Työnantajat huolissaan: suomalaiset eivät osaa smalltalkkia eivätkä vastata jos kysytään "mitä kuuluu"
Smaltalkin sijaan suomalainen vain vasta "ok" tai "ihan hyvää" ja jättää keskustelun siihen kun kysymys itsessään kun ei anna ihan hirveästi suuntaviivoja siitä minne siitä pitäisi edetä. Tämä on herättänyt huolta suomalaisten työntekijöiden hyvinvoinnista, käytöstavoista ja työkulttuurista sillä kuulumisten kysyminen ja jaksaminen on yksinkertainen tapa osoittaa välittämistä. Yhdysvalloissa tämänkaltainen smaltalk on ollut vuosia osa työpaikka kulttuuria eikä tuota samanlaisia ongelmia kuin Suomessa.
Kommentit (187)
Ei työelämässä nykyään mitään lisiä maksella.
Ei tervehtimislisiä, ystävyyslisiä ja small-talk-tippiäkään.
Oletteko huomanneet että amerikkalaiset tavat ovat tulossa Suomeen. Nykyään odotetaan jo tippiäkin jos maksat kortilla ravintolassa. Miksi vitussa antaisin kun kaikki on muutenkin niin perkeleen kallista ja palvelu ja tuotteet on ihan paskaa.
Muistan hyvin vuoden. Oli vuosi 2012 ja työpaikalle tuli parikymppinen opiskelija. Tummaksi värjätty tukka, mustiin pukeutunut ja meikitkin oli hurjan dark. Haistoin geelin hiuksista parin metrin päähän.
Oli aamupalaverin paikka. Meidän pitä aina olla aamulla 15 minuuttia etuajassa ennen töiden alkamista.
Nainen tuli pari minuuttia myöhässä ja odottelimme häntä. Pomo sanoi hyvää huomenta ja hän ei vastannut mitään. Katseli purkka suussa vanhankoulun ukkoa ja katsoi tympeällä hymyllä. Kun pomo selvästi tyrmistyi ja oli avaamassa suutaan ( nuhtelu että täällä on tapana tervehtiä aamulla), niin nainen keskeytti hänet ja kysyi:
- Tehdäänkö täällä töitä vai jutellaan niistä?
Bo bo boss:
- Suunnitellaan kuka tekee mitäkin ja aloitetaan sitten, älä enää keskytä minua SONJA! ( nimi muutettu) Sonja on nyt hiljaa ja kuuntelee mitä minulla on sanottavana.
"Silmien pyörittelyä ja suunpielillä halveksuntaa äijää kohtaan" 15 min meni ja aloitimme työt sorvin ääressä.
Työt sujui leikiten ja näppärästi. Sonja kieltäytyi ruokatauosta ja kahvitauoista. Totesi ettei hänellä ole mitään syötävää ja sästää rahaa olemalla syömättä. Eikä häntä kiinnostanut kahvipöytäkeskustelut tai tutustuminen työkavereihin. Hänellä on omat kaverit sitä tarkoitusta varten.
Kun hän sitten alkoi pistämään pillejä pussiin tuntia ja viittätoista minuuttia meitä muita aikaisemmin, niin pomo helähti paikalle äkäsesti heltat kaulan alla heiluen kuin kalkkunavaarilla konsanaan. Silmissäkin näkyi hätääntynyt ahneus. Kyseli että mihin "tyttö" oli muka lähtevinään ja hommia on vaikka kuinka tekemättä ja ylitöihinkin SAA jäädä tekemään.
Sonja (nimi muutettu) totesi että teki ruokkiksen ja tauot töitä ja hänelle työaika on sitä kun tullaan töihin, niin työt alkaa. Viittasi siihen alun 15 min palaveriin. Eikä hän tee ylitöitä ilman ylityölisiä. Hän oli tiedustellut meiltä että maksetaanko niitä. Olimme naureskelleet tupakkapaikalla että ei makseta.
Kuulin kuinka Sonja totesi pomon olleen oikeassa EN VOI LÄHTEÄ VIELLÄ. De va bra, että muistutit minua siitä! Tattis po po po POss!
Hän poistui kahden minuutin päästä. Eikä tullut takaisin. Olisi varmasti tullut, mutta vanhanliiton mies oli laittanut viestiä ettei tartte tulla töihin enää.
Menetimme äärimmäisen hyvän metallityöntekijän. Tehokkaan ja tarkan nuoren ihmisen. Näitä on nykyään yksi sadassa. Vielä tänäpäivänäkään emme ole saaneet samalaista kotimaista. Asenne kohdillaan, eikä mikään lammas kuten me muut.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla vuosia asumisen jälkeen, ulkomaalaisen kanssa naimissa olemisen ja 90% ulkomaalaisten työkavereiden kanssa työskentelyn jälkeenkään en osaa yhtään navigoida tuota turhanhössöttämistä mitä small talkiksikin sanotaan. En osaa lukea yhtään milloin on kyse small talkista ja milloin oikeasta keskustelusta, ja olen koko ajan varpaillaan.
Eikä osaa muuten moni muukaan suomalainen, se mikä koetaan ystävällisyydeksi on usein sitä päälleliimattua kiiltokuvaa, ei oikeaa ystävällisyyttä.
Ällöttävintä on ne kutsut yksille. Ei ne oikeasti tarkoita että mennään ryyppäämään tms.
Ihan turhaa selittelyä. Onneksi en tykkää muutenkaan käydä paareissa. Niissä on liikaa ihmisiä vaikka paikalla olisi vain par tenderi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää perustaa työpaikka missä small talkkia ei tarvitse ja ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat.
