Mulle opetettiin nuorena että suomessa on yhteisöllisyyttä

Se talvisodan henki on unohdettu jo ajat sitten. Ei siitä ole enää mitään jäljellä.

Netti ja some pilasi tämänkin kansan. Edes nuoret eivät käy enää keikoilla ja baareissa. Kyläily on passé.

On ennen ollut. Maalla varsinkin, kun sukulaiset asui lähekkäin ja naapureiden kanssa tehtiin talkoohommia. Pidettiin isot hääjuhlat, hautajaiset ja koko kylä kutsuttiin yo-juhliin ja 50 - vuotissyntymäpäiville. Kaupungeissakin ihmiset tunsivat oman kerrostalon asukkaat. Oltiin ihmisten kanssa tekemisissä. Tuolloin poikettiin kyläänkin noin vain. Ei onnistu nykyisin. 

Luulen, että se on rapistunut sitä mukaa kuin sivistysihanne. Nykyään on ok olla huonokäytöksinen ja mistään mitään tietämätön.

Itse tosin asun ruotsinkielisessä pikkukylässä, jossa on aika hyvä yhteishenki ja mukavia ihmisiä. Ihmiset tervehtivät ja juttelevat ja apua saa kun pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Netti ja some pilasi tämänkin kansan. Edes nuoret eivät käy enää keikoilla ja baareissa. Kyläily on passé.

No voi hyvänen aika, jos nuoret eivät halua mennä enää baareihin! On sitä nykyajan nuoriso pilalla. 

Ap sinulle valehdeltiin. Yhteisöllisyys oli 1950 luvun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ap sinulle valehdeltiin. Yhteisöllisyys oli 1950 luvun juttu.

Joo nähtävästi. Valehdeltu kyllä monesta muustakin asiasta.

 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap sinulle valehdeltiin. Yhteisöllisyys oli 1950 luvun juttu.

Oli sitä vielä - 80-90 - luvullakin, mutta ei enää sen jälkeen. 

No voi hellanlettas. Mitäpä oot aikonut tehdä asialle?

Vierailija kirjoitti:

No voi hellanlettas. Mitäpä oot aikonut tehdä asialle?

En mitään. Jatkan elämääni.

Ap

Yhteisöllisyyden hyveellä on huijattu ihmisä tyytymään kohtaloonsa. Se on kuin jonkinlaista kommunismia. Haluatko mennä aamulla töihin maksaakseni minun sunnuntaikännini? Tuskin, vaan minun pitää itse kuitata se.

Minä olin yhteisöllisessä pikkupaikkakunnalla. Niitäkin on.

Yhteisöllisyys lähtee jokaisesta yksilöstä itsestään. 

- Lähtemällä muiden joukkoon

Tai perustamaan yhteisö yhteisen asian ympärille. 

Tarvitaan rohkeita ihmisiä olemaan aloitteen tekijöinä.

Ihmisten solidaarisiis rajoittui ennnen omaan sukukuun. Nykyisin se rajoiittuu omaan perheeseen.

Olen 60-luvulla syntyneenä saanut elää yhteisöllisessä yhteiskunnassa. Kaupungissakin oli oma kylätunnelma jossa oli yhteenkuuluvuutta. En osaa sanoa milloin tämä loppui, vuosituhannen vaihteessa ehkä.

Vierailija kirjoitti:

On ennen ollut. Maalla varsinkin, kun sukulaiset asui lähekkäin ja naapureiden kanssa tehtiin talkoohommia. Pidettiin isot hääjuhlat, hautajaiset ja koko kylä kutsuttiin yo-juhliin ja 50 - vuotissyntymäpäiville. Kaupungeissakin ihmiset tunsivat oman kerrostalon asukkaat. Oltiin ihmisten kanssa tekemisissä. Tuolloin poikettiin kyläänkin noin vain. Ei onnistu nykyisin. 

Ei onnistunut rakennemuutoksen jälkeen 70-luvullakaan. Piti odottaa 20 vuotta, että jotenkin toimi. Ainakin meillä. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että se on rapistunut sitä mukaa kuin sivistysihanne. Nykyään on ok olla huonokäytöksinen ja mistään mitään tietämätön.

Itse tosin asun ruotsinkielisessä pikkukylässä, jossa on aika hyvä yhteishenki ja mukavia ihmisiä. Ihmiset tervehtivät ja juttelevat ja apua saa kun pyytää.

Sama. Asun ruotsinkielisellä seudulla ja täällä on kyllä yhteisöllisempää. Nuoret ovat isoissa porukoissa, kukaan ei nyhrää yhsinään. Ruotsinkielisten juhlissa lauletaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten solidaarisiis rajoittui ennnen omaan sukukuun. Nykyisin se rajoiittuu omaan perheeseen.

 

Useissa rivitaloissa eletään yhteisöllisesti vieläkin, ja joissain kerrostaloissa on joitain naapureita, jotka saman tyyppisiä. Se on hyvä hienoa. Ei ole pakko, mutta suosittelen osallistumista.

Minkäköhänlaista yhteisöllisyyttä ap nyt kaipailee? Aina eikä joka kerta jaksa kun on se omakin elämä ja velvollisuudet. 

 Itäsuomen kaupunkiin tuli etelästä asukkaat. Ihan pökkelöitä on niiden pennut. Rappukäytävässä ei moikata, joka kuuluu alkeelliseen sivistykseen täällä.