Vuosia autoa ajaneet, jännittääkö teitä enää ajaminen?

Kortti vuodesta 1976. Silloin jännittää kun mittarissa on yli 200km/h.

Ajoin nuorena heti kortin saatuani pari vuotta, sitten lopetin, kun stressasin niin paljon ajamista ja auton kustannuksia. Oli myöhemmin kova paikka, kun piti lähteä mökiltä ainoana selväpäisenä hakemaan kavereille kaljaa. En ollut ajanut metriäkään varmaan 16 vuoteen. Aika hyvin selvisin kuitenkin, kaverit saivat kaljansa.

Välillä liukkailla keleillä on vähän valppaampi, kun on kitkat talvirenkaina. Niillä ei oikein mustalla jäällä ole pitoa, niin silloin pitää aika tarkkaan ajella. Muuten toki ovat olleet mieluisat talvirenkaat varsinkin nyt, kun ollut vähemmän lunta. Tulee huomattavasti vähemmän melua kuin nastoista.

Vierailija kirjoitti:

Jännittää ja niin pitääkin. Liikenteessä voi sattua mitä vaan ja milloin vaan, joten on pysyttävä valppaana. 

Valppaana pitää pysyä, mutta jännittäminen kertoo vain epävarmuudesta. Jos jännittää normaaleissa liikenneolosuhteissa, jotain on pielessä.

Oon ajanu vuodesta - 87. Ajan päivittäin pk- seudulla. Ei jännitä , muttta en enää pidä ajamisesta, annan mielellään vaikka lasteni ajaa. Pimeällä ajaminen on ikävää koska näkö ei ole sama kuin nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittää ja niin pitääkin. Liikenteessä voi sattua mitä vaan ja milloin vaan, joten on pysyttävä valppaana. 

Valppaana pitää pysyä, mutta jännittäminen kertoo vain epävarmuudesta. Jos jännittää normaaleissa liikenneolosuhteissa, jotain on pielessä.

Normaaleissakin liikenneolosuhteissa voi menettää henkensä silmänräpäyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Sovitetaan se vauhti siten ettei jännitä.

Ja pidetään turvaväli kymmenessä metrissä kun muuten joku vtun mulkero änkää siihen eteen.

Noin puoli miljoonaa kilometriä ajetty vaihtelevissa olosuhteissa, ja edelleen jännittää silloin tällöin. Viimeksi eilen oudolla autolla raiteisella tiellä.

Pimeällä jossain vieraassa kaupungissa sompailu saattaa jännittää, ei muuten. 

Mä oon ajanut 27 vuotta. Isommat tuntemattomat kaupungit (keskusta) voi joskus vähän kuumottaa. 

Olen ajanut myös vasemmalla puoleisessa liikenteessä ulkomailla, alkuun oli kyllä stressaavaa, mutta parissa päivässä helpotti, kunhan pysyi pois keskusta-alueilta. 

Nuorena juuri kortin saaneena ei jännittänyt. Ajoin missä kelissä tahansa millaista matkaa tahansa.

Nyt en enää mielelläni aja kuin sen välttämättömän työmatkan. Ja kyllähän se aina vähintään mietityttää, että mitä kaikkea tuolla liikenteessä voi sattua ihan tutullakin matkalla. Se kun ei aina riitä, että itse on varovainen jos joku toinen ajaa miten sattuu.

Ajokortti on ollut vuodesta 2000 ja ajoa tulee viikossa ehkä keskimäärin neljänä päivänä. Eli ei jännitä enää.

Alussa jännitti ja ahdisti vähän kaikki mahdollinen autolla ajaessa, arka ihminen kun olen ollut nuorempana. Iän myötä tullut sellaista varmuutta olemiseen ja tekemiseen että ei jännitä enää liikenteessä oikeastaan mikään paitsi jos on erityisen huono ajokeli, itsellä on erityisen huono olo tai jos ajaa ihan täysin vieraassa paikassa.

Toki joskus muiden tekemiset voivat saada aikaan jännitystä, mutta onneksi aika harvoin on tullut kohdalle näitä tilanteita mihin itse ei voisi omalla tekemisellään vaikuttaa. Oma ajotyylini on tosi ennakoiva ja muutenkin tylsä niin senkään takia ei oikein ole mitään jännitettävää liikenteessä. 

Jännittää aina jos pitää ajaa vieraassa paikassa. Mulla on tosin syynä tähän se, että minulle uskoteltiin, että olen huono kuski, ts. kun sain kortin, niin kyydissä olleet vanhempani koko ajan sekä sanallisesti että muuten osoittivat sen, miten huonosti ajan ja miten heitä pelottaa olla kyydissä. 

Minulla on ollut kortti nyt kohta 30 vuotta ja olen tänä aikana yhden kerran aiheuttanut onnettomuuden: peruutin peräkärryn kanssa ahtaalla pihalla ja osuin naapurin auton oveen. 

Minulla ei siis olisi syytä pelätä olevani huono kuski. Huomautuksena vielä vanhempiini, että toinen heistä on aiheuttanut onnettomuuden jossa kuoli ihminen, toinen on romuttanut kaksi autoa kolaroidessaan. On siis heidänkin ajotaidoissaan jotain vikana. 

Ei oma ajaminen, Bemareita ja audeja jännitän, kullinjatkeita yleensä, ovat arvaamattomia.

Olen ajanut aina lähinnä maaseutumaisissa oloissa ja hyvin pienen kaupungin taajamassa, joten jos täytyy ajaa isommassa kaupungissa tai jonnekin, jossa en ole ennen ajanut, niin jännittää hyvinkin paljon. Myös huono keli aina jännittää, koska tiellä liikkuu säästä riippumatta kuskeja, jotka luulevat olevansa kuolemattomia ja ajavat kelistä huolimatta kaasujalka pohjassa.

Ei mina olla amatilainen taxi

Det finns flera faktorer som gör bilkörande i Finland spännande.

1. Bilisterna måste väja för allt och alla, och trafikomgivningen försämras medvetet.

2. Bilarnas körkänsla är betydligt sämre än förr. 

3. Medtrafikanternas beteende är svårare att förutsäga då folk går, cyklar och kör hur som helst.

4. Mängden psykiskt störda bakom ratten har ökat explosionsartat under de senaste två decennierna.

Huonolla kelillä on ihan sellainen terve jännitys että vähän sovittaa vauhtia keliin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on liikenteessä niin jänniä kuskeja, että tulee sellaisia vähältä piti -tilanteita, jotka kyllä jännittävät. Kaikkeen ei aina pysty itse vaikuttamaan.

onneksi niillä jännillä kuskeilla on varoitusmerkki. niiden autoissa lukee bmw

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittää ja niin pitääkin. Liikenteessä voi sattua mitä vaan ja milloin vaan, joten on pysyttävä valppaana. 

Valppaana pitää pysyä, mutta jännittäminen kertoo vain epävarmuudesta. Jos jännittää normaaleissa liikenneolosuhteissa, jotain on pielessä.

Tervettä pelkoa on hyvä olla.  "Normaaleissa oloissa" ja risteyksissä joku voi ajaa eteen väistämissäännöistä piittaamatta.

 Liikenneonnettomuuksia sattuu paljon juuri siitä syystä, kun ei muisteta pelätä. Lähdetään ohittamaan autoletkaa mutkassa ja ylämäessä.