Kuinkahan yleistä on, että nainen ei tahdo parisuhteeseen?
Hieman taustaa. Rohkaisin mieleni ja pyysin kahville naista, johon olen ollut jo jonkin aikaa salaa ihastunut. Hän tuumasi tähän, että periaatteessa voisi lähteäkin, mutta ei tahdo antaa vääriä signaaleja. Sen jälkeen hän selvensi vielä asiaa sanomalla, että hän pitää miehistä ystävinä, mutta parisuhteeseen ei kuulemma ala mistään hinnasta, koska haluaa säilyttää vapautensa. Harmitti tällainen vastaus.
Kommentit (161)
Ei kaikki naiset halua parisuhteeseen, mutta jos olet ihastunut häneen, niin hän on jo torjunut sinut. Ei kannata elätellä toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvin tyypillistä yli 40-v. naisilla. Ei se parisuhde miehen kanssa yleensä hirveästi anna energiaa elämään, vaan enemmän vie.
Mä olen 26 enkä tunne yhtään 20-30 vuotiasta naista joka haluaisi parisuhteen. Osa haluaa kevyitä suhteita, osa ei niitäkään. Syynä just tuo että parisuhde vie elämästä energiaa. Miehille tärkeää on naisen ulkonäkö ja nuoruus, eli stressi noista alkaa heti kun parisuhdekin. Kukaan ei voi olla ikuisesti nuori eikä kukaan jaksa koko ajan pitää ulkokuorta täydellisenä. On siis mukavampi olla yksin ja sallia itselleen normaali ikääntyminen sekä liikkua ja laittautua niiden ilosta, ei paniikissa jottei tulisi jätetyksi. Tuollaisesta suhteesta on kokemusta, joten ei kiitos koskaan enää.
Eli syynä on miesten mielen laatu! Alkukantainen metsästäjä/keräilijä-luonne saalistetaan--> saadaan "saalis" alkuhuuma kestää hetken ja sitten voidaankin unohtaa panostaminen saavutettuun saaliiseen ja vaihtaa/kerätä lisää "saaliita". Vähän kuin kahvipurkkeja keräilisi, ilo uudesta purkista kestää sen hetken ja sitten sen voi unohtaa hyllylle pölyyntymään. Sellaisia on miehet, sitten itketään lehdissä kun ei "saa" sitä "kodinhengetärtä" itselleen. Onneksi nyky tytöt/naiset tajuavat tämän ja pelaavat sitten sitä peliä mitä miehet ovat opettaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvin tyypillistä yli 40-v. naisilla. Ei se parisuhde miehen kanssa yleensä hirveästi anna energiaa elämään, vaan enemmän vie.
Mä olen 26 enkä tunne yhtään 20-30 vuotiasta naista joka haluaisi parisuhteen. Osa haluaa kevyitä suhteita, osa ei niitäkään. Syynä just tuo että parisuhde vie elämästä energiaa. Miehille tärkeää on naisen ulkonäkö ja nuoruus, eli stressi noista alkaa heti kun parisuhdekin. Kukaan ei voi olla ikuisesti nuori eikä kukaan jaksa koko ajan pitää ulkokuorta täydellisenä. On siis mukavampi olla yksin ja sallia itselleen normaali ikääntyminen sekä liikkua ja laittautua niiden ilosta, ei paniikissa jottei tulisi jätetyksi. Tuollaisesta suhteesta on kokemusta, joten ei kiitos koskaan enää.
Eli syynä on miesten mielen laatu! Alkukantainen metsäs
Aiempi käsitys siitä, että metsästäjä-keräilijäyhteisöissä vain miehet olisivat metsästäneet, on osoitettu vääräksi. Viimeaikaiset arkeologiset ja antropologiset tutkimukset ovat löytäneet todisteita siitä, että myös naiset osallistuivat aktiivisesti metsästykseen.
Lähipiirin naisissa 30-60 v hyvin yleistä. Syynä pettymykset heterosuhteissa. Ovat kokeneet yksin elämisen paremmaksi vaihtoehdoksi.
Naisille heterosuhde ei ole välttämättömyys, se ei välttämättä tuo lisäarvoa elämään vaan saattaa jopa laskea elämänlaatua. Naisilla on yleensä hyvät, läheiset ystävät, joiden kanssa jakaa elämän iloja ja suruja. Naiset usein pitävät yhteyttä myös sukulaisiin, ainakin lähimpiin perheenjäseniin, eli elämän turvaverkosto on kunnossa. Naiset käyvät töissä joten taloudellisesti pärjää yksinkin. Parisuhteen pitää siis todellakin nostaa roimasti elämänlaatua ennen kuin sellaiseen kannattaa ryhtyä. Parisuhde on pahimmillaan jopa vaarallinen. Miksi siis ottaa asian suhteen riskiä jos ei ole riskin väärti.
Vierailija kirjoitti:
Ikäisteni vähän reilu 60v naisten keskuudessa erittäin yleistä. Parisuhteet on jo nähty, nyt nautitaan itsenäisestä elämästä.
Olen 52, mieluummin pari suhdetta just nyt. Olen ekan kerran elämässäni vapaa sellaiseen.
