Lue keskustelun säännöt.
Vuosia autoa ajaneet, jännittääkö teitä enää ajaminen?
06.03.2025 |
Jännittääkö esimerkiksi motarille liittyminen, huonolla kelillä ajaminen tms?
Kommentit (98)
99% ajasta ei. Kokemus tuo varmuutta. Jos joutuu erikoiseen tilanteeseen tai paikkaan, niin silloin voi hiukan jännittää. Sekin menee nopeasti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitetaan se vauhti siten ettei jännitä.
Toimii tiettyyn rajaan asti mutta kovin paljon alle rajoitusten jos käyt ajamaan huonossa kelissä niin todellakin kannataa jännittää.
Jos et uskalla ajaa esim huonossa kelissä niin odota, kyllä keli selkiää yleensä tunneissa tai puolessa päivässä viimeistään.
Hirvittää katsoa kun ihmiset pysähtyy keskelle tietä esim rankkasateen yllättäessä! sen sijaan taka sumuvaloa ei ole laitettu josta olisi todella paljon apua.
Se ei auta mitään että sinä pysähdyt jos seuraava ei pysähdy
Jos on huono keli, siis todella todella huono niin on ihan ok siellä 80 alueella ajaa 50-60 vauhtia, ei se ole pysähtymistä. Sumuvalot tietysti päällä. Ohi saa mennä kiireisimmät jos sokkona on kivaa ajaa. Minulle sattui viime talvena kahdesti aivan järkyttävä keli, pimeää ja mustaa mutta lunta sataa niin että näkyvyys hyvä kun pari metriä eteenpäin. Ei sellaisessa kelissä voi ajaa rajoituksen mukaan, ellei halua päästä hengestään. Toki pysähtyä voisi odottelemaan, mutta jos sade kestää 10h niin eipä sekään ole vaihtoehto aina. Toki, otin opikseni ja jatkossa pyrin välttelemään pahimpiin keleihin lähtemisen.
Vierailija kirjoitti:
Ei jännitä yhtään eikä missään. Ei ole ikinä jännittänyt.
Ajokortti on ollut vuodesta 1981 ja jo muutaman kuukauden jälkeen ajoin autoa keski-Euroopassa. .Kolareita en ala ajanut muuta kuin yhden kerran kun pysähtyessäni STOP-merkille joku täräytti perään. Tämä tapahtui Italiassa 15 vuotta sitten ja otan sen kyllä täysin omaan piikkiini, koska eihän Italiassa pidä STOP-merkillä pysätyä jos ei siinä risteävällä tiellä ole liikennettä. Takana ajava yllättyi täysin yllättävästä pysähtymisesta. Paha perisuomalainen moka minulta.
Olen ajanut autoa 15 Euroopan maassa, viimeksi viime vuonna 9 maan roadtrip matkailuautolla. Olen ajanut henkilöautolla esim. Rooman keskustassa, mitä moni pitää pahana paikanna. Ei se ole, menee vain paikallisten rytmiin mukaan (eikä ilman syytä pysähtele STOP-merkeillä :). Euroopan ulkopuolella olen ajanut autoa 5 maassa myös vasemmanpuoleisessa liikenteessä eikä noissakaan ollut mitään on
Sama, tai siis Eurooppa on muuten ok mutta Roomaan ja Lontooseen en autolla lähtisi, Briteissä ja Australiassa vasemmanpuoleinen liikenne kaupungeissa on vähän liikaa kun ei ole tottunut, ei huvita ottaa riskejä. Mutta Euroopassa varsinkin etelässä, liikenne on aika joustavaa kuitenkin joten se on plussaa. Omalla kohdallani Eurooppa autolla on jees ilman Roomaa ja Lontoota, muualla maailmassa riippuu vähän paikoista. USAssakin pärjää hyvin, mutta ei New York mikään nautinto ole.
Jännittää rankkasade motarilla. Kerran jouduin vesiliirtoon, olin silloin 19v ja oli kamalaa. Ei unohdu koskaan.
