SK: Entistä useampi suomalainen mies elää yksin, osa tekee lapsia toistenkin puolesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole pelkkää vollotuksen kuuntelemista. Näin tehdään vain akuutissa hädässä, jos se asiakkaan oloa helpottaa.

Kognitiivinen psykoterapia tehdään itse annettujen tehtävien ja oppimisprosessin avulla.

Haitallinen käytös ja myrkyllinen ajattelu on opittua. Niinpä niistä oppii myös pois, jos haluaa.

 

Muuten ihan hyvä, mutta kyse on naisten toiminnasta yhteiskunnallisella tasolla, jota ei voi mies muuttaa psykoterapiassa.

 

Psykoterapiassa pitäisi tässä tilanteessa neuvoa miehiä kelpaamaan naisille, mutta pykoterapeuteilla ei ole siihen koulutusta eikä kellään muullakaan ammathilaisella, koska Suomesta ja (kai maailmalta) puuttuu ammattiauttajen ryhmä, joka osaisi neuvoa miehille minkälaisia heistäpitäisitulla, jotta kelpaisivat miehille.

Olet ymmärtänyt väärin. Terapeutti ei voi neuvoa sinulle naista, työtä tai mitään muutakaan. Hän voi kuitenkin auttaa sinua käsittelemään vaikeat tunteesi niin, ettei sinun tarvitse kirjoittaa asiasta enää naisvihaisena vauvapalstalle. Tässä ilmainen neuvo alkuun: elämässä ei aina saa mitä haluaa ja se pitää vain hyväksyä, ellei halua elää negatiivisessa kehässä.

Mitä tuo Jalovaara inisee eikö hän itsekin ole lapseton 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että perustan jossain vaiheessa perheen, 38-vuotias koneinsinööri sanoo.

Miehellä on hyvä työpaikka, ystäviä ja harrastuksia. Hiihtoa talvisin, suunnistusta kesäisin, kiipeilyä ja kuorolaulua vuoden ympäri.

Hän asuu yksin, vaikka ei haluaisi.

Mies on ulospäinsuuntautunut ja miellyttävän näköinen, mutta naisten lähestyminen on ollut hänelle aina vaikeaa. Viime vuosina siitä on tullut tuskallista, kun pariutumisen tavat ovat muuttuneethänen mielestään erityisesti miesten vahingoksi.

Koska aihe on kipeä, hän ei halua esiintyä jutussa tunnistettavasti.

Mies soimaa tilanteestaan myös itseään. Ujolle jännittäjälle osa naisista on saavuttamattomissa. Ehkä hän on turhan kohtelias ja mukautuu liikaa toisten tarpeisiin.

Luonteessa pitäisi olla enemmän särmää, hän arvioi.

Nuorempana hänellä oli kumppaneita. Ensi

Ei hyvää päivää. Minkö ikäinen olet? Pitäisikö kaikilla olla myös yhtä monta kaveria, sama palkka, yhtä hyvä ulkonäkö jne? Ei elämässä ole tuollaisia sääntöjä. Irtaudu ihan ensin sellaisista kuvitelmista. 

Jos joudumme sotaan, niin ehkä tilanne muuttuu. Nyt miesten anti parisuhteeseen on huonompi kuin naisten. Sellaista kumppania ei kannata ottaaa. Miehillä pitäisi olla jotain sellaista annettavaa, jota naisilla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Useimpien miesten mielestä naiset tavoittelevat vain omaa etuaan."

Tämä on näiden hiky/incelmiesten ensisijainen ongelma. Ihmeellinen illuusio siitä, että naisten kuuluisi ajatella heidän etuaan. Siis ei vqin heidän äitinsä, vaan ihan ventoveiraiden naistenkin pitäisi miettiä, että ei kyllä nappaa, mutta koska pitää miettiä tämän miehen tunteita ja yhteiskunnan väestöpyramidia, niin alanpa suhteeseen. 

