Koen, että annan enemmän mitä saan avioliittosta

Eikä Sun mies hoida omia lapsiaan? Tai eihän noita isompia edes sillai enää tarvitse hoitaa.

Oli ja erosin.

Olli samat tuntemukset ja vielä enemmänkin. Tienasin enemmän, joten maksoin kun lähes kaiken. Eräänä päivänä huomasin, että ex oli rasite. En saanut mitään suhteesta. En saanut fyysistä kosketusta, en yhdessä oloa en taloudellista apua, en mitään. Lapsille ex oli aina tympeä.

Eron jälkeen yksin oli paljon parempi. Ex oli hyväksikäyttäjä vätys. 

Koska mies tuntee olevansa provider-mies tuomalla enemmän rahaa taloon, olettaa hän samalla, että sinä tietenkin teet nuo kotityöt siitä hyvästä. Olethan kotona. Tiedän, että se kotona olo on rankkaa (been there), mutta mies ei yksinkertaisesti ajattele niin. Kai hän edes viikonloppuisin viettää perheaikaa ja teette jotain yhdessä? Miehen logiikalla ajateltuna hän olettaa sinun olevan täysin tyytyväinen, kun saathan olla kotona kaiket päivät. Mies parka on ihan ulalla tilanteesta jos et avaa sanaista arkkuasi tuntemuksistasi hänelle.

Lähinnä ihmetyttää miksi olet tehnyt kolme lasta tuollaiselle miehelle? Mitä se mies oikein puuhailee sielä kotona, vai viihtyykö kotona ollenkaan? 

 

Itse olet itsesi orjuuttanut.

Miehen logiikalla tekemällä töitä 8h päivässä saa ostettua työntekijän tekemään töitä 24h päivässä.

Tyhmä nainen.

Mitäs p**kaporukkaa ootte? Ei meil oo tuollaista täällä.

Vaatimaton idea: Tiesin jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, että korkeintaan kaksi haluaisin, ja jonkun ajan olisin kotona. Esikoisen ollessa puolivuotias ilmoittauduin ranskankurssille, jumppaan ja pianotunneille. Kolmena arki-iltana mieheni joutui siten olemaan kotona (erilaisiin aikoihin) ja tekemään osansa. Hieman oli sormi suussa alussa, mutta tottui. Jumppailtoina lähdin vielä uimaan kun ymmärsin sen olevan jumppaajien tapa. Miehelleni huomautin kiltisti astioista jotka eivät olleet tiskikoneessa, vaatteista jotka eivät olleet pesukoneessa, iltamaitopullosta jota ei ollut pessyt. Kyllä hän oppi. Tämä oli minun keinoni saada vapaata, ja saada mies tekemään edes osaa kodin töistä. Hmm: Anoppi oli kyllä kauhuissaan, mutta hän olikin saksalainen kotirouva - nykyään lähes täysin hävinnyt ilmiö.

Pitäisikö olla eri asunnot. Vai lisää rahaa mieheltä. Suhde ei silti toimi.

Olen itse myös 41-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Olen työtön, sinkku ja vela, enkä ole koskaan päässyt muuttamaan omilleni. Joudun toimimaan käytännössä vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani kotiorjana ja tekemään kaiken. Kärsin itsekin monista ongelmista mm. mielenterveysongelmat ja vaikeuksista. Toivoa muutoksesta ei ole. En ole valinnut asemaani, vaan olen vaan ajautunut tähän tilanteeseen. Olen hyvin väsynyt, enkä ole jaksanut enää vuosiin.