Vuosia autoa ajaneet, jännittääkö teitä enää ajaminen?

Kun liityt motarille, nosta oma nopeutesi reippaasti muun liikenteen vauhtiin. Silloin on paljon helpompi liittyä muun liikenteen joukkoon.

Huonolla säällä on järkevää alentaa nopeutta. 

Ajamalla vaihteet ja muut alkaa tulla kuin selkäytimestä. Kun polkypyörällä oppii ajamaan, sitä on vaikea unohtaa. 

Kun lainaat toisen autoa, on taas normaalia, että siihenkin joutuu totuttautumaan. 

Kyllähän se vähän jännittää lähteä kiihdyttämään motarin rampista rönttäkelillä suzuki Altolla ja kitkarenkaat alla vaikka kortti ollut 20 vuotta ja kilometrejä kertynyt non 600 000

Jo ajatus, että suorittaisin ajokortin, jännittää niin paljon, etten omista ajokorttia. Autolla uskaltaisin luultavasti ajaa omassa pihapiirissä. M65

Ei vaan ne ojaan roudatut ruumiit koska kärähdän.

Kortti vuodesta 1991. Ajaminen ei juurikaan jännitä, ainoa on pääkaupunkiseudun liikennemäärät esim. Kehillä tai motareilla  huonolla kelillä kun tuntuu että moni ei ymmärrä turvavälin päälle. Ja jostain syystä mua jännittää myös ajaa laivan autokannelle. 

Vierailija kirjoitti:

No jos on aivan karsea keli niin saattaa hieman jännittää.

Yleisesti ei.

Vieraassa isommassa paikassa hieman jännittää.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on liikenteessä niin jänniä kuskeja, että tulee sellaisia vähältä piti -tilanteita, jotka kyllä jännittävät. Kaikkeen ei aina pysty itse vaikuttamaan.

Tunnustan olleeni "jännä kuski". Aloittelijana tuli tehtyä erinäisiä virhearviointeja yms. tyhmyyksiä.

Aloitukseen: Ei enää jännitä, paitsi jonkun jo mainitsemat vieraat kaupungit. Niissäkään ei se ajaminen vaan oikean reitin löytäminen.

Vierailija kirjoitti:

Joku todella paska ajokeli tosiaan itseänikin.

Ja kerran oikeasti pelotti, kun maantiellä kaksi autoa minun edellä härnäsi toinen toistaan. Ensimmäinen hermostui toisen ohitusyrityksestä, ja sitten ne alkoivat kiihdytellä, hidastella ja kiilailla toisiaan. Välillä siis mentiin jotain kahtakymppiä niiden perässä ja sitten välillä taas ne kiihdyttivät. Pelkäsin, että jos ne kilkkaavat toisensa, niin mä olen pahimmassa tapauksessa sitten samassa rytäkässä. Väliäkään ei oikein pystynyt jättämään, kun hidastelivat tosiaan ajoittain kävelyvauhtiin. Kaarsin sitten huoltoasemalle ja sanoin kyytiläisille, että nyt pidetään kahvitauko. Yksi kyytiläisistä oli jo ehtinyt aiemmin soittaa poliisit näille perään, mutta kun oltiin sen verran syrjässä, niin tuskin ehti partio heitä tavoittaa.

Mutta muuten tavallisesti ei jännitä auton ratissa.

Mäkin olen joskus todistanut tollaista nokittelua. Vaikea ymmärtää miksi joku rupeaa leikkimään hengellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on liikenteessä niin jänniä kuskeja, että tulee sellaisia vähältä piti -tilanteita, jotka kyllä jännittävät. Kaikkeen ei aina pysty itse vaikuttamaan.

Tunnustan olleeni "jännä kuski". Aloittelijana tuli tehtyä erinäisiä virhearviointeja yms. tyhmyyksiä.

Aloitukseen: Ei enää jännitä, paitsi jonkun jo mainitsemat vieraat kaupungit. Niissäkään ei se ajaminen vaan oikean reitin löytäminen.

