia kuussa on ihan peruskauraa kuten sanotaan, jos ei ole mitään perintöä tai rahavoittoja siinä rinnalla niin ei riitä, lasketaan tavikseksi....ellei sitten ole elänyt pihisti ja sijoitellut ja muuta ja kerryttänyt omaisuutta ja ikään on siis 42v, sitten se on sopivan varakas tämän päivän 20v nätille tytölle.

Muuten hyvä, mutta nykyään se on niin, että naisten kuuluu elättää miehet, ja miehet pitää omat tulonsa ja lapsien lähivanhemmuuden eron jälkeen. Ne on nääs tarkoitus murtaa nämä sukupuoliroolit. Jos naisen pinkka ei kestä niin sitten ei tarvitse miestä eikä seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku tulla siementämään mun tyttöystävän. Omassa kudissa ei ole riittävästi potkua lapsentekoon. Korvaan hyvin avustuksen.Voin katsoa vierestä tai voitte touhuta rauhassa

T.M28

Mistäs tiedät että jos niitä siementäjiä on jo selkäsi takana ähkimässä tyttöystävääsi?

Missä on sun itsekunnioitus?

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mies halusi lapsia vuosia, kunnes aloimme keskustella aiheesta vakavasti. Keskusteluissa tuli ilmi mitä kaikkea se vaatisi kummaltakin 50/50 toteutettuna. Mies yritti aikansa tingata, että etkö sinä kuitenkin haluaisi ottaa suuremman vastuun, mutta kun pysyin tiukkana, että ehtona 50/50 työnjako, niin siihen loppui miehen lapsihaaveet. 

Kun nämä hikyt ja muut ovat vielä usein sellaisia jotka eivät osaa edes ruokaa laittaa, niin millä lihaksilla edes kuvittelevat haaveidensa olevan realistisia? Joku nainen tulee heidän kotiin, raskautuu heille ja alkaa pyörittää huushollia, eikä heidän tarvi kuin jatkaa samaan malliin?

Käytkö itse yhtä paljon töissä kuin miehesi? Kai ymmärrät naisten käyvän vähemmän töissä keskimäärin perheissä? Miksi naiset eivät ymmärrä tätä? Ne naiset pitää kuile siittää ja se on ihan yhtä arvokas juttu kuin olla raskaana ja synnyttää. Miehet luovat elämää siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole pelkkää vollotuksen kuuntelemista. Näin tehdään vain akuutissa hädässä, jos se asiakkaan oloa helpottaa.

Kognitiivinen psykoterapia tehdään itse annettujen tehtävien ja oppimisprosessin avulla.

Haitallinen käytös ja myrkyllinen ajattelu on opittua. Niinpä niistä oppii myös pois, jos haluaa.

 

Miten oppia pois siitä, että kaipaa kumppania vierelleen jakamaan ilot ja surut. Tai siitä, että haaveilee omasta perheestä?

Ja missä vaiheessa näistä täysin inhimillisistä toiveista tuli haitallista ja myrkyllistä käytöstä?

Haitallista ja myrkyllistä siitä tulee siinä vaiheessa, kun aletaan esim. vaatia naisilta omat rahat pois, jotta näiden on pakko alistua miehen elätettäväksi ja siitostammaksi, tai kun seotaan omasta naisettomuudesta niin, että ryhdytään väkivallantekoihin. Jos osaat kaipuusi ja toteutumattomat haaveesi käsitellä kuin normaali ihminen, ei mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Useimpien miesten mielestä naiset tavoittelevat vain omaa etuaan."

Tämä on näiden hiky/incelmiesten ensisijainen ongelma. Ihmeellinen illuusio siitä, että naisten kuuluisi ajatella heidän etuaan. Siis ei vqin heidän äitinsä, vaan ihan ventoveiraiden naistenkin pitäisi miettiä, että ei kyllä nappaa, mutta koska pitää miettiä tämän miehen tunteita ja yhteiskunnan väestöpyramidia, niin alanpa suhteeseen. 

Naiset sen sijaan pitävät itsestäänselvänä, että jokainen edistää ensisijaisesti omaa etuaan. En tiedä mistä ero johtuu. Ehkä se on se etuoikeutettu asema mikä pojilla on jo lapsesta saakka, joka saa kuvittelemaan oman edun olevan myös muiden kuin äidin mielessä. Tai että niin sen jotenkin "pitäisi mennä".

Kun se ainoa ihmissuhteen malli on ollut suhde omaan äitiin. 

Mistä ihmeestä luulette miesten ajattelevan noin? Naisten etua on kyllä ajettu yhteiskunnassa viimevuosikymmeninä hyvin voimakkaasti, joten jos naiset eivät sitä itse tunnista ja luulevat itse rakentaneet nykyisen etuoikeutetun asemansa, voi olla kova herätys, kun yhteiskunta alkaa tasoittamaan eroa miesten asemaa parantamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hypergamia? Jos kerran naiset saavat haluamansa ja heille kaikille riittää, mitä hakevat, niin eikös tuo sitten mene tasoteorian mukaan oikein?