Naiset sen sijaan pitävät itsestäänselvänä, että jokainen edistää ensisijaisesti omaa etuaan. En tiedä mistä ero johtuu. Ehkä se on se etuoikeutettu asema mikä pojilla on jo lapsesta saakka, joka saa kuvittelemaan oman edun olevan myös muiden kuin äidin mielessä. Tai että niin sen jotenkin "pitäisi mennä".

Kun se ainoa ihmissuhteen malli on o

Mistä ihmeestä luulette miesten ajattelevan noin? Naisten etua on kyllä ajettu yhteiskunnassa viimevuosikymmeninä hyvin voimakkaasti, joten jos naiset eivät sitä itse tunnista ja luulevat itse rakentaneet nykyisen etuoikeutetun asemansa, voi olla kova herätys, kun yhteiskunta alkaa tasoittamaan eroa miesten asemaa parantamalla.

Miehet ovat kyllä edelleen se etuoikeutettu sukupuoli, näkyy mm. palkkaeroissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että perustan jossain vaiheessa perheen, 38-vuotias koneinsinööri sanoo.

Miehellä on hyvä työpaikka, ystäviä ja harrastuksia. Hiihtoa talvisin, suunnistusta kesäisin, kiipeilyä ja kuorolaulua vuoden ympäri.

Hän asuu yksin, vaikka ei haluaisi.

Mies on ulospäinsuuntautunut ja miellyttävän näköinen, mutta naisten lähestyminen on ollut hänelle aina vaikeaa. Viime vuosina siitä on tullut tuskallista, kun pariutumisen tavat ovat muuttuneethänen mielestään erityisesti miesten vahingoksi.

Koska aihe on kipeä, hän ei halua esiintyä jutussa tunnistettavasti.

Mies soimaa tilanteestaan myös itseään. Ujolle jännittäjälle osa naisista on saavuttamattomissa. Ehkä hän on turhan kohtelias ja mukautuu liikaa toisten tarpeisiin.

Luonteessa pitäisi olla enemmän särmää, hän arvioi.

Nuorempana hänellä oli kumppaneita. Ensi

Sellaiset miesvihat sieltä. Terveessä yhteiskunnassa miehille opetettaisiinnmitennlöytää seksikumppaneita, ja miehet saisivat yhtä helposti seuraa naisista kuin päinvastoin. Myös naiset kantaisivat tästä vastuuta.

Katkeroiden ulinoista näkee täällä, etteivät naiset ymmärrä, että tasa-arvoon kuuluu myös vastuu yhteiskunnasta. Naiset eivät kykene kantamaan vastuuta miesten auttamisesta nykyaikana vaikka miehet ovat aina kantaneet huolta naisten pärjäämisestä vaikkakin ennen vanhaan usein huonoillakin tavoilla, mutta ei pidä unohtaa, että naiset ovat itsekin luoneet vanhat sukupuoliroolit. Miesvihaajat syyttävät feminismiä.

Mitä ihmeen auttamista miehet muka tarvitsevat? Niin joo, apua mielenterveysongelmiinsa, ja siihenhän naiset juuri pyrkivät vaikuttamaan (juuri miehet äänestävät enemmän niitä puolueita, jotka leikkaavat terveydenhuollosta, mukaan lukien mielenterveyspalveluista; naiset äänestävät enemmän niitä, jotka pyrkivät korjaamaan tilannetta).

Mutta se, että joku ei saa pillua, ei ole mikään yhteiskunnallinen ongelma, eikä siihen tarvita apua.

Vierailija kirjoitti:

"Useimpien miesten mielestä naiset tavoittelevat vain omaa etuaan."

Tämä on näiden hiky/incelmiesten ensisijainen ongelma. Ihmeellinen illuusio siitä, että naisten kuuluisi ajatella heidän etuaan. Siis ei vqin heidän äitinsä, vaan ihan ventoveiraiden naistenkin pitäisi miettiä, että ei kyllä nappaa, mutta koska pitää miettiä tämän miehen tunteita ja yhteiskunnan väestöpyramidia, niin alanpa suhteeseen. 

