Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen, kun ihmiset puhuvat ihastumisesta rakastumisena
13.03.2025 |
Vaikka eivät olisi missään tekemisissä tämän henkilön kanssa.
Maija on "rakastunut" naapurin Tommiin, jota näkee sattumalta roskiksilla kerran kuussa. Tyyne on "rakastunut" Brad Pittiin. Pasi on "rakastunut" K-kaupan kassaneitiin.
Ei pidä käyttää vahvoja sanoja väärin.
Vai missä teidän mielestänne menee ihastumisen ja rakastumisen raja?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja sitten nämä tinder-tyypit pohtivat, että "ollaan harrastettu seksiä kuukausi, onkohan se ihastunut"... Porukka menee sänkyyn ilman mitään tunteita.
Voi yhyy.
Hei, tinder-tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tavallista on, että rakastumisesta puhutaan ihastumisena. Itselleni ihastus on sellaista, mikä ei ole vakavaa, ja rakastuminen taas on sellaista, mikä on todella vakavaa. Voi olla jotain siltä väliltäkin, mutta yleensä se on jompaakumpaa kokemukseni mukaan.
Minustakaan ihastuminen ei ole kovin vakavaa. Ihmeellistä siis, että ihastuminen voi olla myös musertavaa. Eikö totta? Ap
Ei.
Vaan? Ap
Ihastuminen ei voi olla musertavaa.
Vaikkapa ihastuksen saavuttamattomuus tai ihastumisesta irtautuminen voi olla musertavaa. Ap
Suomenkielessä ei oikein ole erottelevia sanoja tietyille tunteille. On eri asia olla rakastunut (to be in love) kuin rakastaa (to love, true love). Se mahdollisesti jopa muutaman vuoden alkuhuuma on sitä että ollaan rakastuneita. Siitä se sitten arjen ja tottumisen myötä voi muuttua syvemmäksi rakkaudeksi. Ihastuminen on sitten ihan eri asia.
Kaikki muut paitsi jotkut nepsyt kyllä ymmärtävät nyanssierot erityyppisistä ihastumisista/rakastumisista puhuttaessa, eli normaalisti ihmisillä ei ole ongelmia ymmärtää tai tulkita tällaisia puheita. Ap ilmeisesti ottaa kaiken ihan kirjaimellisesti ja on sen takia oikein joutunut "ihmettelemään" asiaa.
Ihastunut on mielestäni esiaste.
Liekö sen esiaste sitten kiinnostunut.
Kiinnostuksen tappamiseen riittää yksi väärä lause esim.
Ihastuminen vaatii enemmän. Rakastuminen jo tuntemista.
Itse olen ollut oikeasti kiinnostunut monesti. Oikeasti Ihastunut 2 kertaa ja rakastunut kerran.
N plus 40
*en laske sitä ihastumiseksi,jos näen jonkun mielestäni hyvän/kiinnostavan näköisen. Sitten juttelen sen kanssa ja ei kiinnosta enää yhtään.
Sarjaihastelijoita en ymmärrä ollenkaan. Saati sarjarakastujia.
Muistan esim.hyvin entisellä työpaikalla kun näin yhden miehen. Sanoin työkaverille,että "tuo on sitten mulle varattu". Lopulta tyyppi kiinnostui ja alkoi lähestyä. Oma kiinnostus loppui, koska ulkokuori ei matsannut sisältöön. En silti laske ihastukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastua ei voi tuntemattomaan, vaan kaikki sellainen on ihastumista. Rakastua voi seurustelun aikana, kun tuntee jo toista. Rakkaus on sellainen tunne, joka ei noin vain häviä. Jos esim aina riidan tullen ollaan eroamassa niin ei se mitään rakkautta ole.
Olet väärässä. Useimmiten ihmiset rakastuvat vaiheessa, jossa eivät tunne hyvin tai juuri ollenkaan. Vaikka toisaalta rakastua voi tuttuunlin. Rakastuminen ei ole järkevä tunne, joka perustuu päättelyyn, vaan lisääntymiseen tähtäävää vaistotoimintaa. Rakastuminen laittaa ihmisen aivan päästään sekaisin ja saa näkemään kaiken epärealistisessa valossa. Mutta ei ole kuitenkaan mielisairaus, vaan evoluution tapa tuottaa jälkeläisiä.
Rakkaus on se vaihe, kun ollaan saatu päätä selväksi ja hiukan vähemmän ruusunpunaisesti ja enemmän realistisesti liikkeellä. Tavallaan se järkevä tapa tykätä toisesta. Sillä sitten mennään, kunnes kuolema erottaa.
Ihastuminen on lievempää kuin rakastuminen. Ihastunut ei esimerkiksi halua viettää koko valveillaoloaikaa kietoutuneena toiseen.
