HS: Avioliitto oli satoja vuosia taloudellinen sopimus, ja osapuolet etsivät rakkautta ja intiimiyttä muualta
https://www.hs.fi/taide/art-2000011035940.html
Keskiajan ja renesanssiajan avioliittoja tutkinut kirjailija Ulla Rask on pettynyt nykyiseen avioliittokeskusteluun.
Vasta 1950-luvun Hollywoodin jälkeen on tullut esiin ajatus siitä, että avioliiton pitäisi jotenkin perustua rakkauteen. Tosiasiallisesti naitettavat parit ovat kautta vuosikymmenten ja satojen olleet melko ison ikäeron pareja joilla ei ollut mitään yhteistä keskenään eivätkä he myöskään usein sietäneet toisiaan ihmisenä.
Tarkoitus olikin ensisijaisesti yhdistää kahden eri suvun resurssit yhden katon alle kuin nykyajan sulautumisissa ja yrityskaupoissa.
Miehillä oli yleensä omat rakastajattaret, ja naimisissa olevilla naisilla "rattopoikansa" ilman että ketään teoriassa laittomasta salavuoteudesta ikinä rangaistiin. Avioliitto oli välttämätön paha jota vain oli etenkin naisena pakko sietää📱.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä oli varaa rakastaa.
Jotenkin kaunis ajatus.
No jaa. Pariutuminen oli suosituin elämäntapa ja muutenkin se piikatyttö halusi oman mökin emännäksi naimalla jonkun työmiehen kylältä. Hormonit hoiti loput.
Vähänkö palstalla ulistaan kun ei akateemiset saa puolisoa? Nyt on koulutusstandardit ja mieluusti myös hyvää palkkaa, vaikka suhteetkin on vapaampia. Niin mikä on muuttunut pariutumisessa? Taitaa mennä omaa luonnollista rataansa ja turha on ihmetellä vanhaa. Ihmiset vain pääsee liikkumaan ja valikoimaan vapaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tosiasiallisesti naitettavat parit ovat kautta vuosikymmenten ja satojen olleet melko ison ikäeron pareja joilla ei ollut mitään yhteistä keskenään eivätkä he myöskään usein sietäneet toisiaan ihmisenä."
Riippuu mistä ihmisryhmästä puhutaan. Mitä varakkaampia ihmiset ovat olleet, sen enemmän liittojakin on kontrolloitu ja sopivia puolisoehdokkaita valikoitu. Ja mitä köyhemmistä ihmisistä on puhuttu, sen enemmän on menty yhteen sen kanssa josta on tykätty.
Suomalaisessa maalaisyhteiskunnassa talolliset ajattelivat enemmän omaisuutta myös avioliitoissa, se käyhä kansa kuten torpparit, rengit ja piiat jne. meni yhteen kun johonkin ihastui. Hieman paradoksaalisesti siis köyhillä oli varaa mennä yhteen rakkaudesta, rikkailla ei.
Ei se sitäkään tarkoittanut, että talollisilla kyse olisi ollut aina vain taloudellisista seikoista. Käytännössä taloudelliset
Mitä ne nk. puhemiehet sitten tekivät Suomessa kiertäessään maakuntaa ja etsiessään puolisoita talollisten ja rikkaampien kartanoiden nuorille? Eikö ne olleet just järjestettyjä liittoja? Eivät talolliset huolineet piikaa nuoreksi emännäksi taloon tai renkiä nuoreksi isännäksi, tosi harvoin joku pääsi sellaiseksi muttei varmasti ollut herkkua elämä vanhan isännän ja emännän silmien alla tuollainen liitto.
Hellyyttävää kun kirjailija kuvittelee ettei kansa tiedä että avioliittoja on sovittu joskus ennenwanhaan. Jollainhan se oma status on kohotettava.
Pedataanko tässä hyväksyntää sille että "suomalaiset" alkavat jälleen sopia serkusavioliittoja suvussa kuten kotomaassakin tehdään koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Pedataanko tässä hyväksyntää sille että "suomalaiset" alkavat jälleen sopia serkusavioliittoja suvussa kuten kotomaassakin tehdään koko ajan?
Hesarilla on aina tarkoitus.
Taloudellinen hyöty tulee edelleen rakkauden kylkiäisenä. Lisää 25-30 % ostovoimaa. Myös miehen, ellei ota trophy puolisoa.
Ei tietenkään niin että rakkaudesta ei koskaan olisi menty naimisiin mutta omaisuudella oli enemmän vaikutusta kuin köyhillä. Pienempikin ihastus saattoi riittää jos se kumppaniehdokas oli muuten taloudellisesti hyvin sopiva.