Lue keskustelun säännöt.
Sisarukset ja "perinnönjako"?
08.03.2025 |
Menikö tämä teidän mielestänne oikein? Äitini alkoi syksyllä ehdottelemaan minulle, että saisin ottaa kaikenlaista tavaraa, mikä nyt kiinnostaa heidän kodistaan. Kyseessä siis n.80 vuotiaat vanhemmat ja ymmärsin kyllä, että olivat päättäneet jakaa tavarojansa pois tässä vaiheessa. Järkytyin kuitenkin ja minulle tuli vaan surullinen olo ja sanoin, että älkää nyt kotianne tyhjätkö. Äitini oli sitten ehdottanut veljelleni samaa, kun hän oli viime kuussa tullut käymään. Järkytys oli melkoinen kun viime viikolla kävin, koska hän oli vienyt tyyliin kaiken. Se mikä ei ollut mahtunut autoon, oli kasattuna huoneen nurkaan. Hän oli vienyt kaikki pöytähopeat, arvokorut ja valtavat määrät kotimaista arvolasia 60-90 luvulta. Varmaan autolastillisen verran oli vielä jäänyt odottamaan noutoa. Tiedän, että nyt saan varmaan haukkuja osakseni, mutta minusta tämä nyt ei vaan mennyt oikein. Itselläni ei ollut sydäntä alkaa tyhjäämään asuntoa ja veli teki sen silmänräpäyksessä selkäni takana. Hänen nimiinsä on siirretty jo aijemmin vanhempieni kesämökki ja tiedän, kun heistä aika jättää, niin minulla ei ole sinne enää mitään asiaa.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko oikeasti jotain jota olisit halunnut ottaa vai nytkö vasta keksit, että kun sinä et halua niin velikään ei olisi saanut haluta. Sinulta kuitenkin kysyttiin ensin.
Juuri sitä suomalaista kateutta. Ilmeisesti vanhemmillasi on omskotitalo ja tarkoitus muuttaa pikku kaksioon. Tavaroista on pakko luopua.
Sanoinhan, että asia tuli niin yllättäen, että tulin vain surulliseksi. En arvannut, että ne jaetaan nyt pois sille joka vaan ottaa. Äitini ei sanonut, että ota tai jätä. Tottakai sielä oli paljon minulle myistoja tuovia esineitä ja osan olen heille aikanaan ostanutkin. Kuten äitini pois antaneen kultaisen rannerenkaan. Ihan asuvat kerrostalossa ja eivät aijo muuttaa pois.
Ap.
Rohkenisitko kysyä veljeltäsi, voisiko antaa sinulle ainakin ne sinulle tärkeimmät esineet?
Oma moka tuo oli, kun et selvästi sanonut äidillesi, että sinä haet ne sitten myöhemmin. Olisiko jo muistisairauden alkua, kun hän toimi noin tökerösti? Yksi muistisairauden oire on sosiaalisten taitojen heikkeneminen. Omalla anopillani oli tapana antaa tavaraa pois ajattelematta, kuka ne omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, aika kummalliselta kuulostaa vanhempiesi käytös että tarjotaan kaikki ensin sinulle ja sitten veljelle, kun sinä et ottanut tavaroita. Olisi ollut parempi kertoa molemmille yhtä aikaa, että halutaan tavarasta eroon ja tulkaa MOLEMMAT jakamaan tavarat keskenänne (50/50). Tökerö prosessi, jonka sinä hävisit kun et ottanut mitään. Tökerö oli myös veljesi.
Perinnönjaossa usein paljastuu se oikea sisarusrakkauden taso. Monelle se tulee järkytyksenä.
Tässä vanhemmat suosivat ensin ap:tä veljen sijaan, ja nyt ap valittaa.
Sama asia,jos kysyy naapurilta haluatko meidän kottikärryt ja naapuri ei halua ja toinen naapuri ottaa ne niin eka naapuri sitten ajattelee et se ei ollu oikein. Mutta onhan näitä ihmisiä,jotka ajattelee et heitä kohdellaan väärin. Mä esim. kuuntelen tällästä työkaveria joka päivä.. rasittavaa.
Ei ne nyt konttiin mitään hopeisia pöytäaterimia ym. olisi vieneet. Sanotaanko näin, että minulla ei vaan ollut sydäntä alkaa keräilemään tavaroita. Asialle olisi voinut antaa aikaa. Toists kertaa minulta ei kysytty ja ajattelin, että kyse oli jostsin masennusvaiheesta. Minä kuitenkin käyn lähes viikottain hoitamassa heidän asioitaan ja suhde on sillä tavalla läheisemi. Veljeni käy n.2 krt vuodessa ja tunneside on ihan erilainen. Helppohan hänen oli varmaankin kaikki kantaa autoonsa.