On ihmisiä, jotka eivät ole ikinä rakastuneet tuolla sekopäisellä lailla. Mutta se rakastuminen on kyllä ihan olemassaoleva ilmiö. Ei se ole vain kirjoissa ja elokuvissa. Amorin nuolet lentelevät. En tiedä, onko se edes hyvä asia, järkevä rakastaminen on ehkä parempi, jos sitä miettii. Mutta sellaisiksi evoluutio on meidät tehnyt, emmekä voi sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muut paitsi jotkut nepsyt kyllä ymmärtävät nyanssierot erityyppisistä ihastumisista/rakastumisista puhuttaessa, eli normaalisti ihmisillä ei ole ongelmia ymmärtää tai tulkita tällaisia puheita. Ap ilmeisesti ottaa kaiken ihan kirjaimellisesti ja on sen takia oikein joutunut "ihmettelemään" asiaa.
Niinkö. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastua ei voi tuntemattomaan, vaan kaikki sellainen on ihastumista. Rakastua voi seurustelun aikana, kun tuntee jo toista. Rakkaus on sellainen tunne, joka ei noin vain häviä. Jos esim aina riidan tullen ollaan eroamassa niin ei se mitään rakkautta ole.
Olet väärässä. Useimmiten ihmiset rakastuvat vaiheessa, jossa eivät tunne hyvin tai juuri ollenkaan. Vaikka toisaalta rakastua voi tuttuunlin. Rakastuminen ei ole järkevä tunne, joka perustuu päättelyyn, vaan lisääntymiseen tähtäävää vaistotoimintaa. Rakastuminen laittaa ihmisen aivan päästään sekaisin ja saa näkemään kaiken epärealistisessa valossa. Mutta ei ole kuitenkaan mielisairaus, vaan evoluution tapa tuottaa jälkeläisiä.
Rakkaus on se vaihe, kun ollaan saatu päätä selväksi ja hiukan vähemmän ruusunpunaisesti ja enemmän realistisesti liikkeellä. Tavallaan se järkevä tapa tykätä toisesta. Sil
Höpö höpö. "Sillä sitten mennään,kunnes kuolema erottaa"
No, AP:n kuvaamat tilanteet vaikuttavat olevan ns. kaukoihastumisia.
Mutta toisaalta jos vaikkapa tasaista arkea elävä sinkku kokee elämässään vaihteeksi vahvaa kaukoihastumista ja kutsuu sitä ''rakastumiseksi'', niin keltä se on pois? Toki edellyttäen ettei ihastuminen kehity pakkomielteeksi eikä ihastuminen aiheuta kellekään mitään harmia tai haittaa. Jos ihastuminen jää vain harmittomaksi fantasiaksi, niin onko väliä, miksi sitä tällöin kutsuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja sitten nämä tinder-tyypit pohtivat, että "ollaan harrastettu seksiä kuukausi, onkohan se ihastunut"... Porukka menee sänkyyn ilman mitään tunteita.
Juu. Ennen niin tapahtui vain yhden yön jutuissa.
Aika usein on kyllä menty sänkyyn ilman tunteita. Avustajana toiminut alkoholi.
Joskus niistä tullut jotain. Usein ei. Koska krapulassa herääminen on muutenkin lähinnä häpeää aiheuttava tunne.
Vierailija kirjoitti:
Ihastunut on mielestäni esiaste.
Liekö sen esiaste sitten kiinnostunut.
Kiinnostuksen tappamiseen riittää yksi väärä lause esim.
Ihastuminen vaatii enemmän. Rakastuminen jo tuntemista.
Itse olen ollut oikeasti kiinnostunut monesti. Oikeasti Ihastunut 2 kertaa ja rakastunut kerran.
N plus 40
*en laske sitä ihastumiseksi,jos näen jonkun mielestäni hyvän/kiinnostavan näköisen. Sitten juttelen sen kanssa ja ei kiinnosta enää yhtään.
Sarjaihastelijoita en ymmärrä ollenkaan. Saati sarjarakastujia.
Muistan esim.hyvin entisellä työpaikalla kun näin yhden miehen. Sanoin työkaverille,että "tuo on sitten mulle varattu". Lopulta tyyppi kiinnostui ja alkoi lähestyä. Oma kiinnostus loppui, koska ulkokuori ei matsannut sisältöön. En silti laske ihastukseksi.
Mitä et ymmärrä sarjaihastelijoissa? Minä taas en ymmärrä, että joku varaa pelkän. ulkonäön perusteella jonkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ihastuminen on tunne, joka voi syttyä vaikka huonekaluun, kauniiseen mekkoon tai uuteen ystävään.
Rakastuminen sitten syntyy vastakkaiseen sukupuoleen ensi-ihastumisen jälkeen, jos on syttyäkseen. Lopuksi se joko kypsyy rakastamiseksi tai sammuu.
On siinä eroa. Esim. kun mies, johon olin ihastunut, kuoli, niin se oli kyllä kova paikka ja surin yli vuoden. Mutta kun myöhemmin mies, johon olin rakastunut, kuoli, niin se oli aivan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tavallista on, että rakastumisesta puhutaan ihastumisena. Itselleni ihastus on sellaista, mikä ei ole vakavaa, ja rakastuminen taas on sellaista, mikä on todella vakavaa. Voi olla jotain siltä väliltäkin, mutta yleensä se on jompaakumpaa kokemukseni mukaan.
