Taiteilijat ovat täysin erkaantuneita todellisuudesta

Minä, Melleri ja Morrison.  

Mistä todellisuudesta? Joillekin se todellisuus on ihan juuri sitä taiteilijuutta minimielannolla - ja he ovat valinneet niin. Vaikka _minä_ tuijotankin ruutuja päivät, juoksen vähä-älyisenä oravanpyörässä dollarit silmissäni, uskon perhe-elämään ja keskiluokkaiseen klisheeseen, ei se silti tee tätä todellisuudeksi, saatika normaaliksi. Ja ihan varmasti tekisi monelle hyvää luopua vaikkapa kännykästä. 

"Onko hän luonut sinun tarinasi varastaen myrkkyä tihkuvan ulisija-hahmon."

Suomen lainsäädännössä on tietyt määreet sille, mitä ja miten saa kirjoittaa, jos käyttää teksteissään toisten ihmisten sanomaa,kokemuksia,elämäntarinaa. Joten kyllä-hän on myös minun (en ole ainoa) elämäntarinaani häikäilemättömästi hyödyntänyt "omina kokemuksinaan ja oivalluksinaan", narsisti ja rahanahne kun on, että mikä oli sinun ongelmasi? Oletko samanlainen, muita hyväksikäyttävä "herkkä kukkanen" ja "todellinen taiteilija", jolta uupuu itsereflektion taito ja kaikki käsitys moraalista?

No siitähän niille maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, että apurahoja haetaan työhakemuksen kaltaisella hakemuksella (projektisuunnitelma, meriitit, CV, kuva- jne. liitteet). Työskentelyapurahan saaminen on verrannollista määräaikaisen kokopäivätyön saantiin. Valtaosa taiteilijoiden apurahoja myöntävistä tahoista ovat yksityisiä eli teitä veronmaksajia eivät kosketa pätkän vertaa.

Tämä.

Apurahoja ei riitä läheskään kaikille taiteilijoille edes yksityisistä rahastoista ja säätiöistä, eikä niillä 2.000e/kk pääse rikastumaan.

Ilman työskentelyapurahoja kuihtuisi esim. koko kotimainen kirjallisuus. Ja käännöskirjallisuus myös. Olen itse suomentaja, ja kun vaikean romaanin suomentaminen kestää puoli vuotta ja käännöspalkkio on 8.000e, laskekaan siitä tuntipalkka. Kannattaako kadehtia?

No mut tänään huumekeskustelussa joku duunari kertoi, että päihteitä käytetään, koska ruoka on kallista ja kadehti työtöntä, jotka mukamas saa enemmän aikaa ja kaikkee. Noi on niitä, jotka äänesti nykyhallituksen. Narkkaavat rahansa ja ovat sitten kadeja köyhemmille, joilla on enemmän rahaa, koska eivät narkkaa rahojansa. Koska sä suomennat kirjoja etkä ilmeisesti narkkaa rahojas, niin varmaan suakin joku kadehtii, sillä olet paljon paremmassa asemassa kuin moni keskiluokkainen rahansa paskova nisti. 

Vierailija kirjoitti:

"Onko hän luonut sinun tarinasi varastaen myrkkyä tihkuvan ulisija-hahmon."

Suomen lainsäädännössä on tietyt määreet sille, mitä ja miten saa kirjoittaa, jos käyttää teksteissään toisten ihmisten sanomaa,kokemuksia,elämäntarinaa. Joten kyllä-hän on myös minun (en ole ainoa) elämäntarinaani häikäilemättömästi hyödyntänyt "omina kokemuksinaan ja oivalluksinaan", narsisti ja rahanahne kun on, että mikä oli sinun ongelmasi? Oletko samanlainen, muita hyväksikäyttävä "herkkä kukkanen" ja "todellinen taiteilija", jolta uupuu itsereflektion taito ja kaikki käsitys moraalista?

Ei ole. 

Kiellettyä on ainoastaan kunnianloukkaus ja ykstyiselämää loukkaava tiedon levittäminen.

Moraaliin en ota kantaa.

Onko jossain lukuja paljonko erilaiset säätiöt ja rahastot sekä valtio jakaa vuosittain ns. taiteilijoille erilaisia apurahoja? Veikkaan että se summa on todella iso.

Työvoimatoimisto oli kuuleman mukaan kehottanut hakemaan taitelija-apurahoja jos ei työttömyyskorvaus riitä.