Ei mennyt oikein! Kyllähän asiasta olisi pitänyt keskustella vanhempien, tyttären ja pojan kesken ja selvittää, mistä tavaroista vanhemmat haluavat luopua. Näin olisi tilanne ollut kaikille selvä ja lapset olisivat voineet oikeudenmukaisesti jakaa jakoon tulleet tavarat. Tapahtunut tuntuu aika törkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko oikeasti jotain jota olisit halunnut ottaa vai nytkö vasta keksit, että kun sinä et halua niin velikään ei olisi saanut haluta. Sinulta kuitenkin kysyttiin ensin.
Juuri sitä suomalaista kateutta. Ilmeisesti vanhemmillasi on omskotitalo ja tarkoitus muuttaa pikku kaksioon. Tavaroista on pakko luopua.
Olisiko ap:n pitänyt tosiaan ymmärtää, että vanhemmat halusivat eroon jotakuinkin ihan kaikesta? Mielestäni olisi ollut kohtuullista, että vanhemmat olisivat sanoneet, että jos et sinä ota, veljesi tulee sitten hakemaan seinätapettaja myöten kaiken täältä.
Entä jos ap olisikin vienyt kaiken ennen veljeä? Oletko ihan varma, ettei tämä olisi harmistunut yhtään? Mielestäni vanhemmat toimivat väärin ja saivat vaan aivan turhaan kitkaa aikaan lapsiensa välille.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne nyt konttiin mitään hopeisia pöytäaterimia ym. olisi vieneet. Sanotaanko näin, että minulla ei vaan ollut sydäntä alkaa keräilemään tavaroita. Asialle olisi voinut antaa aikaa. Toists kertaa minulta ei kysytty ja ajattelin, että kyse oli jostsin masennusvaiheesta. Minä kuitenkin käyn lähes viikottain hoitamassa heidän asioitaan ja suhde on sillä tavalla läheisemi. Veljeni käy n.2 krt vuodessa ja tunneside on ihan erilainen. Helppohan hänen oli varmaankin kaikki kantaa autoonsa.
Olisit sanonu et kysykää uudestaan viikon päästä ja sillä välin älkää kysykö keltään muulta mitään. Puolisoni vanhempi sanoi, et kun hänestä meinaa alkaa aika jättää,hän tiukkaa talonsa tuleen ettei lapset ala tappelee. Mulle vaan pitää ilmoittaa ajoissa,otan tuolin ja popcornia ja lähden katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap käy viikottain vanhemmillaan, joten helppo olisi ollut ottaa vaikka edes pari esinettä, mutta ei ottanut, vaikka on jatkuvasti käynyt. Äiti on jopa voinut pahoittaa mielen ettei ole kelvannut. Veli käy harvemmin niin otti reilummin. Todennäköisesti äiti on niitä vielä tyrkyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, aika kummalliselta kuulostaa vanhempiesi käytös että tarjotaan kaikki ensin sinulle ja sitten veljelle, kun sinä et ottanut tavaroita. Olisi ollut parempi kertoa molemmille yhtä aikaa, että halutaan tavarasta eroon ja tulkaa MOLEMMAT jakamaan tavarat keskenänne (50/50). Tökerö prosessi, jonka sinä hävisit kun et ottanut mitään. Tökerö oli myös veljesi.
Perinnönjaossa usein paljastuu se oikea sisarusrakkauden taso. Monelle se tulee järkytyksenä.
Tässä vanhemmat suosivat ensin ap:tä veljen sijaan, ja nyt ap valittaa.
No ap ei selvästikään olisi ollut noin törkeä, että vie lähes kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin tuo tavaroiden ottaminen olisi pitänyt mennä yhteisymmärryksessä elli lapset sopii keskenään miten paljon otetaan. Ei mennyt oikein.