Olen kyllä välistä hyvin ihastunut ystävääni, mutta sitoutunut suhde tuskin onnistuisi. Minulla on treffimies ja kolmaskin vonkaa sitkeästi.
En tiedä onko tätä tutkittu, ainakin Väestöliitto sanoo seuraavaa:
Naisista lähes puolet ja miehistä neljännes kertoo, ettei tällä hetkellä etsi itselleen parisuhdetta. Iän myötä osuudet kasvavat: 1829-vuotiaista naisista 25 prosenttia ja miehistä 13 prosenttia ei etsi parisuhdetta, kun seitsenkymppisillä osuudet ovat naisilla peräti 70 prosenttia ja miehillä 50 prosenttia. (Kuvio 7.)
On itse asiassa varsin harvinaista, että aktiivisesti etsisi parisuhdetta. Näin kertoo tekevänsä vain muutama prosentti ilman parisuhdetta elävistä naisista. Miehille kumppanin aktiivinen etsiminen on yleisempää kuin naisille, ja sitä yleisempää, mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse. Silti nuorimmassakin miesikäryhmässä vain noin joka viides ilman parisuhdetta elävä kertoo etsivänsä parisuhdetta.
Yleisintä ilman parisuhdetta eläville onkin, ettei etsi kumppania aktiivisesti, mutta on avoin uusille mahdollisuuksille, jos sellaisia sattuu kohdalle. Näin kertoo lähes puolet naisista ja vielä useampi mies.
https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/tahdotko-suomalaisten-paris…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvin tyypillistä yli 40-v. naisilla. Ei se parisuhde miehen kanssa yleensä hirveästi anna energiaa elämään, vaan enemmän vie.
Mä olen 26 enkä tunne yhtään 20-30 vuotiasta naista joka haluaisi parisuhteen. Osa haluaa kevyitä suhteita, osa ei niitäkään. Syynä just tuo että parisuhde vie elämästä energiaa. Miehille tärkeää on naisen ulkonäkö ja nuoruus, eli stressi noista alkaa heti kun parisuhdekin. Kukaan ei voi olla ikuisesti nuori eikä kukaan jaksa koko ajan pitää ulkokuorta täydellisenä. On siis mukavampi olla yksin ja sallia itselleen normaali ikääntyminen sekä liikkua ja laittautua niiden ilosta, ei paniikissa jottei tulisi jätetyksi. Tuollaisesta suhteesta on kokemusta, joten ei kiitos koskaan enää.
Eli syynä on miesten mielen laatu! Alkukantainen metsäs
Tai sitten sitä saalista säilytellään muuten jossain umpiossa, mihin ei tule edes raitista ilmaa.
Itse en ole koskaan etsinyt parisuhdetta. Silti kahteen sellaiseen päätynyt. Molemmat alkaneet ensin ystävyytenä, joka on sitten syventynyt.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se kovin yleistä on, ettei ollenkaan halua parisuhdetta, mutta kyllä meitä on. Minä olen aseksuaali, en välitä koskettelusta enkä läheisyydestä, eivätkä ihmissuhteet ole minulle tärkeitä. Jos rakastuisin aivan 110%, voisin ryhtyä parisuhteeseen, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä. Ei siitä tarvitse loukkaantua. En käy treffeillä enkä ole missään deittisovelluksissa. Kaverina voin tutustua ihmisiin mielelläni.
Tämä oli kuin omasta kynästäni! Minullakaan ei ole minkäänlaista kiinnostusta parisuhteeseen. En kaipaa lainkaan fyysistä läheisyyttä. Mutta, jos jostain syystä joskus kokisin haluavani parisuhteeseen, niin kumppanin tulisi myös olla aseksuaali. Tosin toisen aseksuaalin löytäminen olisi kiven alla. Joskus vuosia sitten olin hetken aikaa Tinderissä, mutta koin sen itselleni turhaksi, koska en kokenut ketään mielenkiintoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei halua parisuhdetta hän on 100% varmuudella lesbo! Ilman poikkeuksia
Ei se tarkoita, ettei tahtoisi seksiä!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tätä tutkittu, ainakin Väestöliitto sanoo seuraavaa:
Naisista lähes puolet ja miehistä neljännes kertoo, ettei tällä hetkellä etsi itselleen parisuhdetta. Iän myötä osuudet kasvavat: 1829-vuotiaista naisista 25 prosenttia ja miehistä 13 prosenttia ei etsi parisuhdetta, kun seitsenkymppisillä osuudet ovat naisilla peräti 70 prosenttia ja miehillä 50 prosenttia. (Kuvio 7.)
On itse asiassa varsin harvinaista, että aktiivisesti etsisi parisuhdetta. Näin kertoo tekevänsä vain muutama prosentti ilman parisuhdetta elävistä naisista. Miehille kumppanin aktiivinen etsiminen on yleisempää kuin naisille, ja sitä yleisempää, mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse. Silti nuorimmassakin miesikäryhmässä vain noin joka viides ilman parisuhdetta elävä kertoo etsivänsä parisuhdetta.
