Kerro surullisin tietämäsi tavallisen ihmisen kohtalo?

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri jäi tsunamiorvoksi.

Miksi ihmeessä orvoksi jääminen itsessään olisi surullinen elämä? Eihän se kerro elämän muista olosuhteista yhtään mitään, myös orvoksi jääneellä voi olla hyvät ja turvalliset kotiolot sekä hyvät huoltajat ja aivan tavallinen arki.

 

Mikä ihme täällä nyt ihmisiä taas vaivaa? Että molempien vanhempien kuolema ei ole lapsen kannalta surullinen kohtalo? Menkää nyt itseenne.

Tuossa sanottiinkin että orvoksi jääminen itsessään. Itsessään.

Tietty jos se orvoksi jääminen aiheuttaa esimerkiksi mielenterveysongelmia, masennusta, katkeruutta, syrjäytyneisyyttä, elämänhallinnan ongelmia jne. niin silloin voidaan varma

No ei surullinen kohtalo tarkoita sitä että koko elämä on pilalla. Surullista se silti on että vanhemmat kuolevat vaikka tapaturmaisesti.

Tämähän riippuu ihan tilanteesta, minkälaista se on sekä ajattelutavasta. Biologiset vanhempani kuolivat kun olin alle kouluikäinen, toinen tapaturmaisesti ja toinen teki itsemurhan. En ajattele kohtaloani surullisena, koska elämässäni on niin paljon hyviä asioita ja myös lapsuudessa kaikki on ollut ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

 

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Kohtalo ei tarkoita yksittäisiä tapahtumia itsessään, vaan kohtalo on aina osa jotain laajempaa kokonaisuutta. Otsikossa puhuttiin nimenomaan kohtalosta.

Vierailija kirjoitti:

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

 

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Mikä siitä mielestäsi tekee niin surullista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

 

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Kohtalo ei tarkoita yksittäisiä tapahtumia itsessään, vaan kohtalo on aina osa jotain laajempaa kokonaisuutta. Otsikossa puhuttiin nimenomaan kohtalosta.

Ja ihmiset kertovat täällä surullisista tapahtumista. Esim. lapsen kuolema tai oma halvaantuminen eivät nekään ole asioita jotka automaattisesti pilaavat loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

 

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Mikä siitä mielestäsi tekee niin surullista?

Se että lapsen elämän tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset kuolevat.

Jotenkin hassua että tällainen pitää edes kirjoittaa auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

 

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Mikä siitä mielestäsi tekee niin surullista?

Se että lapsen elämän tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset kuolevat.

Jotenkin hassua että tällainen pitää edes kirjoittaa auki.

Ei kaikki vanhemmat automaattisesti ole sellaisia.

Eikai kukaan täysjärkinen tänne jaa yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

 

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Mikä siitä mielestäsi tekee niin surullista?

Se että lapsen elämän tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset kuolevat.

Jotenkin hassua että tällainen pitää edes kirjoittaa auki.

No se on totta. Voihan olla että tsunamissa orvoksi jääneen lapsen vanhemmat olivat sadistisia hirviöitä, ja orvoksi jääminen oli lapselle onnenpotku.

Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.

Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.

Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

 

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Mikä siitä mielestäsi tekee niin surullista?

Se että lapsen elämän tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset kuolevat.

Jotenkin hassua että tällainen pitää edes kirjoittaa auki.

Lapsella voi olla myös muita rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, jopa rakkaampia ja tärkeämpiä kuin ne vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

 

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Mikä siitä mielestäsi tekee niin surullista?

Se että lapsen elämän tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset kuolevat.

Jotenkin hassua että tällainen pitää edes kirjoittaa auki.

Voi toki. Kaikki on mahdollista kun oikein ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.

Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.

Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.

Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surullinen kokemus. Tietty se voi traumatisoida jos vanhempien mukana menettää perusturvallisuuden ja kokee sen niin suurena traumana.

Ystäväni menetti pikkusisaruksensa perhesurmassa. Olimme silloin yläasteikäisiä teinejä ja tämä tekijä oli perheen "isä".

Nauratti kun kaverin perhe kuoli. Se joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa ja siitä tuli katkera.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.

Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.

Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.

Tässä avainsanana on just se traumatisoituminen. Kun vanhempien menetys traumatisoi, niin totta kai se vaikuttaa silloin eri tavalla ja syvemmin.

Ja kuten sanottu, toisaalta se vanhempien kanssa eläminen saattaa myös olla traumatisoivaa.

Vierailija kirjoitti:

"Tämän keskustelun aiheena oli surullinen kohtalo. Ei yksittäinen surullinen tapahtuma elämässä, vaan se ratkaisee että miten se vaikuttaa elämään.

Toki jotkut voi kokea orvoksi jääminen niin surulliseksi."

 

Ei ap määritellyt mitenkään että puhutaanko vaikka yksittäisestä tapahtumasta vai siitä että koko elämä menee alusta loppuun joka tavalla päin pers että.

Orvoksi jääminen on omasta mielestäni yksi surullisimmista ihmiskohtaloista, vaikka sen ei tarvitsekaan määritellä koko loppuelämää.

Olisiko ollut surullista jos vaikka Elisabeth Fritzl olisi menettänyt isänsä lapsuudessaan?

Mies meni raksalle duuniin. Putos ja halvaantui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.

Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.

Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.

Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surullinen kokemus. Tietty se voi traumatisoida jos vanhempien mukana menettää perusturvallisuuden ja kokee sen niin suurena traumana.

Onko joku tosissaan sitä mieltä että orpous ei ole surullinen kokemus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.

Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.

Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.

Tässä avainsanana on just se traumatisoituminen. Kun vanhempien menetys traumatisoi, niin totta kai se vaikuttaa silloin eri tavalla ja syvemmin.

Ja kuten sanottu, toisaalta se vanhempien kanssa eläminen saattaa myös olla traumatisoivaa.

Ei, vaan se avainsana on tapauskohtaista.