Parissakin työpaikassa olen itse ollut se "höpöttäjä," joka kehtaa sanoa "Huomenta" tai "moi" samalla kun muut puhuvat vain asiaa.
Harmillista. Perus kohteliaat käytöstavat pitäisi osata töissä, se on osa myös osaamista.
Tarkoitin tuolla enemmän, että osattaisi tulla enemmän vastaan puolin ja toisin. Osa on puheliaampia ja toiset hiljaisempia. Nähtäisi enemmän ne hyvät puolet erilaisissa ihmisissä ja arvostettaisi.
Mikä tuossa on niin vaikeaa. Meidän ujo introvertti tytär sanoo jo haastattelussa ja töiden alussa että hän ei tervehdi tai juttele pikku puheita, hän no introvertti luonteeltaan ja ei millään pahalla kannata ajatella. Se on hänen ominaisuutensa.
Tosi positiivisesti on otettu vastaan hänen mielipide ja itseilmaisu. Älkää ujostelto. Kertokaa heti alussa ettette ole sellaisia suurisuita.
Vierailija kirjoitti:
No, jos heitä kiinnostaa kuunnella: " No peräpukamat on taas vaivanneet, auto hajosi ja palkka on surkea, ettei sillä sitä korjata. Ruokajonoon pitää mennä tiedätkö lähimmän? " Ai eikö kelpaa? Turha sitten kysellä mitään.
Oletpas sinä vitsikäs .. Mitä muuta vielä keksisit vastata.. ?
Vierailija kirjoitti:
Ei työelämässä nykyään mitään lisiä maksella.
Ei tervehtimislisiä, ystävyyslisiä ja small-talk-tippiäkään.
Moukkamaisuudestako maksetaan ?!
Eikös tuo "ihan hyvää" ole juuri sitä amerikkalaista small talkia kuulumisista kysyttäessä. Suomalainen taas kertoo, mitä oikeasti kuuluu
"Smalltalk" ei kuulu Suomessa hyviin tapoihin.
Emme tarvitse jenkkiläistä maga-pellekulttuuria tänne. OLEMME SUOMESSA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei työelämässä nykyään mitään lisiä maksella.
Ei tervehtimislisiä, ystävyyslisiä ja small-talk-tippiäkään.
Moukkamaisuudestako maksetaan ?!
Ilmeisesti, kun ihastelen tämän päivän tilinauhaa, taas kerran viisi numeroa pilkun vasemmalla puolella ja fyffet euroissa. Näin on ollut jo useamman vuoden.
Antaa muiden puhella, itse teen (mielenkiintoiset) duunit ja käärin fyffeä.
Tapa osoittaa välittämistä? Eikö tuo ihminen ymmärrä ettei sillä jenkeissäkään mitään välittämistä osoiteta, se on vain rituaalia. Jos siellä aidosti vastaat että ei kyllä nyt mene oikein hyvin, niin ei sellaista kukaan halua tietää. Välittämistä olisi se, jos se oikeasti kiinnostaisi ja toinen saisi purkaa huoliaan.
Sitä paitsi mikä ongelma se nyt yhtäkkiä on, ainahan se on Suomessa ollut näin?
Suomalainen jauhaa 💩 juovuksissa, töissä pitää olla selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Jenkin on pellejä.
Sekä typeryksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ulkosuomalaisena ihmetyttää suomalaisten aggressiivinen reaktio tähän. Muualla maailmassa tähän menee ehkä 30 sekuntia:
Tyyppi 1: Moi, miten menee?
Tyyppi 2: Moi, ihan hyvin kiitos. Entäs sinulla?
Tyyppi 1: Mulla menee myös ihan hyvin, kiitos kysymästä.
Mä ehdotan, että tuon päätteeksi tyyppi 1 ja tyyppi 2 esittävät lyhyen tanssiversion bara bada bastu ja vasta sen jälkeen lähtevät eri suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa on niin vaikeaa. Meidän ujo introvertti tytär sanoo jo haastattelussa ja töiden alussa että hän ei tervehdi tai juttele pikku puheita, hän no introvertti luonteeltaan ja ei millään pahalla kannata ajatella. Se on hänen ominaisuutensa.
Tosi positiivisesti on otettu vastaan hänen mielipide ja itseilmaisu. Älkää ujostelto. Kertokaa heti alussa ettette ole sellaisia suurisuita.
Meidän poika 25v on myös kirjoilla. Hän kertoi että sanoo monille työkavereille ja puolitutuille että sovitaanko ettei moikata toisiamme kaupungilla jos nähdään. Kuvitellaan että ei tunneta toisia, niin on helpompi olla.
Tämä on mielestäni todella hyvä lähestymistapa ja rehellinen. Tämä on sopinut myös muille ihmisille vallan hyvin. Tyypillistä suomalaisille esimerkiksi marketissa asioidessa voi ahdistaa jos näkee jonkun tutun ja pitää piiloilla sitä hyllyjen takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä maailmalla Hyvää kiitos on TODELLA yleinen tapa vastata siihen mitä kuuluu.
Joo tottakai tuosta pitää aloittaa. Mutta ei sitä siihen saa jättää.
Se asia saa jäädä siihen, sen jälkeen jutellaan muusta.
No mistä muusta jos suomalainen tuppisuu ei sano enää mitään. Yksinkö se toinen sitten jatkaa "juttelemista"?
Pitääkö olla huolissaan?
Pitää. Luin otsikon ensin: suomalaiset eivät osta salmiakkia
Just ei ole. On vain hiljaa. Ei tartte teeskennellä mitään.