Jännittää myös motarille liittyminen, jos on ruuhkaista.
ei jännitä yhtään.kohta 40 vuotta liikenteessä ja 2.5 miljoonaa km ajettu.
talvella vähän tarkempana vain muuten ihan normaalia.kaikkia mahdollisia pyörien päällä olevia on ajettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut kortti yli 30 vuotta ja heti alussa tuli jo huristeltua vanhempien autoa aika paljon. Opiskeluaikana oli 4-5 vuoden tauko, että ajoin vain vanhemmilla käydessä, mutta saatuani ekan kunnon työn, hommasin taas auton. Siitä lähtien olen esimerkiksi kulkenut töihin aina autolla. Matka on ollut 10-40km. Lisäksi käyn kaupassa, mökillä jne. En varsinaisesti nauti ajamisesta ja annan mielelläni miehen ajaa, koska on mielenkiintoisempaa selailla puhelinta. Olen siis laiska. Itse ajaminen ei ole koskaan jännittänyt paitsi äärikelissä pimeällä pikatiellä. Ei edes alussa. Siis joskus olen ajanut pimeässä, myrkyisessä loskasateessa/lumipyryssä pitkää matkaa kotiin pikatiellä, niin sinä on tullut rattia puristettua. Taajama-ajossa ei ole jännittänyt koskaan tai normaalilla kelillä pikatiellä/motarilla.
Olen ajanut autoa myös paljon ulkomailla. Esimerkiksi Antalyassa Turkissa ja Las Palmasissa Kanarialla, jotka ovat jo vilkkaita kaupunkeja "etelämaalaisine" kuskeineen. Siellä pitää vaan olla hereillä. Ei ne päälle tule tahalleen. Pitää olla reipas painamaan kaasua tai ei ikinä pääse liikennevirtaan. Ts. jos on pieni kolo, niin reippaasti kaasua ja ei ne päälle tule vaan hidastavat, kun tunkee vaan. Jos kuvittelee nätisti odottamalla saavansa vuoron, niin siinä on vielä seuraavana päivänä odottamassa vuoroaan. Raskainta oli ehkä ajaa Miamissa, jossa ihmiset ei millään antaneet tilaa kaistalla.
Vasemman puoleisessa liikenteessä en ole koskaan ajanut. En myöskään ihan kaoottisissa paikoissa.
"Sama, tai siis Eurooppa on muuten ok mutta Roomaan ja Lontooseen en autolla lähtisi, Briteissä ja Australiassa vasemmanpuoleinen liikenne kaupungeissa on vähän liikaa kun ei ole tottunut, ei huvita ottaa riskejä."
Minusta vaikeinta vasemmanpuoleisessa liikenteessä on hiljainen maaseuta, ei niinkään kaupungit. Jos ajat jossain pikkutiellä, missä ei ole oikeastaan kaistoja vaan kaikki ajaa enemmän tai vähemmän keskellä ja jostain mäennyppylän tai mutkan takaa tulee joku yllättäen vastaa, on iso riski että tulee refleksinomaisesti väistettyä oikealle. Ja sinnehän myös se vastaantulija väistää eli se on sitten nokkakolari.
Kaupungit on sikäli helpompia, että muista näkee miten mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jännittää. Mä kun en ole tuolla yksin. Hulluja raivoojia joka paikassa ja kelit toisinaan karmeat.
30 vuotta ajanut ja moni sanonut mun olevan hyvä kuski - naiseksi. 🙄
Bussikuski meni kuselle. Näkyi pitelevän pitkää kullia käsissään.
Kassit oli kookkospähkinän kokoiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, mua jännittää. Kortti ollut 27 vuotta ja autoa ajanut koko tämän ajan. Etenkin juuri liittymistä ajaminen. Välttelen niitä, ajan mieluummin kiertoteitä, joilla ei ole kovia kiihdytyksiä. Uskallan kyllä ajaa ns. lujaa, mutta sieluni silmin näen usein tilanteen, jossa yritän kiihdytyskaistalta liittyä liikennevirtaan ja en pääsisikään. Vaihtoehdot olisi ajaa pellolle/kallioon, kylkikolaroida tai muuten vaan aiheuttaa äkkijarrutuksia muille.
Onneksi asun pikkukaupungissa. Ja onneksi on puoliso, joka ei pelkää ajaa.
Olen rohkea ja itsevarma sitten muissa asioissa, kuten vaikkapa julkisissa esiintymisissä. 😄
Vierailija kirjoitti:
"Sama, tai siis Eurooppa on muuten ok mutta Roomaan ja Lontooseen en autolla lähtisi, Briteissä ja Australiassa vasemmanpuoleinen liikenne kaupungeissa on vähän liikaa kun ei ole tottunut, ei huvita ottaa riskejä."