Naiset sen sijaan pitävät itsestäänselvänä, että jokainen edistää ensisijaisesti omaa etuaan. En tiedä mistä ero johtuu. Ehkä se on se etuoikeutettu asema mikä pojilla on jo lapsesta saakka, joka saa kuvittelemaan oman edun olevan myös muiden kuin äidin mielessä. Tai että niin sen jotenkin "pitäisi mennä".

Ihmettelen, miten kummassa kukaan incel voi kuvitella, että naisilla olisi mitään syytä ajatella heidän etuaan. Naisilla sukupuolena on huomattavasti pahempia ongelmia, esim. seksuaalinen häirintä ja seksuaalinen väkivalta, ja incelit yleensä eivät välitä siitä vähääkään vaan päin vastoin irvailevat joukolla uhreille. Miksi he odottavat naisten kiinnostuvan ratkaisemaan incelien paljon pienemmät ongelmat?

(Ja ei, seksuaalinen väkivalta ei vähenisi, vaikka kaikki miehet saisivat seksiä. Se kun ei johdu seksin puutteesta vaan siitä, että tekijä uskoo itsellään olevan oikeus kajota toisen ruumiiseen. Ihmiset, jotka harrastavat sellaista, tekevät sitä vaikka heillä olisi puoliso ja aktiivinen seksielämä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että perustan jossain vaiheessa perheen, 38-vuotias koneinsinööri sanoo.

Miehellä on hyvä työpaikka, ystäviä ja harrastuksia. Hiihtoa talvisin, suunnistusta kesäisin, kiipeilyä ja kuorolaulua vuoden ympäri.

Hän asuu yksin, vaikka ei haluaisi.

Mies on ulospäinsuuntautunut ja miellyttävän näköinen, mutta naisten lähestyminen on ollut hänelle aina vaikeaa. Viime vuosina siitä on tullut tuskallista, kun pariutumisen tavat ovat muuttuneethänen mielestään erityisesti miesten vahingoksi.

Koska aihe on kipeä, hän ei halua esiintyä jutussa tunnistettavasti.

Mies soimaa tilanteestaan myös itseään. Ujolle jännittäjälle osa naisista on saavuttamattomissa. Ehkä hän on turhan kohtelias ja mukautuu liikaa toisten tarpeisiin.

Luonteessa pitäisi olla enemmän särmää, hän arvioi.<

Minun on äärimmäisen vaikea hyväksyä mm. lyhyyttäni, rumia kasvoja, kaljuuntumista.

Asioita, jotka eivät ole MINUN SYYTÄ, mutta josta naiset ovat milloin missäkin tilanteessa nälvineet kun olen seuraa yrittänyt etsiä.

Ei se ruman miehen seurantarve katoa mihinkään sillä että kehotetaan hengittämään rauhallisesti ja olemaan kiitollinen.

Itse olisin aina halunnut lasta jo jostain 16v:stä lähtien. Mutta ei ikinä tullut yhdeltäkään naiselta vastakaikua, päinvastoin ivailua. Olen 44 ja koen että elämä on jo ohi.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että perustan jossain vaiheessa perheen, 38-vuotias koneinsinööri sanoo.

Miehellä on hyvä työpaikka, ystäviä ja harrastuksia. Hiihtoa talvisin, suunnistusta kesäisin, kiipeilyä ja kuorolaulua vuoden ympäri.

Hän asuu yksin, vaikka ei haluaisi.

Mies on ulospäinsuuntautunut ja miellyttävän näköinen, mutta naisten lähestyminen on ollut hänelle aina vaikeaa. Viime vuosina siitä on tullut tuskallista, kun pariutumisen tavat ovat muuttuneethänen mielestään erityisesti miesten vahingoksi.

Koska aihe on kipeä, hän ei halua esiintyä jutussa tunnistettavasti.

Mies soimaa tilanteestaan myös itseään. Ujolle jännittäjälle osa naisista on saavuttamattomissa. Ehkä hän on turhan kohtelias ja mukautuu liikaa toisten tarpeisiin.

