Lue keskustelun säännöt.
Tässä syy miksi me tavalliset miehet emme enää kelpaa.
13.03.2025 |
Ennen sanottiin, että kunhan olet kiltti, rehellinen ja kohtelet naista hyvin, niin löydät kyllä itsellesi kumppanin. Mutta nykyään tuntuu, ettei se enää riitä. Olen tavallinen mies: käyn töissä, pidän itsestäni huolta, en ole mikään alfauros, mutta en myöskään mikään luuseri. Silti deittailu tuntuu olevan jatkuvaa kamppailua koska naisille ei enää riitä mikään.
Kun katson ympärilleni, huomaan, että naiset eivät enää etsi tavallista miestä, vaan jotain muuta. Some ja deittisovellukset ovat muuttaneet kaiken. Naisilla on loputon valinnanvara, tai ainakin he uskovat niin. He saavat päivittäin viestejä miehiltä, jotka ovat pidempiä, komeampia ja rikkaampia kuin minä. Ei siis ihme, että moni tavallinen mies tuntuu olevan näkymätön.
Ongelma on siinä, että naisten odotukset eivät aina kohtaa todellisuutta. Monet tavalliset naiset uskovat ansaitsevansa huippumiehen, koska he saavat Instagramissa tykkäyksiä tai Tinderissä matcheja. Mutta tykkäys ei tarkoita rakkautta, ja match ei tarkoita suhdetta.
Samaan aikaan me tavalliset miehet joudumme kilpailemaan naisten huomiosta tavalla, jota ei ennen ollut. Kiltti mies, joka on lojaali ja luotettava, mutta ei osaa brändätä itseään somessa tai omista urheilullista kehoa ja luksusautoa, jää helposti varjoon. Jos haluat erottua, pelkkä kiltteys ei enää riitä ,sinun on oltava viihdyttävä, jännä, itsevarma ja menestyvä.
Lopulta monille meistä jää kaksi vaihtoehtoa: joko sopeudumme ja yritämme muuttaa itseämme vastaamaan markkinoiden vaatimuksia, tai luovumme koko pelistä. Ja valitettavasti moni tavallinen mies on alkanut tehdä juuri jälkimmäistä.
Kommentit (583)
Mitäs veikkaat että hyvä mies ajattelee naisesta joka on hakenut paljon seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen mies ei pysty kohottamaan naisen sosioekonomista asemaa ostamalla asunnon arvoalueelta ja maksamalla naiselle kaukomatkoja.
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen mies ei pysty kohottamaan naisen sosioekonomista asemaa ostamalla asunnon arvoalueelta ja maksamalla naiselle kaukomatkoja.
Onneks on kulissi avioliittoja nähty missä miehellä on varaa. Facebookeissa jne kuvia cyprokselta jne muuta. Sitten oven sisäpuolella pettämistä riitelyä kulissien takana, onnettomuutta ja epävarmuutta.
On sekin nähty että rikkaampi mies ottaa naisen hyväksikäyttää sen ihastumista että saa swksisuhteen ja jättää kun raha on tärkeämpää. Sitten on surun murtama nainen taas palasina kun ihastui siihen.
Sitäkin on nähty että nainen qloittanut seksisuhteen sitten rakastunut myöhemmin siihen mieheen ja sen jälkeen palasina kun mies ei halunnut muuta kuin seksiä mistä he sopivat alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ei ole enää sosiaalinen tai taloudellinen pakko monellekaan. Tämän vuoksi voin valita parantaako parisuhde elämääni vai ei. Hyvä sinkkuus voittaa huonon parisuhteen, joten olen mieluusti oman elämäni hallitsija ja en tee mitään vaihtaakseni parisuhdestatustani.
Sama. Olen tässä elämäni aikana kerennyt olla parisuhteissa, joissa lähes jokaisessa selvinnyt, että toinen olisi halunnut oikeasti olla suosittua treffiseuraa naisten keskuudessa. Eli joutui tyytymään parisuhteeseen kanssani.
Nyt kun olen ollut jo vuosia yksin, niin ihan oikeasti tässä yksin ollessa olen kokenut pahaa mieltä huomattavasti vähemmän, kuin mitä suhteessa.
Sanotaan, että yksin on kurjaa kun ei ole ketään tukemassa elämän haasteissa... no, ei poikkea tuo mitenkään siitä, mitä tilanne oli parisuhteissani. Yksinäni sain silloinkin murheeni murehtia, kun toinen ei "jaksa nyt just mitään tollasta!". Minua toki odotettiin olkapääksi heti, jos maailma mukiloi.
