Lue keskustelun säännöt.
Joudun varomaan mitä miehelle sanon, onko ok?
12.03.2025 |
Joku jostain ihmeen syystä poisti edellisen ketjun, joten kysyn uudestaan.
Meillä on ollut muutamia todella pahoja riitoja viime aikoina. Vaikka muuten rakkautta on aina ollut paljon.
Olen tarkkailija ja pakostakin huomaan asioita muissa. Varsinkin läheisessä ihmisessä ja myöskin huolehdin. Koska rakastan. Olen huomannut näitä myös miehessä. Usein asiat ovat olleet syvällisempiä, mutta esimerkin vuoksi kerron että kun kysyin häneltä onko hän nukkunut tarpeeksi, se ärsytti häntä. Kysyin koska eräs hänen harrastus oli vienyt hänen aikaa ja valvottanut ja hän oli väsynyt. Kysymykseni ärsytävät häntä, siis sellaiset että kerron että hän vaikutti tietynlaiselta, onko huomioni totta, miltä hänestä tuntuu. Kysyn koska haluan lähentyä hänen kanssa.
Kerran jo lähes aikiuinen poikani oli käymässä ja poika hlausi tehdä jotain kahdestaan. Kun tulimme kotiin, mies vaikutti ärtyneeltä. Myöhemmin kerroin miltä hän vaikutti ja siitäkin tuli iso riita.
Hän on sanonut että olen tarkkasilmäinen. Miksi siis kysmyksseni ärsyttää häntä ja onko se ok että hän sanoo etten saa kysyä niitä niin?? Minun pitäisi kysyä sillä tavalla etten "oleta" mitään.
Minusta tuntuu että joudun varomaan häntä.
Kommentit (170)
Hankkikaa pari lasta niin turhat toisen tarkkailut unohtuu, kun ei ole aikaa ja on sanomattakin selvää, että molemmat ovat väsyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unettomuudesta kärsivänä minua ei ehkä niinkään piristäisi sellainen holhoavalla äänellä esitetty: Voi, voi kun näytät väsyneeltä, oletkos pelannut tietsikkaa liikaa taas, voi, voi, voi! -tyyppinen kysely. Siis jos holhotaan ja esitettäisiin jotenkin, että olen toiminut väärin (en pelaa öitäni itse, mutta aikuinen ihminen jos pelaa, niin omapa on asiansa). Ihan riittää sekin, että kysyy, miten yö meni, jos haluaa tietää. Kertoo sitten mitä kertoo. Monesti se voivottelu saati säälittely kyllä vaan ärsyttää, mieluummin ainakin itse keskityn muihin asioihin kuin negatiivisiin ja puhun mieluummin muista asioista kuin voivottelen ongelmaa, kun se voivottelu ei mitään korjaa.
Teillä ehkä se epävarmuutesi suhteen tilasta ja menettämisen pelko lisää tuota huolehtimista ja sitä kautta toisen ylenpalttista tarkkailua. Kuulostaa, että tilanne saattaa olla myös molemminpuolinen, koska miehesikin kyselee kesken töidentekosi jotain tunnelmia. Meillä ei kyllä tulisi mieleenkään, vaikka kysyn kyllä lähes päivittäin jotain. Mutta en yleensä tuo sitä esiin oletuksena, että minusta sinulla on nyt jotain ongelmaa x, vaan pikemminkin vain, että miten menee tai miten voit (kun on molemmilla ihan jaksamiseenkin vaikuttavia perussairauksia). Että pitääkö rukata sitten jtn aikataulua tai tehdä jtn toisin, jos toinen ei vaikka jtn pystykään hoitamaan. Mutta ei siis niin, että näytätpä säälittävän ontuvalta, että eihän tuosta viikonlopusta nyt sitten voi tulla mitään, nyyh nnyyh voih voih.
Sellainen asenne siis meillä ärsyttäisi kumpaakin. Kysyminen itsessään ei.
Koska olette olleet niin vähän aikaa yhdessä ja teillä ehkä molemmilla on vielä vähän pelkoa siitä, jatkuuko tämä ja tuleeko tästä hyvä, niin minun ajatukseni ehkä olisi juuri se, että rauhoittukaa. Molemmat on sanoneet rakastavansa ja haluavansa olla yhdessä. Jos ongelmia tulee, se jolla ongelma on varmaan ottaa ne puheeksi ilman, että toinen on alvariinsa kyselemässä ja olettamassa ja silittelemässä jtn pipiä pois, vaikkei pipiä ollutkaan. Pitää vain jaksaa olla oma itsensä ja muistaa, että jos se ei niin onnistu, niin ei sitten se vaan ei ollut tarkoitettukaan onnistumaan.