Minustakaan ihastuminen ei ole kovin vakavaa. Ihmeellistä siis, että ihastuminen voi olla myös musertavaa. Eikö totta? Ap
Ei.
Vaan? Ap
Ihastuminen ei voi olla musertavaa.
Vaikkapa ihastuksen saavuttamattomuus tai ihastumisesta irtautuminen voi olla musertavaa. Ap
No sitten se ei taida olla ihan pelkkä ihastus.
Vierailija kirjoitti:
No, AP:n kuvaamat tilanteet vaikuttavat olevan ns. kaukoihastumisia.
Mutta toisaalta jos vaikkapa tasaista arkea elävä sinkku kokee elämässään vaihteeksi vahvaa kaukoihastumista ja kutsuu sitä ''rakastumiseksi'', niin keltä se on pois? Toki edellyttäen ettei ihastuminen kehity pakkomielteeksi eikä ihastuminen aiheuta kellekään mitään harmia tai haittaa. Jos ihastuminen jää vain harmittomaksi fantasiaksi, niin onko väliä, miksi sitä tällöin kutsuu?
En ole ap. Mutta,jos joku sanoo olevansa rakastunut tuntemattomaan niin hälytyskellot soi. Eri asia,jos tyyppi käyttää tuota ilmaisua useinkin. Ja tunnen sen.
Rakastan suklaata.esim. Eihän se tarkoita mitään.
Riippuu pitkälti asiayhteydestä miten noita sanoja käytetään. Ja millä lailla. Vaatii sitä kuuluisaa "lukemista rivien välistä". Tapauskohtaista ja jopa tilannekohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Suomenkielessä ei oikein ole erottelevia sanoja tietyille tunteille. On eri asia olla rakastunut (to be in love) kuin rakastaa (to love, true love). Se mahdollisesti jopa muutaman vuoden alkuhuuma on sitä että ollaan rakastuneita. Siitä se sitten arjen ja tottumisen myötä voi muuttua syvemmäksi rakkaudeksi. Ihastuminen on sitten ihan eri asia.
Miten niin ei ole erottelevia sanoja. Onhan suomen kielessäkin rakastaminen ja rakastuminen kaksi eri sanaa. Asia erikseen sitten on, mitä kukin niillä tarkoittaa, mutta eivät kaikki englannin kielen puhujatkaan varmaan tarkoita noilla samoja asioita.
"Mitä et ymmärrä sarjaihastelijoissa? Minä taas en ymmärrä, että joku varaa pelkän. ulkonäön perusteella jonkun."
En ymmärrä,koska en itse ihastu helposti. En voi ihastua, jos en tunne. En ole ikinä esim ollut yhdellekään kaverille kateellinen näiden miehestä, tai halunnut edes salaa näiden miehiä tms. Eivät ole olleet yhtään omaa tyyppiä.
Ja tuo toinen on kevyesti vitsillä työkaverille sanottu "varaan tuon, toi on söpö" -heitto. Heitto.
Ja sitten se sisältö ei olekaan omaa kiinnostusta vastaava. Jos joku väittää,että irl ei sillä toisen osapuolen ulkoisella puoleensavetävyydellä ole mitään tekemistä kiinnostuksen kanssa niin valehtelee. Kuka ihastuu yhtään tuntematta ihmiseen,jonka ulkonäkö ei itseään miellytä?
Mutta erinäköiset kiinnostaa eri tyyppejä. En tiedä miksi niin loukkaannuit tai jotain siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tavallista on, että rakastumisesta puhutaan ihastumisena. Itselleni ihastus on sellaista, mikä ei ole vakavaa, ja rakastuminen taas on sellaista, mikä on todella vakavaa. Voi olla jotain siltä väliltäkin, mutta yleensä se on jompaakumpaa kokemukseni mukaan.
Minustakaan ihastuminen ei ole kovin vakavaa. Ihmeellistä siis, että ihastuminen voi olla myös musertavaa. Eikö totta? Ap
No sitten se ei taida olla ihan pelkkä ihastus.
Minä olen samoilla linjoilla. Jos se on musertavaa päästä yli, niin kyllä henkilö on ollut rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ihastuminen on tunne, joka voi syttyä vaikka huonekaluun, kauniiseen mekkoon tai uuteen ystävään.
Rakastuminen sitten syntyy vastakkaiseen sukupuoleen ensi-ihastumisen jälkeen, jos on syttyäkseen. Lopuksi se joko kypsyy rakastamiseksi tai sammuu.
Tämä on tosi outoa jos ajattelet näistä samoin kuitenkin siis. Käytät samaa sanaa esineisiin ja ihmisiin. Toivottavasti kuitenkin nämä asiat tarkoittavat eriä.
Ihmisillä on niin erilaiset kokemukset. Jos en ole edes kokenut sellaista tunnetta, jota joku toinen tarkoittaa puhuessaan rakastumisesta, niin tuskin tarkoitan sillä sanalla sitä samaa asiaa.