Miksi lapset sopisivat keskenäön siitä, miten jakavat JONKUN MUUN OMAISUUTTA? Miksei se omaisuuden omistaja saa antaa tavaroitaan sille, joka suostuu ne ottamaan vastaan? Ap ei suostunut, mutta nyt valittaa siitä että ne annettiin seuraavalle.
itse olen kuolinsiivoiksia vastaan siinä mielessä, että tuntemani ihmiset ovat säästäneet vain tavaraa, jonka ajattelevat tuovat itselleen iloa ja toivon, että he nauttivat siitä viimeiseen asti miettimättä, tuottaako se jolle kulle muulle joskus toiste työtä vai ei. Mutta jos he ITSE haluavat luopua tavarasta, niin en minä heitä siihenkään halua pakottaa. Ei mummola ole mikään museo, jossa on pakko säilö kaikki vanha.
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin tuo tavaroiden ottaminen olisi pitänyt mennä yhteisymmärryksessä elli lapset sopii keskenään miten paljon otetaan. Ei mennyt oikein.
Ap oli jo ilmoittanut äidille, että ei ota niitä. Mitä sopimista siinä olisi ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko oikeasti jotain jota olisit halunnut ottaa vai nytkö vasta keksit, että kun sinä et halua niin velikään ei olisi saanut haluta. Sinulta kuitenkin kysyttiin ensin.
Juuri sitä suomalaista kateutta. Ilmeisesti vanhemmillasi on omskotitalo ja tarkoitus muuttaa pikku kaksioon. Tavaroista on pakko luopua.
Sanoinhan, että asia tuli niin yllättäen, että tulin vain surulliseksi. En arvannut, että ne jaetaan nyt pois sille joka vaan ottaa. Äitini ei sanonut, että ota tai jätä. Tottakai sielä oli paljon minulle myistoja tuovia esineitä ja osan olen heille aikanaan ostanutkin. Kuten äitini pois antaneen kultaisen rannerenkaan. Ihan asuvat kerrostalossa ja eivät aijo muuttaa pois.
Ap.
Anteeksi nyt, mutta miten rannerengas on antanut äitisi pois? Kuinka tämä käy päinsä?
Vai tarkoitatko sittenkin äitisi pois antamaa rannerengasta? Adverbit ovat joskus vaikeita, mutta kyllä ne ihan normaalilla kielitajulla yleensä sujuvat.
Vierailija kirjoitti:
No miksi ne tavarat nyt kelpaisi, kun ei aiemmin kelvannut?
Noin minäkin tekisin, jos ekalle ei tavarat kelpaa, niin sitten kysytään seuraavalta.
Miksei voi kysyä yhtä aikaa ja niin, että kaikki tajuavat, että tässä ollaan tekemässä yhteistyötä eikä toimimassa ensin yhden ihmisen selän takana ja sitten toisen?
Ai niin, kun se olisi tasapuolista, ja sehän ei sinulle käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti vanhemmat ovat pyytämällä pyytäneet veljeä ottamaan tavarat, kun ap:lle ei kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
-otatko tonnin?
-en ota.
-annan sitten tonnin veljellesi.
-höh.
Mielestäni kuolinpesän realisointi rahaksi asiantuntijan avulla on helpompaa, kuin roinan säilöminen omaan kotiin komeroihin ja varastoon ja niiden myyminen yksitellen itse Torissa tai Huuto.netissä.
Mun mielestä se on väärin, et apltä kysytty eka. Mitä jos se olisikin ottanu kaikki? Harvemmin käyvä veli olis kokenut vääryyttä ja hän tekisi aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin tuo tavaroiden ottaminen olisi pitänyt mennä yhteisymmärryksessä elli lapset sopii keskenään miten paljon otetaan. Ei mennyt oikein.
Ap oli jo ilmoittanut äidille, että ei ota niitä. Mitä sopimista siinä olisi ollut?
En sanonut että en koskaan ottaisi. Sanoi, että älkää nyt alkako tavaroitanne pois jakamaan. Mitään hätäistä syytä sille pois annolle ei ollut. Eivät ole kuolemansairaita tai edes mitenkään huonokuntoisia.
ap.
Serkulle testamentattu talo etelä- Suomessa. Isoäiti teki testamentin.
Isänsä kuoli 90 luvulla eikä hän saanut mitään papereja osingosta eikä perinnöstä. Voiko nyt alkaa tonkimaan tätä ?
Talo on myyty ,mutta mistä voisi edes kysyä testamedttia. Ilmeisesti joku repinyt tai piilottanut.
Vain nopeat elävät. Luultavasti saa hyvät massit siitä roinasta. Sinä voit hapantua ihan rauhassa
No miksi ne tavarat nyt kelpaisi, kun ei aiemmin kelvannut?
Noin minäkin tekisin, jos ekalle ei tavarat kelpaa, niin sitten kysytään seuraavalta.