Luonteessa pitäisi olla enemmän särmää, hän arvioi.

Nuorempana hänellä oli kumppaneita. Ensimmäisen tyttöystävän hän sai vaihto-oppilaana S

"Ei mies silti haikaile takavuosien myrkyllistä mieskulttuuria takaisin. On yksinomaan hyvä asia, että käyttäydymme toisiamme kohtaan kunnioittavasti.

Ongelma on sen sijaan yleinen neuvottomuus siitä, miten aloite sopii tehdä.

Se tiedetään, miten ei saa toimia. Mutta ainakin itseltäni puuttuu malli siitä, mitä voi tehdä."

No niin, tässä on oikeasti järkevää pohdintaa ja sellaisia konkreettisia kysymyksiä, joihin voi ja kannattaa etsiä vastauksia. Incelit ajattelevat asian heti sitä kautta, miten naiset voisi pakottaa heidän kanssan yhteen; järkevät naisettomat miehet miettivät, mitä he voisivat tehdä toisin, jotta seuranhaku alkaisi toimia. Siinä se ero on.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat ihan itse valinneet käyttää elämänsä muihin asioihin kuin parisuhdekelpoisuutensa kehittämiseen. Asialle ei siis tehdä yhtään mitään, ennen kuin miehet itse muuttavat prioriteettejaan. Nyt oletus on se että voidaan keskittyä 100% rahaan, sekoiluun ja harrastamiseen, ja nainen vaan tulee. Miksi tulisi? Fokuksen pitäisi olla siinä, miten olla hyvä ja miellyttävä kumppani, aviomies, mitä naiset haluavat, jne. Miehet ölisevät lähinnä keskenään asiasta ja naisilta ei edes kysytä

Tämäpä juuri. Vielä 70- ja 80-luvulla syntyneissä miehissä on paljon sitä, että ajatellaan naisen olevan joku kotitalouskone, joka tyytyy siihen, että pääsee naimisiin. Lisäksi siihen on ollut sosiaalinen pakko, koska kuka nyt vanhaa piikaa kehtaa katsella. Vasta viime vuosikymmeninä tilanne on ollut se, että naiset aidosti voivat kouluttautua niin pitkälle kuin haluavat ja luoda uraa. Naimisiinmeno on ollut ainoa taloudellinen turva, joten tähän tavoitteeseen pääseminen on edellyttänyt myös sitä, että miehen sivusuhteita, alkoholismia yms sekoilua on pitänyt sietää. Koska nykyään myös naiset käyvät töissä niin mies ei voi kotona odottaa täysihoitoa työpäivän päätteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että perustan jossain vaiheessa perheen, 38-vuotias koneinsinööri sanoo.

Miehellä on hyvä työpaikka, ystäviä ja harrastuksia. Hiihtoa talvisin, suunnistusta kesäisin, kiipeilyä ja kuorolaulua vuoden ympäri.

Hän asuu yksin, vaikka ei haluaisi.

Mies on ulospäinsuuntautunut ja miellyttävän näköinen, mutta naisten lähestyminen on ollut hänelle aina vaikeaa. Viime vuosina siitä on tullut tuskallista, kun pariutumisen tavat ovat muuttuneethänen mielestään erityisesti miesten vahingoksi.

Koska aihe on kipeä, hän ei halua esiintyä jutussa tunnistettavasti.

Mies soimaa tilanteestaan myös itseään. Ujolle jännittäjälle osa naisista on saavuttamattomissa. Ehkä hän on turhan kohtelias ja mukautuu liikaa toisten tarpeisiin.

Luonte

Olen hoikka, nätti, urheilullinen, akateemisesti koulutettu ja hyvätuloinen. Mieheni on lyhyt, kalju, ammattikoulun suorittanut, osa-aikatöissä eli aika pienituloinen. Hän ei ole myöskään mikään naistennaurattaja tai pukki. Olemme olleet vuosia yhdessä. Mietipä nyt oikein kovasti miten näin on voinut tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Useimpien miesten mielestä naiset tavoittelevat vain omaa etuaan."