Mä en usein kerro ihmisille, että olen kuvataiteilija. Määrittelee liikaa. Olen arkipäivisin virastoaikaan työhuoneella. En koe mitään hengellisiä juttuja sen enempää. Soitan yleensä pianoa 15 - 30 min. ennen kuin aloitan maalaamisen. Musiikki rentouttaa. Sitten maalaan 3-4 tuntia ja pidän lounastauon. Tämän jälkeen teen rutiinihommia, valmistan pohjia, siivoilen tai teen apurahahakemuksia. Minulla on telkkari auki yleensä tällöin. Seurailen urheilua tai mitä nyt tuleekaan tv:stä.

Sama toistuu lähes joka työpäivä. Voisin olla vaikka graafinen suunnittelija tai joku muu luovan alan ammattilainen yhtä hyvin tämän päiväjärjestyksen perusteella. 

En ole kovin kiinnostunut siitä, mitä ihmiset tekevät työkseen. En ole myöskään kiinnostunut kertomaan omasta työstäni kovin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko hän luonut sinun tarinasi varastaen myrkkyä tihkuvan ulisija-hahmon."

Suomen lainsäädännössä on tietyt määreet sille, mitä ja miten saa kirjoittaa, jos käyttää teksteissään toisten ihmisten sanomaa,kokemuksia,elämäntarinaa. Joten kyllä-hän on myös minun (en ole ainoa) elämäntarinaani häikäilemättömästi hyödyntänyt "omina kokemuksinaan ja oivalluksinaan", narsisti ja rahanahne kun on, että mikä oli sinun ongelmasi? Oletko samanlainen, muita hyväksikäyttävä "herkkä kukkanen" ja "todellinen taiteilija", jolta uupuu itsereflektion taito ja kaikki käsitys moraalista?

Ei ole. 

Kiellettyä on ainoastaan kunnianloukkaus ja ykstyiselämää loukkaava tiedon levittäminen.

Moraaliin en ota kantaa.

Sinäpä sen sanoit ja et näytä tuntevan lainsäädäntöä aiheesta, koska et tiedä itse asiaa, mistä puhun. Taiteilija voi ilmeisesti olla kuka tahansa, jos niin alkaa väittämään-se millä keinoilla hän sitten uransa luo, on toinen juttu. Onko ihminen, jolla ei ole yhtään omaa ideaa, ajatusta, tuotosta annettavana mielestäsi "taiteilija"? Henkilö, jolla ei ole mitään koulutusta, ei opintoja, ei ainuttakaan virallista meriittiä taiteilija-tittelinsä takana? Itse kutsuisin tuollaista henkilöä lähinnä roskapoliitikoksi ja moraalittomaksi rikolliseksi, sanallasanoen hyväksikäyttäjä. Voimmekin ilmeisesti julistaa jokaisen narsistin,rikollisen ja hyväksikäyttäjän siis taiteilijaksi ja se siitä-hyväksikäytetyt eivät saa sanoa puolestaan mitään, pääasia että "taiteilija" saa elantonsa valtion kassasta ja ihailua lähipiiriltään. Todella alas on vajonnut Suomen taidemaailma.

Joskus taideopiskeluaikoina olin varmaan irrallaan todellisuudesta. Oman identiteetin etsiminen oli vaikea ja kivulias prosessi. Ja muutama vuosi tämän jälkeen, kun aloitin työhuonetyöskentelyn. Se oli vaikeaa. Yksinäisyys ja irrallaan olo yhteiskunnasta ja vähän kaikesta. Eläkettä ei kerry ja ei ole työterveyshuoltoa. Ei ole työyhteisön tukea. Monesti sitä mietti, onko mitään järkeä tässä. 

Minusta jokainen valitsee oman tiensä, jota kulkea. Joku voi valita olla siivooja. Se ei tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa kuin esim. toimitusjohtaja. 

Menisivät töihin. Myös urheilijat.

Ei harrastuksista pidä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Menisivät töihin. Myös urheilijat.

Ei harrastuksista pidä maksaa.

Työpaikkoja ei oikein taida olla avoimina nykypäivånä. Saan teosmyynnistä rahaa. Eli kyllä taiteen tekeminen ihan työtä on. 

Vierailija kirjoitti:

Nekin taiteilijat, jotka joutuvat käymään paskatöissä, ovat oikeastaan aika vapaita. Jos teet paskaduunia fyrkan vuoksi, eikä ole tärkeää saada pitää työpaikkaa/ rakentaa uraa, on ihan sama mitä sen työpaikan suhteen lopulta käy. 

Ole sitten alalla, joka vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä, yt-neuvotteluiden läpikäymistä, kiristyvää tahtia yms 

Kuka tekee töitä muun kun fyrkan takia?