Minusta vaikeinta vasemmanpuoleisessa liikenteessä on hiljainen maaseuta, ei niinkään kaupungit. Jos ajat jossain pikkutiellä, missä ei ole oikeastaan kaistoja vaan kaikki ajaa enemmän tai vähemmän keskellä ja jostain mäennyppylän tai mutkan takaa tulee joku yllättäen vastaa, on iso riski että tulee refleksinomaisesti väistettyä oikealle. Ja sinnehän myös se vastaantulija väistää eli se on sitten nokkakolari.
Kaupungit on sikäli helpompia, että muista näkee miten mennään.
Ei minusta toisaalta, koska muilla ei ole sama määränpää kuitenkaan. Kiva siinä sitten olla se "ensimmäinen" uppo-oudossa paikassa yrittäen ymmärtää miten pitäisi ajaa ja minne. Maalla ja missä on hiljaisempaa niin on paljon helpompaa minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jännitä enää.
23-vuotias, kortti vajaa 5 vuotta, kilsoja noin 70 000
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän aina jännittää. Varsinkin jos joutuu ajamaan pitkän matkan yksin.
Pitkä matka yksin maanteillä on rennointa ajelua ikinä. t. 650km mökille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varsinaisesti, mutta kyllä liukas keli saa skarppaamaan. Etenkin kitkarenkailla ja takavetoautolla. Ei tarvitse isoa virhettä niin olet lepikössä tai edellä ajavan perseessä.
Minua jännittää muut kuljettajat. On uskomatonta, minkälaisille saappaille annetaan ajokortteja. Siis ihan oikeasti selkeästi heikkolahjainenkin ihminen saa kortin. Mitä helvettiä.
Ei jännitä ajaminen ja nykyinen nelivetoauto on sellainen, että keli kuin keli tuntuu kuin kesällä ajaisi. Mutta itselleni heikkous on navigointi, niin jos pitää vaikka Helsinkiin lähteä, niin jännitän löydänkö perille 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitetaan se vauhti siten ettei jännitä.
Toimii tiettyyn rajaan asti mutta kovin paljon alle rajoitusten jos käyt ajamaan huonossa kelissä niin todellakin kannataa jännittää.
Jos et uskalla ajaa esim huonossa kelissä niin odota, kyllä keli selkiää yleensä tunneissa tai puolessa päivässä viimeistään.
Hirvittää katsoa kun ihmiset pysähtyy keskelle tietä esim rankkasateen yllättäessä! sen sijaan taka sumuvaloa ei ole laitettu josta olisi todella paljon apua.
Se ei auta mitään että sinä pysähdyt jos seuraava ei pysähdy
Auto pitää saada pysähtymään tien näkyvällä osalla, siis sinä pidät sellaisen välin edellä ajavaan että saat autosi pysähtymään, jos se edellä oleva pysähtyy yhtäkkiä, oli nopeus mikä hyvänsä. Jos keskittyy siihen mihin pitää autolla ajaessa, ei ole mikään yllätys että moottoritiellä koikkelehtii joku vanhus, jonka liikkeistä ei tiedä
Jatkan tuota edellistä viestiäni vähän (viesti 75). Tuolla Välimeren maissa pitää ajaa niin että Suomessa se ei kävisi laatuu ollenkaan. Esim. kaistan vaihto tai kolmion takaa liittyminen vilkkaassa liikenteessä on sellaista että se tila pitää vaan ottaa. Jos vaikka pistät kaistan vaihtoa varten vilkun päälle, niin saat vilkutella lopun ikääsi. Sen sijaan pitää laittaa se vilkku päälle (tai työntä käsivarsi merkiksi avoimesta ikkunasta, sekin käy) ja mennä. Sitten vasta tulee se tila. Pitää toki mennä varovasti, ja katsoa että toinen on varmasti hereillä, ettei kolise, mutta tilaa ei tule ikinä jos ei vaan ala tunkemaan. Noin pääsee kolmion takaakin vilkaan liikenteen sekaan, kun tunkee vaan varoen. Ei soita kukaan torvea, koska noinhan sitä ajetaan.
Suomessahan noissa tilanteissa kuuluu vaan vilkutella ja odottaa että joku armeliaasti antaa tilaa. Jos erehdyt tunkemaan, torvet soi eikä tilaa varmasti tule. Täysin päinvastainen kulttuuri täällä pohjoisessa.