Tämä on näiden hiky/incelmiesten ensisijainen ongelma. Ihmeellinen illuusio siitä, että naisten kuuluisi ajatella heidän etuaan. Siis ei vqin heidän äitinsä, vaan ihan ventoveiraiden naistenkin pitäisi miettiä, että ei kyllä nappaa, mutta koska pitää miettiä tämän miehen tunteita ja yhteiskunnan väestöpyramidia, niin alanpa suhteeseen. 

Naiset sen sijaan pitävät itsestäänselvänä, että jokainen edistää ensisijaisesti omaa etuaan. En tiedä mistä ero johtuu. Ehkä se on se etuoikeutettu asema mikä pojilla on jo lapsesta saakka, joka saa kuvittelemaan oman edun olevan myös muiden kuin äidin mielessä. Tai että niin sen jotenkin "pitäisi mennä".

Miehet ovat kyllä edelleen se etuoikeutettu sukupuoli, näkyy mm. palkkaeroissa.

Tilastojen mukaan naiset saavat enemmän palkkaa per tehty työtunti kuin miehet. Tästä feministit harvoin puhuvat. Sen sijaan feministit korostavat kuukausipalkkatilastoja jotka tukevat heidän agendaansa siitä miten "patriarkaatti sortaa naisia".

#metoo on hyvässä muistissa, jokainen työpaikan mies oli paskainen ihmishirviöraiskuri ja on edelleen. Matalalla kynnyksellä käskettiin naisia ilmoittamaan kaikesta toimitusjohtajalle, joka sitten lupasi tehdä rikosilmoituksenkin.

Joka kolmas (33 %) nainen on joutunut miehensä/ex-miehen pahoinpitelemäksi. Siis Suomessa. Näillä todennäköisyyksillä ei huvita etsiä ketään, riski sille että saat mustan silmän (tai pahimmassa tapauksessa menetät henkikultasi) on tilastojen valossa suuri. Ei kiitos, pidän väkivallattomasta elämästäni. Terveisin vapaaehtoisesti sinkkuN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Useimpien miesten mielestä naiset tavoittelevat vain omaa etuaan."

Tämä on näiden hiky/incelmiesten ensisijainen ongelma. Ihmeellinen illuusio siitä, että naisten kuuluisi ajatella heidän etuaan. Siis ei vqin heidän äitinsä, vaan ihan ventoveiraiden naistenkin pitäisi miettiä, että ei kyllä nappaa, mutta koska pitää miettiä tämän miehen tunteita ja yhteiskunnan väestöpyramidia, niin alanpa suhteeseen. 

Naiset sen sijaan pitävät itsestäänselvänä, että jokainen edistää ensisijaisesti omaa etuaan. En tiedä mistä ero johtuu. Ehkä se on se etuoikeutettu asema mikä pojilla on jo lapsesta saakka, joka saa kuvittelemaan oman edun olevan myös muiden kuin äidin mielessä. Tai

Näytäpä sitten ne tilastot.

Vierailija kirjoitti:

#metoo on hyvässä muistissa, jokainen työpaikan mies oli paskainen ihmishirviöraiskuri ja on edelleen. Matalalla kynnyksellä käskettiin naisia ilmoittamaan kaikesta toimitusjohtajalle, joka sitten lupasi tehdä rikosilmoituksenkin.