Joten ei, en kaipaa parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ei ole enää sosiaalinen tai taloudellinen pakko monellekaan. Tämän vuoksi voin valita parantaako parisuhde elämääni vai ei. Hyvä sinkkuus voittaa huonon parisuhteen, joten olen mieluusti oman elämäni hallitsija ja en tee mitään vaihtaakseni parisuhdestatustani.
Sama. Olen tässä elämäni aikana kerennyt olla parisuhteissa, joissa lähes jokaisessa selvinnyt, että toinen olisi halunnut oikeasti olla suosittua treffiseuraa naisten keskuudessa. Eli joutui tyytymään parisuhteeseen kanssani.
Nyt kun olen ollut jo vuosia yksin, niin ihan oikeasti tässä yksin ollessa olen kokenut pahaa mieltä huomattavasti vähemmän, kuin mitä suhteessa.
Sanotaan, että yksin on kurjaa kun ei ole ketään tukemassa elämän haasteissa... no, ei poikkea tuo mitenkään siitä, mitä tilanne oli parisuhteissani. Yksinäni sain silloinkin murheeni murehtia, kun toinen ei "jaksa nyt
Ikävä kuulla että on noin huono tuuri käynyt. Mies joka oikeasti välittää on tukena. ei sinua onneksi kukaan voi pakottaa mihinkään. Mutta olen jutellut 60-70v naisten kanssa "työskentelin vanhustenkodissa" jotka on murheen murtamia kun ovat olleet 20 vuotta yksin myös Itkivät monesti ihan yksinäisyyttään ja ns lämpöä ja rakkautta kaipasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun, ystävät, vanhemmat ja muut kuolee ja poistuu elämästä. Yksinäisyys tulee paljon kovemmaksi kun ikää tulee. Myös fyysisiä vaivoja tulee joita joutuu sitten yksin kestämään ilman tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ei ole enää sosiaalinen tai taloudellinen pakko monellekaan. Tämän vuoksi voin valita parantaako parisuhde elämääni vai ei. Hyvä sinkkuus voittaa huonon parisuhteen, joten olen mieluusti oman elämäni hallitsija ja en tee mitään vaihtaakseni parisuhdestatustani.
Sama. Olen tässä elämäni aikana kerennyt olla parisuhteissa, joissa lähes jokaisessa selvinnyt, että toinen olisi halunnut oikeasti olla suosittua treffiseuraa naisten keskuudessa. Eli joutui tyytymään parisuhteeseen kanssani.
Nyt kun olen ollut jo vuosia yksin, niin ihan oikeasti tässä yksin ollessa olen kokenut pahaa mieltä huomattavasti vähemmän, kuin mitä suhteessa.
Sanotaan, että yksin on kurjaa kun ei ole ketään tukemassa elämän haasteissa... no, ei poikkea tuo mitenkään siitä, mitä tilanne oli parisuhteissani. Yksinäni sain sil
Ikävä kuulla että on noin huono tuuri käynyt. Mies joka oikeasti välittää on tukena. ei sinua onneksi kukaan voi pakottaa mihinkään. Mutta olen jutellut 60-70v naisten kanssa "työskentelin vanhustenkodissa" jotka on murheen murtamia kun ovat olleet 20 vuotta yksin myös Itkivät monesti ihan yksinäisyyttään ja ns lämpöä ja rakkautta kaipasivat.
Se vaan, että itselläni se yksinäisyys on ollut pahempi kokemus kylmässä parisuhteessa, kuin oikeasti yksinään.
Ei sitä lämpöä ja rakkautta parisuhteessa välttämättä tule. Kun saattaa olla toiselle vaan se "Joku".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun, ystävät, vanhemmat ja muut kuolee ja poistuu elämästä. Yksinäisyys tulee paljon kovemmaksi kun ikää tulee. Myös fyysisiä vaivoja tulee joita joutuu sitten yksin kestämään ilman tukea.
Minulla puoliso alkoi harkita eroa, kun onnettomuuden jälkeen kärsin fyysisiä vaivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ei ole enää sosiaalinen tai taloudellinen pakko monellekaan. Tämän vuoksi voin valita parantaako parisuhde elämääni vai ei. Hyvä sinkkuus voittaa huonon parisuhteen, joten olen mieluusti oman elämäni hallitsija ja en tee mitään vaihtaakseni parisuhdestatustani.
Sama. Olen tässä elämäni aikana kerennyt olla parisuhteissa, joissa lähes jokaisessa selvinnyt, että toinen olisi halunnut oikeasti olla suosittua treffiseuraa naisten keskuudessa. Eli joutui tyytymään parisuhteeseen kanssani.
