Työnantajat huolissaan: suomalaiset eivät osaa smalltalkkia eivätkä vastata jos kysytään "mitä kuuluu"

Sosiaalisena ihmisenä ymmärrän aloituksen ongelman. Kännyköiden myötä suomalaisten viineisetkin sosiaaliset taidot katosivat...

Vierailija kirjoitti:

Parempien piirien haihattelua. Alaluokissa esim briteissä ei arvosteta yhtään tuota small talkkia.

Sama pätee muuten yleisesti duunariluokkiin että turha puhe pois ja työt hoidetaan ja lähdetään kotsaan. Tää on ylemmän keskiluokan ja yläluokan haihattelua. Se että suomalaiset ei diggaa smalltalkisat on vain että täällä on niin pienet luokkaerot olleet pitkään.

Kuulin firmasta, jossa oli perustettu "halipiste". Siis mihin sai mennä seisomaan, jos tarvitsi halin työkaverilta. Näin suhteellisen viehättävänä naisena en paljon hirveämpää asiaa keksi, kun nörttipojat halipisteellä kädet ojossa kerjäämässä velvollisuushuomiota, josta työnantaja minulle maksaa. Tällainen kulttuuri on häiriintynyttä. Palkallaan voi ostaa vaikka prostituoidun palveluja, mutta työelämässä ei pitäisi joutua

- tuntemattoman terapeutiksi

- tuntemattoman fyysisen hyväilyn kohteeksi

Ja sama pätee tietysti seksuaaliseen ahdisteluun työpaikoilla. Toki tiedostan että moni bro-yritys palkkaa henkilöstöä sen perusteella, ketä haluavat painaa ja jotka virittävät kivaa seksuaalista ilmapiiriä. Mutta tämä ei saisi olla kenenkään elinehto ja jos yrityksissä ei pystytä turvaamaan myös naistyöntekijöiden turvallisuutta, ei ole kelvollinen toimimaan modernissa yrityskentässä. Pitää sisällään sekä känniin juottamisen ja ahdistelut pikkujouluissa, että tuollaiset "työmoraalia kohottavat halittelupisteet"

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisena ihmisenä ymmärrän aloituksen ongelman. Kännyköiden myötä suomalaisten viineisetkin sosiaaliset taidot katosivat...

Eivät ne sosiaailset taidot ole olleet kunnossa sitäkään ennen. Päin vastoin, kahvipöytäkeskustelut ovat mielialaa madaltavia, kiusaamista tai jotain omituisia monologeja. Hiljaa oleminen on tähän parannus.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

"Tämä on herättänyt huolta suomalaisten työntekijöiden hyvinvoinnista, käytöstavoista ja työkulttuurista sillä kuulumisten kysyminen ja jaksaminen on yksinkertainen tapa osoittaa välittämistä. "

Palaan vielä tähän. Nimenomaan tuo smalltalk ja siihen liittyvä kuulumisten kyseleminen EI OLE välittämistä, koska kysyjä ei oikeasti halua tietää, mitä toiselle kuuluu. Joskus muinoin suomalaisessakin kulttuurissa kuulumisten vaihto oli sitä, että kumpikin kertoi omat kuulumisensa ihan riippumatta siitä, oliko kuulumiset hyviä vai huonoja. Smalltalk on muuttanut koko asian ihan päälaelleen ja kaikille kuuluu nykyään vain hyvää, koska mitään muutakaan ei tuohon kysymykseen saa vastata. Ymmärrän sen, että jotain kohteliaisuuksia pitää ladella, mutta on yksinkertaisesti typerää kysyä jotain sellaista, mihin ei todellisuudessa h

Oletko nähnyt sen siskonpeti-sketsin, missä se joku nainen on vetänyt lsd:tä koko kesän ja on sekaisin kuin seinäkello palatessaan töihin? Sinun energiasi ei mätsännyt tämän pöhisijän intopinkeilyyn ja hän lähti v ittuun. Koita kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä siihen pitäisi vastata?