Mutta kyllä tosiaan joka päivä kannattaa puhua kaikenlaista ja ehkä noista epävarmuuksistakin kannattaa puhua. Ja vaikka siitä, jos se on sellainen turhan holhoava se äänensävy, kun niitä väsymys- arvioitaan esittelee. Meillä on aina ollut onnekasta, kun molemmat ollaan aina aamuisin väsyneitä, myös lapset, vaikka olisi ihan nukuttukin, kaikki inhoaa aamuja ja kukaan ei ole aamulla hyvällä tuulella. Mieluiten ollaan kaikki hiljaa ja vain tehokkaita ja hoidetaan se aamu alta pois. Eikä kukaan edes loukkaannu, jos joku on naama mörököllinä ja vain ärisee, kun se nyt on aamuisin niin normi eikä mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Aamut on vaikeita aikoja monille.
Kuulostaa niin rakastuneelta parilta että...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tästä saa tehtyä niin vaikeaa. Joo, mullakin on käynyt niin, että kumppani kysyy jostain "turhaan". Yhtenä päivänä olin ihan vaan väsynyt, ja hän kysyi että olenko surullinen jostain, eli teki tulkinnan havaintonsa perusteella. Tämmöisestä asiasta ei ärsyynnytä, suututa tai kiukutella, vaan sitten korjataan että ei, vähän väsytti mutta kaikki on muuten ok, kiitos kun huomasit ja kysyit. Niin yksinkertaista.
Samaa mieltä. Tuo isosti suuttuminen tuollaisesta on poikkeuksellista.
Tosin jos osuu kysymyksellään oikeaan, ja syy ärtymiseen on lapsellinen tai typerä, kuten se, että toinen on viettänyt poikansa kanssa kahdenkeskistä aikaa, niin se voi suututtaa, jos asia sanotaan äänen, kun itsekin tietää kuinka nolo syy se itse asiassa on. Otan nyt esimerkiksi narsistikortin: Narsistiset ihmiset loukkaantuvat usein juuri tuontyyppisistä tavallisista asioista, joista suurin osa ei loukaantuisi. Heidän kanssaan kumppani alkaa usein kävellä munankuorilla, ja mistä tahansa normaalistakin sanomisesta tai kysymisestä voihaan loukkaantua ja vetää herne aivoihin, varsinkin siis jos asia koskee jotenkin hänen omaa käytöstään. Sellaiset ihmiset ovat äärimmäisen yliherkkiä arvostelulle, ja näkevät sitä sielläkin, missä sitä ei ole, kuten hyväntahtoisissa kysymyksissä.
Kyllähän tuo ap:n kuvaama tilanne vaikuttaa siltä, että asioista kannattaa käydä keskustelu. Minusta ei ole normaalia, jos toiselta ei saa kysellä samalla tavalla kuin toinen kyselee toiselta. Ainakin meillä keskustellaan kaikesta mahdollisesta ja toiselta voi kysyä mitä tahansa ilman, että toinen tiuskaisee jotain takaisin. Se mikä itseäni ärsyttää, jos toinen luulee tietävänsä, mitä minä ajattelen tai huomauttelee jostain pikkuasioista. Onneksi vaimoni harvoin tekee kumpaakaan.
Jos parisuhde menee siihen, että pitää varoa kaikkea, mitä sanoo toiselle, niin suhde ei ole terveellä pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietit että asiaan liittyy muutakin taustaa niin eihän se ole silloin mitään huolehtivaisuutta ja siitä mies ärtyy? Epäiletkö jotain? Mitä muutoksia tarkoitat?
Epäilen että hän kaipaa enemmän tilaa kuin uskaltaa sanoa, epäilen että hänestä viikonloput kun poikani on täällä ovatkin vähän raskaita. Vaikka hän on hyvin kärsivällinen ja ottaa paljon vastuuta.
Epäilen että häntä ahdistaa laittaa omaa asuntoaan vuokralle, koska toimeliaana ihmisenä hän ei ole saanut tehtyä sille tarvittavia toimenpiteitä. Vaikka asia ei minusta minulle kuulukaan, enkä haluaisi puuttua. Se kuitenkin kertoo jotain sitoutumisesta.
mm sellaisia
ap
Tässäpä oli taas kasa oletuksia ja ensimmäisessä viestissä oli tärkein ap:n pitäisi kysellä niin ettei OLETA mitään. O
Sanojen ja tekojen silti pitäisi olla samassa linjassa. Tottakai herättää kysymyksiä, jos toimii erillä tavalla kuin sanoo. Silloin ne teot kertovat sen realistisen todellisuuden. Itse lykkäisin yhteenmuuttoa, miksi on edes tarve noin lyhyen seurustelun jäkeen muuttaa yhteen, varsinkin jos on jotain erikoista käytöstä alkanut ilmenemään.