Meillä on työpaikalla jonkin verran miehiä eikä olisi tullut mieleenkään ilmoittaa heistä yhtään mihinkään. Tiedätkö miksi? Koska he osaavat käyttäytyä. En ymmärrä miksi naisten pitäisi sietää joillakin työpaikoilla tapahtuvaa häirintää. Jokainen mies voisi kehitellä sellaisen muistisäännön, että jos et jotain läppää voi tai uskalla heittää mieskollegalle niin ei kannata sitä myöskään naiskollegalle heittää. Esimerkiksi ulkonäön asiaton kommentointi tai perseelle läpsiminen ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat ihan itse valinneet käyttää elämänsä muihin asioihin kuin parisuhdekelpoisuutensa kehittämiseen. Asialle ei siis tehdä yhtään mitään, ennen kuin miehet itse muuttavat prioriteettejaan. Nyt oletus on se että voidaan keskittyä 100% rahaan, sekoiluun ja harrastamiseen, ja nainen vaan tulee. Miksi tulisi? Fokuksen pitäisi olla siinä, miten olla hyvä ja miellyttävä kumppani, aviomies, mitä naiset haluavat, jne. Miehet ölisevät lähinnä keskenään asiasta ja naisilta ei edes kysytä

Tämäpä juuri. Vielä 70- ja 80-luvulla syntyneissä miehissä on paljon sitä, että ajatellaan naisen olevan joku kotitalouskone, joka tyytyy siihen, että pääsee naimisiin. Lisäksi siihen on ollut sosiaalinen pakko, koska kuka nyt vanhaa piikaa kehtaa katsella. Vasta viime vuosikymmeninä tilanne on ollut se, että naiset aidosti voivat kouluttautua niin pitkälle kuin haluavat ja luoda uraa

Tämä on totta. Naisten palkkatyö tarkoittaa taloudellista, fyysistä ja henkistä itsenäisyyttä. Itsenäisyys puolestaan luo mahdollisuuden valita elämänsä sisältö: haluanko parisuhdetta, lapsia. Useimmat valitsevat nykyisin esim.uran tai vapauden perheen/parisuhtern edelle. Se kertoo paljon naisista ja siitä, että naiset eivät enää suostu olemaan kodinkone/siivooja/kokki/sairaanhoitaja/sängynlämmittäjä. Pirun huono diilihän tuo on ollut naisille. Hyvä vaan, ettei ole enää paklo suostua em.elämään. Vapaus on parempaa mitä kukaan mies voisi koskaan naiselle antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että perustan jossain vaiheessa perheen, 38-vuotias koneinsinööri sanoo.

Miehellä on hyvä työpaikka, ystäviä ja harrastuksia. Hiihtoa talvisin, suunnistusta kesäisin, kiipeilyä ja kuorolaulua vuoden ympäri.

Hän asuu yksin, vaikka ei haluaisi.

Mies on ulospäinsuuntautunut ja miellyttävän näköinen, mutta naisten lähestyminen on ollut hänelle aina vaikeaa. Viime vuosina siitä on tullut tuskallista, kun pariutumisen tavat ovat muuttuneethänen mielestään erityisesti miesten vahingoksi.

Koska aihe on kipeä, hän ei halua esiintyä jutussa tunnistettavasti.

Mies soimaa tilanteestaan myös itseään. Ujolle jännittäjälle osa naisista on saavuttamattomissa. Ehkä hän on turhan kohtelias ja mukautuu liikaa toisten tarpeisiin.

Luonteessa pitäisi olla enemmän särmää, hän arvioi.

Nuorempana hänellä oli kumppaneita. Ensimmäisen tyttöystävän hän sai vaihto-oppilaana S

Nuorempana hänellä oli kumppaneita. Miesten kielellä: pllukarusellissa tuli pyörittyä, aina piti olla joku uusi. Nyt sitten ei yhtäkkiä enää löydykään kun ikää tuli ja muut pariutui jo. 

Katsokaa peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Useimpien miesten mielestä naiset tavoittelevat vain omaa etuaan."

Tämä on näiden hiky/incelmiesten ensisijainen ongelma. Ihmeellinen illuusio siitä, että naisten kuuluisi ajatella heidän etuaan. Siis ei vqin heidän äitinsä, vaan ihan ventoveiraiden naistenkin pitäisi miettiä, että ei kyllä nappaa, mutta koska pitää miettiä tämän miehen tunteita ja yhteiskunnan väestöpyramidia, niin alanpa suhteeseen. 