No kun ne naiset eivät saa vaan puskevat sitten noita ä pä riä yhteiskunnan elätettäväksi. Mies häviää kuin pieru saharaan viimeistään silloin kun pulla tulee uunistaa.

Noin se menee kun tavisnainen kurkottaa kuuseen.

 

 

Kenen ne sitten pitäisi elättää? Olisit iloinen, että voit verovaroillasi tukea uuden ihmisen elämän kulkua tässä maailmassa.

No sen kakaran vanhempien tietysti! Mikä kysymys tuo edes on?

Sinusta ei olisi elättämään saaiti kasvattamaan ja hoivaama

Eikä ilmeisesti niisen kakaroiden äideistäkään, jos eivät itse pysty rahoittamaan lastensa elämää ilman yhteiskunnan tukia. Lapset pois sellaisilta äideiltä huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 33-vuotias nainen, omasta tahdostani sinkku. Olen kyllä ollut elämäni aikana parisuhteissa, eikä aiemmissa kumppaneissani ole ollut mitään vikaa, siitä huolimatta olen todennut, että oon onnellisin yksin. En halua seksiä, en lapsia, en avioliittoa jne. Mulla on aikaa vievä harrastus, olisi kerrassaan kamalaa, jos joutuisin vähentämään harrastusaikaani parisuhteen takia. En kertakaikkiaan keksi yhtäkään asiaa, minkä parisuhde muuttaisi paremmaksi elämässäni. 

 

Et ole koskaan löytänyt sitä sinulle sopivaa oikeeta niin kuin vakka kantensa löytää. Silloin kun löytää sen oikean ihmisen niin haluaa tehdä toisen eteen jotain hyvää mutta sinä et ole sellaista löytänyt. Elät sitten yksin ja olet sitten onnellinen.

Ei meilläkään ole mieheni kanssa vähennetty omia harrastusaikoja koskaan parisuhteen aikana niin miksi jonkun harrastusajalle oli

Mulla menee harrastukseni parissa päivittäin 3-5 tuntia. Tuskin moni jaksaa olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jota ei koskaan näe 😅

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että perustan jossain vaiheessa perheen, 38-vuotias koneinsinööri sanoo.

Miehellä on hyvä työpaikka, ystäviä ja harrastuksia. Hiihtoa talvisin, suunnistusta kesäisin, kiipeilyä ja kuorolaulua vuoden ympäri.

Hän asuu yksin, vaikka ei haluaisi.

Mies on ulospäinsuuntautunut ja miellyttävän näköinen, mutta naisten lähestyminen on ollut hänelle aina vaikeaa. Viime vuosina siitä on tullut tuskallista, kun pariutumisen tavat ovat muuttuneethänen mielestään erityisesti miesten vahingoksi.

Koska aihe on kipeä, hän ei halua esiintyä jutussa tunnistettavasti.

Mies soimaa tilanteestaan myös itseään. Ujolle jännittäjälle osa naisista on saavuttamattomissa. Ehkä hän on turhan kohtelias ja mukautuu liikaa toisten tarpeisiin.

Luonteessa pitäisi olla enemmän särmää, hän arvioi.

Nuorempana hänellä oli kumppaneita. Ensimmäisen tyttöystävän hän sai vaihto-oppilaana S

Sellaiset miesvihat sieltä. Terveessä yhteiskunnassa miehille opetettaisiinnmitennlöytää seksikumppaneita, ja miehet saisivat yhtä helposti seuraa naisista kuin päinvastoin. Myös naiset kantaisivat tästä vastuuta.

Katkeroiden ulinoista näkee täällä, etteivät naiset ymmärrä, että tasa-arvoon kuuluu myös vastuu yhteiskunnasta. Naiset eivät kykene kantamaan vastuuta miesten auttamisesta nykyaikana vaikka miehet ovat aina kantaneet huolta naisten pärjäämisestä vaikkakin ennen vanhaan usein huonoillakin tavoilla, mutta ei pidä unohtaa, että naiset ovat itsekin luoneet vanhat sukupuoliroolit. Miesvihaajat syyttävät feminismiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että perustan jossain vaiheessa perheen, 38-vuotias koneinsinööri sanoo.

Miehellä on hyvä työpaikka, ystäviä ja harrastuksia. Hiihtoa talvisin, suunnistusta kesäisin, kiipeilyä ja kuorolaulua vuoden ympäri.

Hän asuu yksin, vaikka ei haluaisi.

Mies on ulospäinsuuntautunut ja miellyttävän näköinen, mutta naisten lähestyminen on ollut hänelle aina vaikeaa. Viime vuosina siitä on tullut tuskallista, kun pariutumisen tavat ovat muuttuneethänen mielestään erityisesti miesten vahingoksi.