On totta että huolenpito on rakkautta ja kuvaamasi on ajattelevaisuutta ja huomiointia. On kuitenin totta myös, että joillain tuo huolehtivaisuus menee yli, yihuolehtivaisuudeksi, ja toinen voi silloin tunteta, ettei pysty vapaasti olemaan ja hengittämään, ettei saa "koskaan" olla rauhassa omana itsenään. Ap voi itse arvioida, saattaisiko hänessä olla tuollaista ylihuoehtimisen vikaa, eli onko tuollainen kysely kokoaikaista ja liiallista joka pikku asiasta. Sellainen alkaa menn jo toiseen ripustautumisen puolelle. Aloituksesta se ei kuitenkaan ilmennyt, eikä itselleni tullut kyllä varsinaisesti sellaista vaikutelmaa.
Jos ei ole kyse todellisesta ylihuolehtimisesta, niin näen aika isoja punalippuja miehen käytöksessä, (ja osin sittenkin, vaikka jotain ylihuolehtivuutta olisikin, sillä miehen reaktiot tuntuvat olevan ylimitoitettuja.) Suhteessa pitäisi voida puhua asioista normaalisti, eikä olla varpaisillaan, mitä tavallisiakin asioita voi sanoa tai kysyä. Miten sitten oikeasti vaikeisiin puhenaiheisiin suhtaudutaan! Tuollainen suuttuminen tavallisista asioista on todella ikävää ja vie pohjaa ja perusluottamusta suhteelta. Mutta tosiaan, kunnollinen rakkaus näkyy kuitenkin aina enemmän käytöksessä ja teoissa, kun sanoissa.
Kauanko olette olleet yhdessä?
"Voi olla että se joskus vaikuttaa ylihuolehtvaisuudelta. Mutta vain silloin kun näen mahdollisuuden että asiaan liittyy jotain muutakin taustaa. Tai minulla on enemmän huomioita.
Muuten en ole ylihuolehtiva.
Olemme olleet vasta 9kk yhdessä, mutta 7kk vietimme lähes kaiken ajan yhdessä koska se vaan tuntui niin hyvältä, kummallakin on töiden puolesta siihen mahdollisuus. Ei kuitenkaan kovin kauaa.
Nyt on ollut paljon muutoksia.
ap"
Ottaisin nyt kyllä tuon miehen muuttuneen käytöksen ja reagoinnin varoitusmerkkinä. Miehen isot suuttumiset tuollaisesta ei mielestäni ole normaalia, vaikka joku ärsyttäisikin toisen käytöksessä. Muista, että sinun pitää suhteessa saada olla oma itsesi, eikä itseäsi tarvitse lähteä pienentämään mm. varomisella siitä, mitä voi kysyä ja mistä saa puhua.
On myös poikkeuksellista ja outoa, jos mies ärsyyntyi poikasi kanssa kahden viettämästä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen: "Huomenta rakas, mites yö, saitko nukuttua tarpeeksi?"
Mies: "Huomenta kulta, vähän venähti taas, kesti pitkään saada unta, kyllä tässä pärjää. Lisää kahvia vaan. Kiitos kun kysyit. Mitäs sulla tänään?"
Nainen: "Laitanko lisää kahvia tulemaan? Toivottavasti vaikka viikonloppuna saa univelat sit pois. Mulla ihan normipäivä tulossa, vähän ehkä pää kipeä mutta otin buranan jo"
Jne jne ihan normaalia aikuisten ihmisten välistä keskustelua tavallisena arkiaamuna. Aamulla tsekataan mitä kuuluu ja illalla tsekataan mitä kuuluu. Aivan normaalia keskustelua. Lisäksi sitten halit ja pusut kun lähdetään hommiin.
Nauroin ääneen. Sellainen amerikkalaisen saippuasarjan ihanan kohtelias keskustelu. Aivan normaalia. Kyllä suomalaisittain taitais mennä enemmän seuraavasti:
Nainen: aamua, taisit nukkua huonosti kun pyörit niin pitkään
Mies: joo. (menee kahvipannulle, jossa luonnollisesti on koko pannu kahvia, kuten aina aamulla, jos toinen herää aiemmin, burana on otettu tai ei, aikuinen ei tämmöisiä raportoi ja kahvia ei kysellä, vaan keitetään tarpeeksi joka aamu)
Nainen: no onneks ei oo viikonloppuna mitään
Mies: niinpä, onks muuten sulla tänään jotain?