Nyt kun olen ollut jo vuosia yksin, niin ihan oikeasti tässä yksin ollessa olen kokenut pahaa mieltä huomattavasti vähemmän, kuin mitä suhteessa.
Sanotaan, että yksin on kurjaa kun ei ole ketään tukemassa elämän haasteissa... no, ei poikkea tuo mitenkään siitä, m
Tottahan se on jos kylmä parisuhde. Itse olen kokenut saman toisin päin vain. Se parisuhde on vaikea jos ainoastaan toinen tekee töitä sen parisuhteen eteen. Siskon tyttö sanoi hyvin. "Parisuhde on kuin puutarha, jos siitä ei pidä huolta se kuihtuu."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun, ystävät, vanhemmat ja muut kuolee ja poistuu elämästä. Yksinäisyys tulee paljon kovemmaksi kun ikää tulee. Myös fyysisiä vaivoja tulee joita joutuu sitten yksin kestämään ilman tukea.
Minulla puoliso alkoi harkita eroa, kun onnettomuuden jälkeen kärsin fyysisiä vaivoja.
Tätäkin sattuu totta. Kaikista ei ole siihen. Ikävää kyllä että niin käy. Tiedän kuiten pariskunnan jossa nainen istuu pyörätuolissa. Ovat olleet naimisissa useamman vuoden. Nainen on oikein pirtsakka ja iloinen. (Mitä kivuiltansa pystyy)
Itse muistan yläaste aikana olin ihastunut tyttöön jonka jalka oli syntymästä asti väärinpäin nilkasta alaspäin. Mutta tyttö oli oikein iloinen ja kaunis silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun, ystävät, vanhemmat ja muut kuolee ja poistuu elämästä. Yksinäisyys tulee paljon kovemmaksi kun ikää tulee. Myös fyysisiä vaivoja tulee joita joutuu sitten yksin kestämään ilman tukea.
Minulla puoliso alkoi harkita eroa, kun onnettomuuden jälkeen kärsin fyysisiä vaivoja.
Tätäkin sattuu totta. Kaikista ei ole siihen. Ikävää kyllä että niin käy. Tiedän kuiten pariskunnan jossa nainen istuu pyörätuolissa. Ovat olleet naimisissa useamman vuoden. Nainen on oikein pirtsakka ja iloinen. (Mitä kivuiltansa pystyy)
Niin, itse tosiaan en siinä onnettomuuden jälkeen akuutissa vaiheessa ollut pirtsakka ja iloinen, vaan peloissani ja itkin suurimman osan päivää.
Eli hyvä syy eron pohtimiseen, ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun, ystävät, vanhemmat ja muut kuolee ja poistuu elämästä. Yksinäisyys tulee paljon kovemmaksi kun ikää tulee. Myös fyysisiä vaivoja tulee joita joutuu sitten yksin kestämään ilman tukea.
Minulla puoliso alkoi harkita eroa, kun onnettomuuden jälkeen kärsin fyysisiä vaivoja.
Tätäkin sattuu totta. Kaikista ei ole siihen. Ikävää kyllä että niin käy. Tiedän kuiten pariskunnan jossa nainen istuu pyörätuolissa. Ovat olleet naimisissa useamman vuoden. Nainen on oikein pirtsakka ja iloinen. (Mitä kivuiltansa pystyy)
Niin, itse tosiaan en siinä onnettomuuden jälkeen akuutissa vaiheessa ollut pirtsakka ja iloinen, vaan peloissani ja itkin suurimman osan päivää.
Eli hyvä syy eron pohtimiseen, ilmeisesti.&n
Et varmasti ollutkaan. Ja kyseinen nainen vaatii omaishoitajan joka siinä pyörätuolissa istuu. Hänen mies opiskeli sen ammatin että voi hänestä huolehtia itse ja jäädä kotiin hänen kanssaan. (Kivut ovat välillä niin valtavia ja aiheuttavat naiselle jopa tajunnan menetyksen.) , Siihen tarvitsee sellaisen miehen joka pystyy sinun fyysiset viat hyväksymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun, ystävät, vanhemmat ja muut kuolee ja poistuu elämästä. Yksinäisyys tulee paljon kovemmaksi kun ikää tulee. Myös fyysisiä vaivoja tulee joita joutuu sitten yksin kestämään ilman tukea.
Minulla puoliso alkoi harkita eroa, kun onnettomuuden jälkeen kärsin fyysisiä vaivoja.
Tätäkin sattuu totta. Kaikista ei ole siihen. Ikävää kyllä että niin käy. Tiedän kuiten pariskunnan jossa nainen istuu pyörätuolissa. Ovat olleet naimisissa useamman vuoden. Nainen on oikein pirtsakka ja iloinen. (Mitä kivuiltansa pystyy)
Niin, itse tosiaan en siinä onnettomuuden jälkeen akuutissa vaiheessa ollut pirtsakka ja iloinen, vaan peloissani ja itkin suurimman osan päivää.