Mitä jos ap ottaisi lopputilin ja alkaisi itsekin taiteilijaksi? Ei tarvitsisi sitten netissä kateellisena itkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijan valitettavasti pitääkin olla aika irrallaan todellisuudesta voidakseen luoda. Olen ajatellut, että he uhraavat itsensä, jotta me turvattua, tasapainoista elämää elävät ihmiset saamme sitten nauttia heidän taskukokoon puristamistaan tunteista ja kokemuksista, joidenlaisia emme jalat maassa elävinä kykene itse kokemaan.

Perinteinen roolijako on, että jos ihminen ei oikein osaa toimia yhteisössä/heimossa käytännön tasolla, hän joko lisää väestöä synnyttäen/siittäen tai hänestä tulee taiteilija. Etenkin runoilija, laulaja, tunteiden tulkki. Juuri tällainen muotoileva tiivistäjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko hän luonut sinun tarinasi varastaen myrkkyä tihkuvan ulisija-hahmon."

Suomen lainsäädännössä on tietyt määreet sille, mitä ja miten saa kirjoittaa, jos käyttää teksteissään toisten ihmisten sanomaa,kokemuksia,elämäntarinaa. Joten kyllä-hän on myös minun (en ole ainoa) elämäntarinaani häikäilemättömästi hyödyntänyt "omina kokemuksinaan ja oivalluksinaan", narsisti ja rahanahne kun on, että mikä oli sinun ongelmasi? Oletko samanlainen, muita hyväksikäyttävä "herkkä kukkanen" ja "todellinen taiteilija", jolta uupuu itsereflektion taito ja kaikki käsitys moraalista?

Ei ole. 

Kiellettyä on ainoastaan kunnianloukkaus ja ykstyiselämää loukkaava tiedon levittäminen.

Moraaliin en ota kantaa.

Sinäpä sen sanoit ja et näytä tuntevan lainsäädäntöä aihees

Et sinäkään tunne lainsäädäntöä aiheesta. Noin muuten, sulla näyttää mennen sukset ristiin jonkun kanssa. Kirjoituksestasi oikein haistaa, että olet polttanut siltoja ja jäänyt jonkun perään itkemään. Sua käy oikein kateeksi, että sillä toisella pyyhkii hyvin etkä pääse osalliseksi hänen hyvästä pössiksestä. Kannattaa keskittyä omaan tekemiseen, niin ei ole niin paha olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijan valitettavasti pitääkin olla aika irrallaan todellisuudesta voidakseen luoda. Olen ajatellut, että he uhraavat itsensä, jotta me turvattua, tasapainoista elämää elävät ihmiset saamme sitten nauttia heidän taskukokoon puristamistaan tunteista ja kokemuksista, joidenlaisia emme jalat maassa elävinä kykene itse kokemaan.

Perinteinen roolijako on, että jos ihminen ei oikein osaa toimia yhteisössä/heimossa käytännön tasolla, hän joko lisää väestöä synnyttäen/siittäen tai hänestä tulee taiteilija. Etenkin runoilija, laulaja, tunteiden tulkki. Juuri tällainen muotoileva tiivistäjä. 

Hän viihdyttää muita, jotta muut jaksaa arjen työnsä, askareensa ja hoitaa lapsensa. Viihdyttäjiä on ollut aina ja tuskinpa monikaan on porskuttanut elämäänsä läpi ilman mitään viihdettä pelkästään arjen työssään puurtaen. Viihdyttäjillä on tehtävänsä yhteisöissä. 

Taitaa ap olla tarinan pahiten todellisuudesta erkaantunut hahmo...

Luulisi aikuisen ihmisen tietävän että kaikki maailman ihmiset eivät elä kuin siellä omalla Mäkikurjensuonperän kirkonkylällä, missä kaikki (siis joka ainoa kyläläinen) vie lotto-lapun torstaina ärrälle, katsoo televisiosta Kymppitonnia, ajaa ruosteisella tojotalla ja on töissä kylän ainoassa tehtaassa.

Voi olla näinkin. Ehkä on. Mutta eihän ihmisen ylipäätään ole pakko tehdä mitään elämässään. Miksi ryntäillä sinne ja tänne? Kaikki on tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos taiteilija on niin äärimmäisen lahjakas, että kaikki haluavat ostaa hänen töitään ja hän oikeasti pystyy elättämään itsensä taiteellaan, niin hyvä. 

Hyvin suuri osa taiteilijoista kuitenkin elää apurahoilla, jotka yhteiskunta (=veronmaksajat ) maksaa. Lisäksi he ovat rasittavia yrittäessään jatkuvasti kaupustella töherryksiään kaikille tuttavilleen eikä kukaan kehtaa sanoa heille totuutta: että kuka tahansa päiväkoti-ikäinenkin osaa sotkea värejä paperille.

Ei nyt taida taiteilijan todellisuudentaju heittää...