Yleisintä ilman parisuhdetta eläville onkin, ettei etsi kumppania aktiivisesti, mutta on avoin uusille mahdollisuuksille, jos sellaisia s
Tässäkin keskitytään lähinnä parisuhteen etsimiseen mutta kyseessä on se, ettei oikeasti halua parisuhdetta vaikka olisikin mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi mua parisuhde ei kiinnosta pätkän vertaa. Minusta on mukava keskittyä asioihin, joista oikeasti tykkään. En kestäisi ajatusta, että mun pitäisi alkaa tekemään kompromisseja, joku sottaisi mun hyvällä maulla sisustettua kotia, jne.
Mä en myöskään enää jaksa tehdä kompromisseja. Olen 40+ ja koen, että parisuhteet on nähty. Viihdyn loistavasti yksin pienessä viihtyisässä kodissani. Menisi hermo, jos joku röhnöttäisi sohvallani kalsarit jalassa, paukuttelisi, jättäisi tavaroitaan sinne tänne eikä siivoaisi jälkiään keittiössä eikä vessassa. Monet miehet on sellaisia, että odottavat naiselta kakkos äidin roolia, eli pyykkäystä, ruoanlaittoa, jälkien siivoamista jne. Tuo on jo nähty ja koettu. Ei kiitos enää ikinä! Tuo rooli ei ole koskaan ollut minua varten. Olen onnellisimmillani yksin ilman miestä. Niinkuin moni muukin nykypäivän yksineläjä nainen.
Minulle kelpaisi parisuhde kyllä, mutta ei kenen tahansa kanssa enkä ole onneton ilmankaan.
Minulla on kauempana asuva miespuolinen ystävä, josta pidän kovasti. Kyläilemme toistemme luona silloin tällöin, harrastamme seksiä, vaihdamme kuulumisia, käymme ulkona syömässä ja elokuvissa tai rötväämme kotona tv:n ääressä. Sellaista perus parisuhdearkea siis, mutta huomattavasti harvemmin kuin "oikeilla" pareilla. Kummallakin on oma koti, jossa toimitaan omistajan säännöillä. Säännöistä ei tule riitaa kun on selkeää kumman mukaan missäkin paikassa menetellään.
Sellaisia miehiä, joiden kanssa viitsisin alkaa yhdistää elämääni tämän enempää, on todella vähän. En ole kuitenkaan täysin sulkenut pois sitä mahdollisuutta että joskus vielä asuisin miehen kanssa. Hyvin paljon riippuu siitä miten kommunikaatio ja asioista sopiminen sujuu ja kelpuuttaisin vain sellaisen miehen, jonka tunnen jo useamman vuoden ajalta.
Minä olen ollut monta vuotta yksin tai siis asun teinipoikani kanssa. Aiemmin seurustelin miehen kanssa, joka on nyttemmin ystäväni. Seurustelusta on yli 10 vuotta aikaa. Nyt olen alkanut pohtia, että voisimme yrittää uudelleen, koska meillä on mukavaa yhdessä ja hän on erittäin toimelias, aikaansaava, tekee paljon kotitöitä. Ainoa haaste on, etten ole kiinnostunut seksistä. Ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Ehkä se voisi toimia, jos emme asuisi yhdessä.
Nuorena kaipasin kumppania, mutta en kenestä tahansa. Kun olin nuori ja kaunis, jotkut miehet olisivat kiihkeästi halunneet seurustella ja harrastaa seksiä kanssani ulkonäköni takia. Minä etsin jotakin syvempää ja ainutlaatuista, oikeaa rakkautta. Yksikin mies sanoi, että toivottavasti pysyt aina hoikkana. Löysin onneksi etsimäni eli ihmisen, joka oikeasti oli kiinnostunut juuri minusta ja halusi rakastaa minua.
Keskityin kyllä opintoihin ja koin, että samaan aikaan olisi ollut vaikea seurustella. Olin kuitenkin koko ajan valmis aloittamaan seurustelun, jos olisi löytynyt se juuri sopiva ihminen
Uskon, että yksi parisuhde eli avioliitto elämässäni riittää. Nuorena toivoin löytäväni sen oikean ihmisen ja lopulta löysinkin. Sitä ennen oli hakemista. Yllättävän monta ottajaa olisi ollut, mutta olin tarkkana siinä kenet valitsen. Jos jään vanhana yksin, en halua enää uutta suhdetta, vaikka tulisi vastaan miten ihania miehiä. En nimittäin usko, että on tarkoituksenmukaista alkaa enää uuteen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitisen prosenttia suomalaisista ei halua parisuhdetta. Eli kyllä sellaiseen ihmiseen parinhaussa kuitenkin törmää helpohkosti, vaikka ei se valtavirta-ajatus ole. Mitä vanhempi ihminen on niin varmaan sitä todennäköisemmin hän ei parisuhdetta halua.
En minäkään halunnut enää uutta suhdetta kunnes tapasin nykyisen mieheni. Mieli voi muuttua kun tapaa sen oikean.
50+
Ap vaan ei ole sille naiselle se oikea, tästähän oli kyse.
Mistä tämä 5%? Kuulostaa turhan pieneltä prosentilta.