Et varmasti ollutkaan. Ja kyseinen nainen vaatii omaishoitajan joka siinä pyörätuolissa istuu. Hänen mies opiskeli sen ammatin että voi hänestä huolehtia itse ja jäädä kotiin hänen kanssaan. (Kivut ovat välillä niin valtavia ja aiheuttavat naiselle jopa tajunnan menetyksen.) , Siihen tarvitsee sellaisen miehen joka pystyy sinun fyysiset viat hyväksymään.
Niin. Olen vaan jo oppinut pärjäämään yksin. Yksin sain pärjätä kriiseissä parisuhteessa, niin en halua aloittaa suhdetta, jossa minä saan pärjätä yksinäni, mutta voimavarani odotetaan riittävän myös toisen tukemiseen.
En vaan enää ota riskiä tuollaisesta. Kun sen oikean tilanteen näkee vasta jos jokin kriisi iskee, ihan sama mitä alussa lupailtu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun, ystävät, vanhemmat ja muut kuolee ja poistuu elämästä. Yksinäisyys tulee paljon kovemmaksi kun ikää tulee. Myös fyysisiä vaivoja tulee joita joutuu sitten yksin kestämään ilman tukea.
Minulla puoliso alkoi harkita eroa, kun onnettomuuden jälkeen kärsin fyysisiä vaivoja.
Tätäkin sattuu totta. Kaikista ei ole siihen. Ikävää kyllä että niin käy. Tiedän kuiten pariskunnan jossa nainen istuu pyörätuolissa. Ovat olleet naimisissa useamman vuoden. Nainen on oikein pirtsakka ja iloinen. (Mitä kivuiltansa pystyy)
Niin, itse tosiaan en siinä onnettomuuden jälkeen akuutissa vaiheessa ollut pirtsakka ja iloinen, va
Ei se helposti sinulle semmosta miestä löytyskään jos tarvitset kotihoitoa jonkunlaista. Pienemmällä osalla miehistä riittää rahkeet siihen. Pää asia että myös tiedät mitä tulevaisuusessa tulee tapahtumaan kuiten. Ja eipä tuota voi täysin tulevaisuutta tietää mitä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun, ystävät, vanhemmat ja muut kuolee ja poistuu elämästä. Yksinäisyys tulee paljon kovemmaksi kun ikää tulee. Myös fyysisiä vaivoja tulee joita joutuu sitten yksin kestämään ilman tukea.
Minulla puoliso alkoi harkita eroa, kun onnettomuuden jälkeen kärsin fyysisiä vaivoja.
Tätäkin sattuu totta. Kaikista ei ole siihen. Ikävää kyllä että niin käy. Tiedän kuiten pariskunnan jossa nainen istuu pyörätuolissa. Ovat olleet naimisissa useamman vuoden. Nainen on oikein pirtsakka ja iloinen. (Mitä kivuiltansa pystyy)
Niin, itse tosiaan en siinä onnettomuuden jälkee
Ei se helposti sinulle semmosta miestä löytyskään jos tarvitset kotihoitoa jonkunlaista. Pienemmällä osalla miehistä riittää rahkeet siihen. Pää asia että myös tiedät mitä tulevaisuusessa tulee tapahtumaan kuiten. Ja eipä tuota voi täysin tulevaisuutta tietää mitä käy.
Minä toivuin onnettomuudesta täysin, onneksi.
Mutta jätti pysyvät jäljet mieleen siitä, miten toinen alkaa vilkuilla ovea siinä kohtaa, kun olisin eniten tukea tarvinnut.
"Minä toivuin onnettomuudesta täysin, onneksi.
Mutta jätti pysyvät jäljet mieleen siitä, miten toinen alkaa vilkuilla ovea siinä kohtaa, kun olisin eniten tukea tarvinnut
En ihmettele. On itselläkin pysyviä arpia mutta en syytä niistä muita naisia joita en edes tunne. Tiedän että erilaisia naisia on olemassa ja kaikki ei ole pahoja.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Kaikki olivat eri värisiä. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa. Ja isä otti olohuoneessa piiitkästä pullosta omaa keittoa. Perheessä vallitsi rauha ja yhteisymmärrys, kunhan akka piti turpansa kiinni, eikä puuttunut miehensä rientoihin. Kesät nainen oli raskaana ja talvet ilman kenkiä, niin pysyi sitten kotona. Iso, karvainen mies hoiteli mummonkin siinä muiden naisten ohella.