Naiset sen sijaan pitävät itsestäänselvänä, että jokainen edistää ensisijaisesti omaa etuaan. En tiedä mistä ero johtuu. Ehkä se on se etuoikeutettu asema mikä pojilla on jo lapsesta saakka, joka saa kuvittelemaan oman edun olevan myös muiden kuin äidin mielessä. Tai että niin sen jotenkin "pitäisi mennä".

Ihmettelen, miten kummassa kukaan incel voi kuvitella, että naisilla olisi mitään syytä ajatella heidän etuaan. Naisilla sukupuolena on

Nimenomaan miehillä on oikeus ajatella vain itseään. Kun nainen tekee samoin, hän saa niskaansa haukkuja siitä, miten itsekäs ja empatiakyvytön on. Naisen pitäisi aina asettaa mies ja miehen tarpeet omiensa edelle.

Mies pitää naista etuoikeutettuna, koska voi "milloin tahansa saada munaa joltakin random mieheltä", vaikka naiselle tämä tarkoittaa pelkkiä riskejä: voi joutua hyväksikäytetyksi, voi tulla raskaaksi ja sitten joutuu kantamaan ja synnyttämään ja monesti vielä maksamaan kulutkin lähes yksin.

Maailma on monimutkainen paikka. Se on täynnä miljoonia ja miljoonia kehityskulkuja, pieniä ja suuria, ja kaikkea siltä väliltä. Lyhyen, ja pitkän aikavälin.

Kun olin pieni,niin perheet olivat isoja. Lapsia oli paljon kaikkialla. Nyt kun mietin paljonko maailma on muuttunut siitä. Paljon ja toisaalta taas vähän. Ihminen perusluonteeltaan ei muutu - no, evolutiivisestikaan - lyhyessä ajassa. Samanlaisia olemme kuin kreikkalaiset ja roomalaiset, britti-imperiumin ihmiset tai tavan saksalainen muutama vuosikymmen sitten.

Syntyvyyden laskeminen on globaali trendi, ja se toistuu kaikkialla maailmassa, missä vapaa ehkäisy, vapaa tahto ja myös elintaso astuu kuvioihin mukaan. Toisin sanoen yleisesti ottaen lapset ovat - isossa kuvassa - olleet ennen kaikkea paljon tulevaisuuden turva, seksin lopputulos, mutta myös kulttuurilliset tekijät, ovat vaikuttaneet. On ollu tapana toimia tietyllä tavalla, ja näin on tehty. "Koti, uskonto, isänmaa". 

Mutta enpä tiennyt silloin itse ollessani pojankloppi, miten monimutkainen maailma oikeasti on. Ei ole yksinkertaisia eikä lyhyitä kuvauksia siitä, mitä kokonaisuudessaan maailmassa tapahtuu. 

Vapaa seksi on ollut naisille mahdollista meidän ihmisten mittakaavassa todella, todella lyhyen ajan. Muutaman vuosikymmenen. Myös tarkoittaa sitä että lapsien saaminen on muuttunut jo lähtökohtaisesti sellaiseksi että niitä pitää haluta. 

Myös tämä on kulttuurillisesti vaikuttanut, että nuoret naiset nyt haluavat myös paljon sitä vapautta, minkä tuo mahdollistaa. Ainakin oman avioliiton se tuhosi, koska annoin naisen mennä menojaan, en ollut valmis häntä jakamaan.

Nykyään olen itsekin vapaaehtoisesti yksin asuva. Ja onnellinen. Ja minulla on siihen omat syyni. Mutta tiedän että maailma tulee myös muuttumaan jatkuvasti paljon ja ennenkaikkea nyt, edessämme voi olla jälleen kerran aivan mitä tahansa, isosta rähinästä jälleenrakentamiseen ja miksi ei jopa suuriin ikäluokkiin, mutta vapaaehtoisesti tehtynä? 

Toivon että ydinsotaa ei tule, mutta sekin on myös mahdollista.