-Mitä kuuluu?

-No nyt kun kysyit, niin äijä jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa, muistisairas äitini kaatui kotonaan mutta passittivat sairaalayön jälkeen taas yksin kotiin, minulta löytyi pahoja solumuutoksia kohdunkaulalta, vituttaa kun en jaksa tehdä muuta kuin töitä ja kaadun sänkyyn jo klo 18. Ostin eilen pitkästä aikaa herkkuja ja vedin niitä kaksin käsin leffaa katsellen. Entä sinä, mitä sinulle kuuluu?

Miksi pitää olla verenmaku suussa kun puhuu kollegan kanssa? Onko suomalaisen elämä tosiaan noin karmeata?

 

No sehän se juuri onkin, kun osalla on. Jotkut elävät draamasta ja aina kun elämässä tapahtuu jotakin yllättävää tai odottamatonta, sen ympärille kehitetään joku suoranainen kauhutarina, missä vähintäänkin joku r aiskataan tai kuolee. Lääketeollisuus btw ruokkii tätä

Joissakin piireissä harjoitetaan kiitollisuutta ja keskitetään huomio positiiviseen. Toisessa pöhistään ja ollaan koko ajan niin menossa ja niin tekemässä ja hirveä draivi ja voittoa voiton päälle. Sitten on tämä draamakööri jonka elämä on yhtä onnettomuutta, itkua ja kauheutta, eikä heitä tietenkään kukaan jaksa kuunnella. Tosiasiassa se on hyvin pitkälti itsestä kiinni, miten elämän sattumuksiin suhtautuu, mutta kannattaa tiedostaa että sen oman asenteensa kanssa elää pääosin itse. Eli jos valitset sen draaman ja karmeuden, niin se on sitten sinun elämääsi joka on dramaattista ja karmeaa ja sinä heräät siihen dramaattiseen ja karmeaan elämään joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia meitä aina yritetään muuttaa? Me ollaan tunnetusti ujoa kansaa, maailmalla tiedetään se.  Ja sitä pitää hyvänä piirteenä kaikki muut kuin suomalaiset. Suomalaisten mielestä se on joku vika mikä pitäisi korjata.

Kunnon stereotypiat ja oletukset sieltä.

Kukaan ei lukenut juttua, mitään työnantajien huolta ei ollut. Siinä pohdittiin mitä pitäisi vastata vai pitääkö.

Ja sori, miksi väität suomalaisia ujoiksi? Maailmalla nytkin asuvana, useammassa maassa ja useamman kymmenen kansallisuuden firmoissa työskennelleenä ei kukaan ole maininnut ujoutta. 

Ujoutta ei pidetä "kaikkialla" hyvänä piirteenä, se on piirre siinä mitkä muutkin, mutta ei mikään maineilun aihe. Suomalainen ehkä "puhuu vähän, mutta asiaa" tai englanniksi "no nonsense". Jenkki voi vitsailla kuinka on harvinaisen vähäpuheinen tai japanilainen äänekäs. 

Ujoja ihmisiä on kaikkialla maailmassa. Puheliaita höpöttäjiä on myös Suomessa. Tervehtiminen on normaalia kaikkialla. Joissain maissa ei kysytä pelkästään kuulumisia vaan käydään läpi kaikki sukulaiset vointeineen. Oman kotimaan "kaikkien muiden" dissaus ja kuinka "kaikkialla muualla" sitä tai tätä on epäkohteliasta. Joten älä yritä muuttaa meitä muita suomalaisia ujoiksi vierastelijoiksi, koska todennäköisesti siellä "muualla" joku kertoo että tuntee jonkun mahtavan suomalaisen tyypin ja olettaa että haluatte tavata. 

Ei kuulu meidän kulttuuriin ja nyt se turpa kiinni.