Ihmettelen, kun ihmiset puhuvat ihastumisesta rakastumisena

Ihmiset käyttävät noita termejä kovin eri tavalla ja omista lähtökohdistaan käsin. Jotkut painottavat tuntemista, toiset molemminpuolisuutta, kolmannet tunteen intensiteettiä tai kestoa. Joillakin tuntuu olevan tarve vähätellä tunteita pelkkänä ihastumisena silloinkin, kun ne ovat hyvin voimakkaita ja pitkäkestoisia. Toisilla taas tuntuu olevan tarve puhua rakastumisesta tai rakkaudesta, vaikka tunne olisi lyhytkestoinen ja/tai kohdistuisi ihmiseen jota ei kovin hyvin tunne. Minusta olisi kuitenkin fiksu lähtökohta, että jokainen saisi määritellä omat tunteensa itse.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset käyttävät noita termejä kovin eri tavalla ja omista lähtökohdistaan käsin. Jotkut painottavat tuntemista, toiset molemminpuolisuutta, kolmannet tunteen intensiteettiä tai kestoa. Joillakin tuntuu olevan tarve vähätellä tunteita pelkkänä ihastumisena silloinkin, kun ne ovat hyvin voimakkaita ja pitkäkestoisia. Toisilla taas tuntuu olevan tarve puhua rakastumisesta tai rakkaudesta, vaikka tunne olisi lyhytkestoinen ja/tai kohdistuisi ihmiseen jota ei kovin hyvin tunne. Minusta olisi kuitenkin fiksu lähtökohta, että jokainen saisi määritellä omat tunteensa itse.

Totta. Mutta jos joku rakastuu joka toinen viikko johonkin niin en ota kovin tosissaan. Epävakaalta kuulostaa.

Korvaisin sanan kiinnostuksella tai jollain.

Mälsää, että rakastamisesta saisi puhua vasta kun seksi on loppunut ja yhdessä kärsitty elämäkin melkein. Tämä on se perinteinen suomalainen malli!

Vierailija kirjoitti:

"Mitä et ymmärrä sarjaihastelijoissa? Minä taas en ymmärrä, että joku varaa pelkän. ulkonäön perusteella jonkun."

 

En ymmärrä,koska en itse ihastu helposti. En voi ihastua, jos en tunne. En ole ikinä esim ollut yhdellekään kaverille kateellinen näiden miehestä, tai halunnut edes salaa näiden miehiä tms. Eivät ole olleet yhtään omaa tyyppiä.

Ja tuo toinen on kevyesti vitsillä työkaverille sanottu "varaan tuon, toi on söpö" -heitto. Heitto. 

Ja sitten se sisältö ei olekaan omaa kiinnostusta vastaava.  Jos joku väittää,että irl ei sillä toisen osapuolen ulkoisella puoleensavetävyydellä ole mitään tekemistä kiinnostuksen kanssa niin valehtelee. Kuka ihastuu yhtään tuntematta ihmiseen,jonka ulkonäkö ei itseään miellytä?

Mutta erinäköiset kiinnostaa eri tyyppejä. En tiedä miksi niin loukkaannuit tai jotain siitä.

En ole loukkaantunut. En edes välttämättä sarjaihastuja, kun ei tullut moneen vuoteen ihastuttua ollenkaan. No, se johtui ehkä asioista ja henkilöistä, joita tapasin ja muuten elämäntilanteesta. Tietyt elämäntilanteet ruokkivat sitä ihastelua. Ja miten nyt sarjaihastuminen määritellään edes sitten?

Ihmettelen vain tuota varailua, kun omat aivoni eivät toimi lainkaan noin. Voin häkeltyä, jos joku on hyvännäköinen, mutta en oikeasti kiinnostua vakavissaan saati ihastua. Ne tulevat enemmän siitä, miten joku toimii. Tietysti varmasti ulkonäkö on mukana arviossa jollain tasolla. Mutta edes elokuvassa ei jaksa katsoa todella hyvännäköistä, mutta muuten ihan yhdentekevää ihmistä koko kahta tuntia.

On myös tavallista että rakastumisesta puhutaan ihastumisena.

Rakastuneelle se ihminen, johon hän on rakastunut, on tärkeintä elämässä. Ihastuneelle jotkut muut ihmiset ja asiat ovat sittenkin tärkeämpiä, vaikka ihastuksen kohteestaan kovasti tykkäisikin.

Samaa ihmettelen. Monesti varsinkin miehet "rakastuu" siihen ulkonäköön vaikka todellisuudessa se on ihastusta ja sellaista lihallista himoa jolla ei mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa.

Kun on rakastunut, rakastaa todella paljon. Kun on ihastunut, ei välttämättä rakasta ollenkaan tai ainakaan niin paljon.

Ihastus on sellaista, että haluaisi jotain säpinää sen tyypin kanssa. Rakastuneena haluaisi viettää koko loppuelämän yhdessä.

Ihan sama. Jokainen päättäköön itse. 

Rakastuminen eroaa himosta ja myös ihastumisesta ihan biologisesti. Aivoissa eri alue aktivoituu kun ihminen rakastuu. Samoin kehossa eri alueet kihelmöi. 

"When falling in love, the limbic system and reward centers in the brain are activated, along with the release of chemicals like dopamine and noradrenaline, leading to feelings of pleasure, excitement, and anxiety. In contrast, lust primarily involves the hypothalamus and amygdala, as well as the release of sex hormones, resulting in intense physical desire and a focus on sexual activity."

Ihastuminen on varmaan jotain siltä väliltä. Mutta rakastuminen on oikeasti vahvempi tunne kaiken kaikkiaan.

Minusta on vaikea määritellä ihastumisen ja rakastumisen eroa. Rakkauden ero on jotenkin selkeämpää. Rakkaus on realistista. Tuntee toisen, hyväksyy virheineen, ja on valmis asettamaan toisen itsensä edellä. Ihastuminen on toki sanana pinnallisempi kuin rakastuminen. Mutta kyllä minusta rakastuminenkin on pinnallinen vaihe, missä ollaan vaaleanpunaiset lasit silmillä. 

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, ja sitten nämä tinder-tyypit pohtivat, että "ollaan harrastettu seksiä kuukausi, onkohan se ihastunut"... Porukka menee sänkyyn ilman mitään tunteita.

Onhan himokin tunne!

Mutta jos ei ole edes sitä, niin sitten kyllä ihmettelen. Että minkä ihmeen takia sitten menee sänkyyn :D 

Tapailumies luulin mun rakastuneen häneen kun kerroin tuntevani ihastusta 🙄

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut paitsi jotkut nepsyt kyllä ymmärtävät nyanssierot erityyppisistä ihastumisista/rakastumisista puhuttaessa, eli normaalisti ihmisillä ei ole ongelmia ymmärtää tai tulkita tällaisia puheita. Ap ilmeisesti ottaa kaiken ihan kirjaimellisesti ja on sen takia oikein joutunut "ihmettelemään" asiaa.

Asperger ajattelee että jos syttyy minkäänlainen lämmin tunne niin heti pitää olla loppuelämän suhde.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri rakkauden vaiheita. 

Väärin. Ihastuminen ja ehkä sen kanssa hyvin samaa voi olla rakastuminen? On spontaani aivojen endorfiiniryöppy, voi ihastua vaikka bussipysäkillä seisovaan kivan näköiseen mutta aivan ventovieraaseen.

Rakastaminen on tahdosta riippuvaa, omasta halusta tapahtuvaa tunnetta toiseen. Kuten vihkivalassa kysytään haluatko rakastaa tätä... siis haluatko?