Nainen: ei mitään, tuun kaupan kautta, onks tuotavaa?
Mies: tuo sitä tätä
Nainen: mä lähden nyt, (mies kääntää päätään että saa antaa pusun) nähdään ip
Mies: jep, hyvää päivää
En tunne yhtään onneliista paria, joka sössöttäisi jotain kultaa ja rakasta joka lauseeseen.
Sanojen ja tekojen silti pitäisi olla samassa linjassa. Tottakai herättää kysymyksiä, jos toimii erillä tavalla kuin sanoo. Silloin ne teot kertovat sen realistisen todellisuuden. Itse lykkäisin yhteenmuuttoa, miksi on edes tarve noin lyhyen seurustelun jäkeen muuttaa yhteen, varsinkin jos on jotain erikoista käytöstä alkanut ilmenemään.
Niin, mutta kun tässä on se ristiriita. Jos sanat ja teot eivät täsmää, mitä järkeä on tingata lisää sanoja kyselemällä onko tämä ok, onko sitä, onko tätä, jne?
Silloin pitää tarttua suoraan siihen, että nyt koen, että tekosi eivät vastaa sanoja. Eli siis aloittaa keskustelu niistä teoista. Sanoa, että jos olemme muuttamassa yhteen, en ymmärrä, miksi et tee mitään asian eteen. Miksi et ole vielä alkanut pakkaamaan tms. mikä se asia onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Mä olen kyllä ollut useammassakin suhteessa missä hellittelysanat kuuluu ihan normaaliin sanavarastoon kaikessa puheessa.
Vierailija kirjoitti:
Ai. Mä olen kyllä ollut useammassakin suhteessa missä hellittelysanat kuuluu ihan normaaliin sanavarastoon kaikessa puheessa.
Kyllä, mutta ei arkisessa joka aamun keskustelussa sentään lässytetä kuin saippuasarjassa, etenkään huonosti nukutun yön jälkeen. Tai no, ehkä jossain vuoden pari kestäneessä. Mutta omassa 30+ v suhteessa kyllä arvostetaan enemmän, että se kahvi on valmiina pannussa kuin sitä, että sössötettäisiin, että keitänkö raksu rakas kahvia.
Suuressa osassa suomalaisia, onnellisia suhteita on erittäin, ehkäpä jopa eniten arvostettua se, että osataan olla myös hiljaa ja silti viihdytään yhdessä. Että välttämättä ei tarvitse sanoa juuri mitään, myötätuntoinen katse ja selän hipaisu sanoo kaiken, kun nousee kaatamaan toiselle kahvia samalla kun itsekin ottaa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te joudutte kyselemään, että miten meni yö? Ettekö nuku samassa huoneessakaan? Kyllä mä ainakin tiedän, onko mies valvonut ja hän tietää, valvoinko minä. Jos esim. toinen kääntyilee vuoteellaan, niin kyllä mä sen kuulen ja vaikka itse nukahdankin syvemmin niin tiedän, että toinen valvoi. Tiedän siis, että ei nukkunut hyvin. Puhumattakaan siitä, että tulee sänkyyn vasta tunteja myöhemmin tms.
Mitä kyselyitä nuo siis on, ettekö te asu yhdessä, jos tarttee kysellä erikseen oletko ok tänäänkin? Jos toiselle on huolia, toki tiedän niistä ja tiedän, että toinen ei nyt ole ok. Joten mitä se kysely auttaa, aivan kuin dementikko kysyy, että niin olitkos sä ok vai et...
Kyllä minuakin vähän ihmetyttää tässä ketjussa ihmisten puhumattomuus. Joo nukun miesystävän kanssa samassa sängyssä mutta silti aamulla tsekkaillaan mikä fiilis. Varmaan tehtäisiin ihan samaa vaikka oltaisiin yhdessä. Tosin kai se sitten kertoo jotain avioerojen yleisyydestä kun parisuhteissa kommunikoidaan niin huonosti, että oletetaan vaan että toinen tietää ja ymmärtää ja tajuaa, mutta ei vaivauduta kysymään. Sitten ihmetellään että oho, ihan yhtäkkiä se vaan lähti, mikään ei ollut pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te joudutte kyselemään, että miten meni yö? Ettekö nuku samassa huoneessakaan? Kyllä mä ainakin tiedän, onko mies valvonut ja hän tietää, valvoinko minä. Jos esim. toinen kääntyilee vuoteellaan, niin kyllä mä sen kuulen ja vaikka itse nukahdankin syvemmin niin tiedän, että toinen valvoi. Tiedän siis, että ei nukkunut hyvin. Puhumattakaan siitä, että tulee sänkyyn vasta tunteja myöhemmin tms.