Joo, niin minäkin. Siksi käytin ilmaisua jännä enkä jotain muuta.😀

Mutta tuntuu, että varsinkin nykyään kun useimmilla on autoissa paljon "älyä", niin vastavuoroisesti kuski ei sitä omaa älyään aina käytä. Esimerkiksi ajetaan kovilla nopeuksilla ihan perässä jne. Ennakointi puuttuu.

Kun opetin taannoin omaa lasta ajamaan, sain todistaa aivan uskomatonta törttöilyä. Oli kuulemma ajokokeessakin joku audi kiskonut risteysalueella ylinopeutta ohi tööttäillen.

Vierailija kirjoitti:

Kun liityt motarille, nosta oma nopeutesi reippaasti muun liikenteen vauhtiin. Silloin on paljon helpompi liittyä muun liikenteen joukkoon.

Huonolla säällä on järkevää alentaa nopeutta. 

Ajamalla vaihteet ja muut alkaa tulla kuin selkäytimestä. Kun polkypyörällä oppii ajamaan, sitä on vaikea unohtaa. 

Kun lainaat toisen autoa, on taas normaalia, että siihenkin joutuu totuttautumaan. 

Nämäkö sinua jännittää?

Ei Suomessa jännitä, paitsi jotkut isommat kaupungit missä en itse asu niin koska en osaa siellä suunnistaa / ennakoida pahemmin niin ne varmaan enemmän voisi jännittää että mistäs pääsen minnekin ja että älyäisin ryhmittyä ajoissa jne. Kaipa sitäkin voisi jännitykseksi sanoa, kun joskus miettii että saako toinen autonsa risteykseen pysähtymään vai meinaako tulla päin jos ajo näyttää sille ettei kunnioita liikennesääntöjä ja älyä ettei ole etuoikeutta.

Oikeastaan jännittää vain syyspimeällä / talvella jos on joko säkkipimeää tai kauhea lumisade jolloin näkyvyys jotain 2m, että tuleeko sieltä puskasta vielä joku hirvi eteen jota ei mitenkään ehtisi nähdä. 

Kyllä vähän aina jännittää. Varsinkin jos joutuu ajamaan pitkän matkan yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Sovitetaan se vauhti siten ettei jännitä.

Toimii tiettyyn rajaan asti mutta kovin paljon alle rajoitusten jos käyt ajamaan huonossa kelissä niin todellakin kannataa jännittää.

Jos et uskalla ajaa esim huonossa kelissä niin odota, kyllä keli selkiää yleensä tunneissa tai puolessa päivässä viimeistään.

Hirvittää katsoa kun ihmiset pysähtyy keskelle tietä esim rankkasateen yllättäessä! sen sijaan taka sumuvaloa ei ole laitettu josta olisi todella paljon apua. 

Se ei auta mitään että sinä pysähdyt jos seuraava ei pysähdy

Vierailija kirjoitti:

Det finns flera faktorer som gör bilkörande i Finland spännande.

1. Bilisterna måste väja för allt och alla, och trafikomgivningen försämras medvetet.

2. Bilarnas körkänsla är betydligt sämre än förr. 

3. Medtrafikanternas beteende är svårare att förutsäga då folk går, cyklar och kör hur som helst.

4. Mängden psykiskt störda bakom ratten har ökat explosionsartat under de senaste två decennierna.

No tohon kolmoseen voin sanoa, että erilaiset sähkömopot ja nopeat sähköpotkulaudat ovat tehneet ajamisesta huomattavasti jännempää kuin ennen niitä.

Oikealle käännyttäessä näitä voi syöksyä eteen kevyen liikenteen väylältä salamannopeasti. Ja jos ennen ei ole tarvinnut huolehtia että korkeaa ylämäkeä pitkin ehtisi pyöräilijä, lenkkeilijä tai kävelijä alle, niin nyt eteen saattaa sujahtaa sähköpeli hiljaisesti mutta nopeasti.

Ei jännitä yhtään eikä missään. Ei ole ikinä jännittänyt.