Koska aihe on kipeä, hän ei halua esiintyä jutussa tunnistettavasti.

Mies soimaa tilanteestaan myös itseään. Ujolle jännittäjälle osa naisista on saavuttamattomissa. Ehkä hän on turhan kohtelias ja mukautuu liikaa toisten tarpeisiin.

Luonteessa pitäisi olla enemmän särmää, hän arvioi.

Nuorempana hänellä oli kumppaneita. Ensi

Siis syyttävät patriarkaattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Luonteessa pitäisi olla enemmän särmää, hän arvioi.

Nuorempana hänellä oli kumppaneita. Ensimmäisen tyttöystävän hän sai vaihto-oppilaana S

 

Jos puhutaan lisääntymisikäisistä naisista... Siten että näyttää hyvältä ja on Tinderissä. Jos on ruma niin pahempi juttu

Silti moninkertoin helpompaa naisille löytää seuraa. Naiset eivät ole tässä asiassa altavastaajia.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että jotkut miehet vain haluavat ja haaveilevat eivätkä tee mitään konkreettista esimerkiksi parisuhteen eteen, saati perheen perustamisen. Osalla on myös todellisia ongelmia esimerkkejä sosiaalisissa taidoissa sekä muissa taidoissa mitä tarvittaisiin parisuhteessa ja perhe-elämässä.

Ei miehet saa noihin mitään apua mistään ja naisilta vaaditaan noita paljon vähemmän. Että ei pidä syyttää miehiä tästä ongelmasta. Se mikä miehille on sosiaalisten taitojen ongelma on naisille normaalia käytöstä, koska naisten ei tarvitse olla aloitteellisia ja ovat muutenkin arvostetumpaa seuraa. Harvoin kukaan tulew tutustumaan miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Sellaista on elämä, kaikkea ei saa, mitä haluaisi.

Sellaiset miesvihat sieltä. Olet osa ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Sellaista on elämä, kaikkea ei saa, mitä haluaisi.

Sellaiset miesvihat sieltä. Olet osa ongelmaa.

Tosiasiat joskus tekee kipeää. Harvassa ovat ihmiset, jotka eivät ole joutuneet pettymyksiä elämässään kohtaamaan, käsittelemään ja hyväksymään. Sellaista se nyt vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa näkyy syy inceliyteen: miesten  hoitamattomat mielenterveysongelmat.

Matalan kynnyksen nopeaa, maksutonta keskusteluapua yksinäisyyteen sekä nettiterapiaa tarjoaa esimerkiksi

Helsinkimissio.fi

Ei kukaan valitse sairastua henkisesti, mutta tervehtyminen valitaan ihan itse. 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että terapiasta ei ole ollut yhtään mitään apua perheettömäksi jäämisen hyväksymiseen.

Maksusta sinua kuunteleva terapeutti auttaa kumppanin kaipuuseen ihan yhtä paljon kuin maksullinen nainen auttaa läheisyyden kaipuuseen. Eli ei lainkaan.

Minulla terapia auttoi hyväksymään loppuelämän sairauden ja suuren toimintarajoitteen, että ehkä et sitten käynyt oikeanlaisessa terapiassa. Kokeile kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Myös buddhismin opetukset avaa ajatuksia oikeille urille. Ei tarkoituksena ole todellisuuden muuttaminen vaan oman suhtautumisesi muuttaminen. Se saattaa myös lopulta muuttaa todellisuutta, mutta se ei saa olla motiivi, koska muuten ei ole aidosti hyväksynyt todellisuutta sellaisena kuin se on. Se vapauttaa turhasta katkeruudesta.

Naisella voi olla sama. Ei lapsia. Muttei ehkä haluakaan siirtää huonoja osia geeneistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole pelkkää vollotuksen kuuntelemista. Näin tehdään vain akuutissa hädässä, jos se asiakkaan oloa helpottaa.

Kognitiivinen psykoterapia tehdään itse annettujen tehtävien ja oppimisprosessin avulla.

Haitallinen käytös ja myrkyllinen ajattelu on opittua. Niinpä niistä oppii myös pois, jos haluaa.

 

Miten oppia pois siitä, että kaipaa kumppania vierelleen jakamaan ilot ja surut. Tai siitä, että haaveilee omasta perheestä?

Ja missä vaiheessa näistä täysin inhimillisistä toiveista tuli haitallista ja myrkyllistä käytöstä?

Niin että hyväksyy tilanteen ja jatkaa eteenpäin. Näkee ne asiat mitkä ovat hyvin, kuten vaikka terveys ja vakaa taloudellinen tilanne ja/tai eläminen hyvinvointivaltiossa. Saa surra, se on inhimillistä, mutta suruun ja katkeruuteen jos juuttuu koko loppuelämäksi, niin sitten se on jo valinta tai mahdollisesti hoitamaton kliininen masennus. Apua on saatavilla jos oikeasti haluat.