Jos nyt eroaisit 40+ naisena, pystyisitkö ns. upgreidaamaan miehesi tasokkaampaan vai joutuisitko downgreidata?

En greidaisi mitään, miehet on vanhetessaan rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, kun naiset täällä "ottaa" tai "ei ota" sellaisen tai tällaisen. Ei sitä  niin vaan oteta. Vaikka kuinka tyrkyttäisit itteäs, jos se mies ei sua halua niin ei halua. Sinä et sitä yksin päätä, otatko vai etkö ota.

Miehethän ne lehdissä vinkuvat ikisinkkuuttaan...

upgreidaa itsesi TÖIHIN 

Aloittaja voisi shitgreidata itsensä jupiterin taakse.

En ole eroamassa, mutta jos eroaisin, niin en minä haluaisi heti mitään "suhdetta". Kaipaan vapaata elämää, ja intohimoista seksiä, joten sitä varmaan harrastaisin mielellään vähän nuorempien miesten kanssa vailla mitään sen kummempia sitoumuksia. Mitään rumaa tai vanhaa miestä en tietenkään ottaisi, koska tarjolla on muutakin. Ja jos koittaa päivä, että tarjolla on vaan vanhaa ja rumaa, niin sitten olen mieluummin yksin.

Miten sitä arvoa mitataan? Rahalla, älyllä, ulkonäöllä vai luonteella? Haluan miehen, jolla on hyvä sydän, aloittajan arvomaailmassa sellainen nössö on varmaan downgrade.

Toivon kaikkea ikävää tälle ärsyttävälle "miten on?" -häirikölle.

En ottaisi miestä ollenkaan.

Kyllä mulla on niin hyvä mies, että jos vaihtaisin sen, niin seuraava olisi huonompi. Siitä olen aika varma. Mieheni on raitis, hyvin koulutettu, työssäkäyvä ja kaikin puolin normaali, hyväluonteinen, fiksu mies. Melkein liian hyvä mies mulle.terv.keskivaikea aspenger nainen

Kyllä mun pitäisi alkaa niitä nuorempia katselee, kun en kestä niitä yli 6-kymppisiä itseään nuorekkaaksi kuvittelevia.

Ihan omista sosiaalisista taidoista ja ulkonäöstähän se on kiinni mitä pystyy löytämään. Kyllä se kannattaa ensin etsiä se uusi mies, ja koeajaa sitä myuutama vuosi, ennenkun ottaa eron.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä arvoa mitataan? Rahalla, älyllä, ulkonäöllä vai luonteella? Haluan miehen, jolla on hyvä sydän, aloittajan arvomaailmassa sellainen nössö on varmaan downgrade.

Minä erosin älykkäästä, menestyvästä, mutta todella ilkeästä miehestä. Vaihdoin nuorempaan, kypsään komistukseen paljon pienemmällä palkalla. Osaan arvostaa. Onko se muka downgreidausta?

Vierailija kirjoitti:

Tällainen keskustelu on mulle jotenkin vaan ihan absurdi. Mä kai uskon liikaa rakkauteen että mä ymmärtäisin tällaisia upgreidauksia tms. 

 

Usko, sisko, olen jo pari vuosikymmentä naimisissa enkä ole minkään sortin "greidauksia" (osataanko suomea enää) hakemassa. Jos joutuisin sinkuksi (jos mieheni kuolisi, eroa en osaa kuvitella), hankkisin muuta tarkoitusta elämään -ehkä lisää kissoja.

Mieheni on niin hyvä, etten parempaa ainakaan saisi. Komea, urheilullinen, korkeasti koulutettu johtaja, huippupalkka, kiltti ja hyvä isä lapsillemme. Sängyssä kuuma ja ihana. Itse olin nuorena ihan nätti, mutta nyt enää keskitasoa, iho alkaa rypistyä, vaikka en ole lihonut tai muuten tädittynyt. Rakastan miestäni niin paljon, että en varmaan pystyisi sietämään ketään muuta. Ehkä ystävänä voisin käydä jossain kahvilla tai oopperassa.

En käyttäisi noita termejä.

Mutta eron jälkeen en tyytyisi ihan ok mieheen vaan etsisin sellaisen, joka on mulle juuri sopiva. Nykyinen mies on ongelmakimppu, vaikkakin muuten ihana.

Heivaisin kaikki miehet mäkeen.

Musta tuntuu, että jos on naimisissa jonkun sellaisen kanssa, josta pystyy ajattelemaan, että sen voisi "vaihtaa parempaan", niin sitten pitäisi varmaan erota, koska ei selvästikään rakasta puolisoaan. Jos toista rakastaa, niin hänen vaihtamisensa toiseen olisi kauhea menetys, vaikka uusi olisi mikä unelmien prinssi.

Alaspäin ois mentävä, kun lähes täydellisestä lähdetään vaihtamaan..

Jos eroaisin, niin tekisin niin kuin ennenkin - etsisin omaan persoonaani ja elämääni sopivan miehen. Jos sellaista ei löydy, jatkaisin elämää sinkuksi.
Omaan elämääni ei mahdu mitkään "upgradet" ja "downgradet".
Voisi olla ihan fiksua, jos aloittaja joskus poistuisi netistä ja menisi elämään sitä oikeaa elämää. Kohta olet 70v ilman kosketusta todellisuuteen ja oikeisiin ihmisiin.

Jos miehen ottaisin elämääni, niin hänen pitäisi olla tasokas. En kuvittele, että joku 20 vuotta nuorempi minusta innostuisi muuten kuin hetken viihteenä (mikä sinänsä ok) vaikka olwnkin hyvin säilynyt. Mies olisi todennäköisesti lähellä omaa ikääni ja itsenäinen, hänellä olisi omaakin elämää, hyvin toimeentuleva, kiinnostava, fiksu, hyvä sängyssä, kivan näköinen, helppoa seuraa ja hyvä matkakumppani. Eikä haluaisi muuttaa yhteen.