Ajokortti on ollut vuodesta 1981 ja jo muutaman kuukauden jälkeen ajoin autoa keski-Euroopassa. .Kolareita en ala ajanut muuta kuin yhden kerran kun pysähtyessäni STOP-merkille joku täräytti perään. Tämä tapahtui Italiassa 15 vuotta sitten ja otan sen kyllä täysin omaan piikkiini, koska eihän Italiassa pidä STOP-merkillä pysätyä jos ei siinä risteävällä tiellä ole liikennettä. Takana ajava yllättyi täysin yllättävästä pysähtymisesta. Paha perisuomalainen moka minulta.

Olen ajanut autoa 15 Euroopan maassa, viimeksi viime vuonna 9 maan roadtrip matkailuautolla. Olen ajanut henkilöautolla esim. Rooman keskustassa, mitä moni pitää pahana paikanna. Ei se ole, menee vain paikallisten rytmiin mukaan (eikä ilman syytä pysähtele STOP-merkeillä :). Euroopan ulkopuolella olen ajanut autoa 5 maassa myös vasemmanpuoleisessa liikenteessä eikä noissakaan ollut mitään ongelmia.

Euroopassa ei ole paikkaa, missä en uskaltaisi ajaa. Ehkä jotkin Aasian miljoonakaupungit (esim. Intiassa) on sellaisia että voisin jo vähän empiä, uskaltaisinko rattiin. Sitäkään en pidä ihan mahdottomana ajatuksena mutta pistäisi kyllä miettimään.

Tutussa kotikaupungissa ei, muualle en paljon ajele.

Kyllä mua jännittää edelleen vaikka kortti ollut jo melkeen 30 vuotta. Ei nyt mikään kaupassakäynti jännitä, kun sinne on helppo reitti, mutta työmatkalla inhoan liittymiä, joita on useampia matkalla. Olen aiheuttanut monta vaaratilannetta elämäni varrella, yhtään kolaria ei ole kuitenkaan ikinä tapahtunut. Inhoan liittymiä ja kaikkia ohituksia. Yleensä en ohittele, mutta jos joku traktori on edessä, niin pakkohan se on. 

Vierailija kirjoitti:

Ei jännitä yhtään eikä missään. Ei ole ikinä jännittänyt.

Ajokortti on ollut vuodesta 1981 ja jo muutaman kuukauden jälkeen ajoin autoa keski-Euroopassa. .Kolareita en ala ajanut muuta kuin yhden kerran kun pysähtyessäni STOP-merkille joku täräytti perään. Tämä tapahtui Italiassa 15 vuotta sitten ja otan sen kyllä täysin omaan piikkiini, koska eihän Italiassa pidä STOP-merkillä pysätyä jos ei siinä risteävällä tiellä ole liikennettä. Takana ajava yllättyi täysin yllättävästä pysähtymisesta. Paha perisuomalainen moka minulta.

Olen ajanut autoa 15 Euroopan maassa, viimeksi viime vuonna 9 maan roadtrip matkailuautolla. Olen ajanut henkilöautolla esim. Rooman keskustassa, mitä moni pitää pahana paikanna. Ei se ole, menee vain paikallisten rytmiin mukaan (eikä ilman syytä pysähtele STOP-merkeillä :). Euroopan ulkopuolella olen ajanut autoa 5 maassa myös vasemmanpuoleisessa liikenteessä eikä noissakaan ollut mitään on

Ei muakaan Italiassa jännitä ajaa, vaan lähinnä alkaa keittää ne surkeat tiet ja kahta kaistaa samanaikaisesti ajavat autot. Mikä siinä onkin, että eivät pysy kaistalla?

Joskus, esim. poikkeuksellisen huono keli, uusi paikka, pidempi tauko ajamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Kortti vuodesta 1991. Ajaminen ei juurikaan jännitä, ainoa on pääkaupunkiseudun liikennemäärät esim. Kehillä tai motareilla  huonolla kelillä kun tuntuu että moni ei ymmärrä turvavälin päälle. Ja jostain syystä mua jännittää myös ajaa laivan autokannelle. 

Enkä uskaltaisi ajaa siellä missä on vasemmanpuoleinen liikenne. Jo jalankulku on riittävän haasteellista siellä kun autot tulee väärästä suunnasta.