Mitä kyselyitä nuo siis on, ettekö te asu yhdessä, jos tarttee kysellä erikseen oletko ok tänäänkin? Jos toiselle on huolia, toki tiedän niistä ja tiedän, että toinen ei nyt ole ok. Joten mitä se kysely auttaa, aivan kuin dementikko kysyy, että niin olitkos sä ok vai et...
Meillä pitää kysyä miten nukkui, koska nukutaan eri huoneissa. Vaimo väittää, että minusta pääsee ääniä yöllä. Itse en ole kuullut.
Voi voi. Ihan liikaa analysointia, pohdintaa ja merkkien tulkitsemista. Koitappa kuukausi olla kyselemättä ja katso mihin se johtaa. Et selkästi osaa rentoutua ja nauttia olemassa olevista hyvistä hetkistä. Harvoin se suhde pysyy samana kuukausi tai vuosi tolkulla. Ja miksi ei voisi vaan nauttia yhdessäolosta, eikä miettiä asuntoasioita tms. Aikuiset ihmiset.
Narsistit kuulemma inhoaa kertoa omia asioitaan ja minä lienen sellainen näiden kyökkipsykologien mukaan. En tiedä miksi mutta se usein vaan ärsyttää kun asioitani udellaan ja juuri tuollainen kun jostain äänensävystäni tai muusta aletaan minulle kertomaan millainen olo minulla pitäisi olla. Saatan esim. omasta mielestäni olla ihan ok-mielellä alkamassa tekemään jotain toisen kanssa mutta toinen alkaa inttämään että kuulostan tympääntyneeltä ja sitten menee hermot.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Ihan liikaa analysointia, pohdintaa ja merkkien tulkitsemista. Koitappa kuukausi olla kyselemättä ja katso mihin se johtaa. Et selkästi osaa rentoutua ja nauttia olemassa olevista hyvistä hetkistä. Harvoin se suhde pysyy samana kuukausi tai vuosi tolkulla. Ja miksi ei voisi vaan nauttia yhdessäolosta, eikä miettiä asuntoasioita tms. Aikuiset ihmiset.
Kuukausi kyselemättä? Minä huolestuisin jo päivässä, jos puoliso ei kysyisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Ihan liikaa analysointia, pohdintaa ja merkkien tulkitsemista. Koitappa kuukausi olla kyselemättä ja katso mihin se johtaa. Et selkästi osaa rentoutua ja nauttia olemassa olevista hyvistä hetkistä. Harvoin se suhde pysyy samana kuukausi tai vuosi tolkulla. Ja miksi ei voisi vaan nauttia yhdessäolosta, eikä miettiä asuntoasioita tms. Aikuiset ihmiset.
Kuukausi kyselemättä? Minä huolestuisin jo päivässä, jos puoliso ei kysyisi mitään.
Niin minäkin. Mikä pointti on olla yhdessä jos ei ole yhtään kiinnostunut kumppanistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Ihan liikaa analysointia, pohdintaa ja merkkien tulkitsemista. Koitappa kuukausi olla kyselemättä ja katso mihin se johtaa. Et selkästi osaa rentoutua ja nauttia olemassa olevista hyvistä hetkistä. Harvoin se suhde pysyy samana kuukausi tai vuosi tolkulla. Ja miksi ei voisi vaan nauttia yhdessäolosta, eikä miettiä asuntoasioita tms. Aikuiset ihmiset.
Kuukausi kyselemättä? Minä huolestuisin jo päivässä, jos puoliso ei kysyisi mitään.
No nyt vedit yli. Tuollainen ylianalysointi ja siihen liityvä kysely pitää tauottaa. Voi jessus tätä pilkun viilausta täällä. Aina pitää olla päsmäröimässä.
Luulenpa, että ap on neuroottinen ihminen joka yli tulkitsee ja siksi tulkitsee myös väärin.
Esim. Henkilö voi olla hiljaa koska eri asiat mielessä, mutta ap tulkitsee sen ärtyneeksi. Tai että vähän väsyttää niin heti alkaa nukuitko tarpeeksi ja mitä teit jos et nukkunut. Jatkuva kysely ja sitten yli tulkitseminen vastauksista jolloin ap päättää itse miten se toinen tuntee sillä hetkellä.