Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kerro surullisin tietämäsi tavallisen ihmisen kohtalo?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ikä alta 50. Sai ALS sän ja on todella mennyt nopeaa. Ehkä joku kk elinaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne henk. koht mitään kovin erikoisia.... oma elämäni ehkä. Mutta sitä en tänne jaa
Miksi et? Täällä voi kirjoittaa anonyyminä.
Anonyymiys menee siinä kun tarina on liian erikoinen ja siksi tunnistettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne henk. koht mitään kovin erikoisia.... oma elämäni ehkä. Mutta sitä en tänne jaa
Miksi et? Täällä voi kirjoittaa anonyyminä.
Aina kun teen aloituksia pahasta olosta ne ammutaan alas ja haukutaan päälle.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.
Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.
Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.
Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surullinen kokemus. Tietty se voi traumatisoida jos vanhempien mukana menettää perusturvallisuuden ja kokee sen niin suurena traumana.
Onko joku tosissaan sitä mieltä että orpous ei ole surullinen kokemus?
Eihän orpous ole mikään tietynlainen kokemus mitä voisi arvioida noin, kokemukset ovat myös aina subjektiivisia. Kokemukseen vaikuttaa kokonaistilanne, taustat ja olosuhteet, miten orvoksi jääminen tapahtui, miten lapsi käsittelee asiaa, miten esimerkiksi huoltajuusasiat järjestyy ja minkälaista lapsen arki ja elämä on orvoksi jäämisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.
Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.
Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.
Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surullinen kokemus. Tietty se voi traumatisoida jos vanhempien mukana menettää perusturvallisuuden ja kokee sen
Esimerkiksi itse en oikeastaan koe sitä omalta kohdaltani surullisena kokemuksena, vaikka vanhempani olivat hyviä vanhempia. Mutta tämä on vain minun kokemukseni, joku toinen voi ajatella ihan toisella tavalla.
Orvoksi jääminen on AINA SURULLISTA. Et tiedä elämästä mitään.
Sairaalatuttavani 37 v (oltiin samaa syöpää potemassa ja hoitoja saamassa), pari vuotta tuon jälkeen hän sai seuraavan syövän (eri syöpä) ja muutaman vuoden päästä tuli 3 syöpä (taas eri syöpä), josta hän ei enää sitten toipunut, vaan menehtyi. Tuli sellainen tunne, että maailmassa ei ole mikään reilua, hyvä ja ihana ihminen joutuu tuollaisen kokemaan ja kaiken maailman p-päät vain porskuttaa. Eikä mitään merkitystä elintavoilla yms. tämä mies oli todella urheilullinen, ei polttanut tupakkaa jne, hänellä vaan oli todella huono tuuri tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Tämä on hyvä kysymys johon joskus haluaisi saada vastauksen abortin vastustajilta.
Muistan omasta laitos- ja sekoilunuoruudestani yhdenkin tytön, jota oli lapsesta saakka käytetty hyväksi. Oli syntynyt moniongelmaisille päihdevanhemmille ja heillä lappasi koko ajan ties mitä porukkaa joista osa sitten käytti tuota tyttöä hyväkseen. Lisäksi omat vanhemmat antoivat tämän myös tapahtua huumeita vastaan. Tyttö oli rikottu niin pahasti, ettei pystynyt mitään muuta kuin etsiytymään narkkikämppiin ja siellä antoi tehdä itselleen käytännössä mitä vain, kunhan vain sai aineita joilla pääsi mahdollisimman tiedottomaan tilaan. Muistan raahanneeni hänet useampaan otteeseen takaisin laitokseen, mutta katosi aina uudelleen. Lopulta, ysiluokan kevätjuhlan jälkeen päätti itse päivänsä.
Normaalisti olen rauhallinen ja ymmärtäväinen, mutta nuo abortin vastustajat saavat minut näkemään punaista. Heille on yhden tekevää se millaisiin kohtaloihin lapset syntyvät, kunhan vaan syntyvät. Voivatko he oikeasti käsi sydämellä väittää tuollaisen kohtalon olevan parempi kuin abortti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Tämä on hyvä kysymys johon joskus haluaisi saada vastauksen abortin vastustajilta.
Muistan omasta laitos- ja sekoilunuoruu
Onhan tuossa omiakin valintoja, varsinkin jos hän on kuitenkin ollut laitoksessakin, eli jossain avun piirissä. Päihteidenkäyttö on aina oma valinta oli taustat mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.
Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.
Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.
Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surullinen kokemus. Tietty se voi traumatisoida jos vanhempien mukana menettää perusturvallisuuden ja kokee sen
No samalla tavalla kaikki kokemukset ovat subjektiivisia. Eihän oman lapsen kuolemakaan ole sinällään surullinen kokemus. Kokemukseen vaikuttaa kokonaistilanne, taustat ja olosuhteet, miten lapsen kuolema tapahtui, miten vanhempi käsittelee asiaa, ja minkälaista vanhemman arki ja elämä on lapsen kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.
Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.
Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.
Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surullinen kokemus. Tietty se voi traumatisoida jos vanhempie
Orvoksi jääminen on AINA SURULLISTA. Et tiedä elämästä mitään.
Mitä ihmettä kiukuttelet? Miten voi olla noin kova paikka ettei kaikki joita aihe on jopa omakohtaisesri koskettanut ole samaa mieltä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Tämä on hyvä kysymys johon joskus haluaisi saada vastauksen abortin vastustajilta.
Muistan omasta laitos- ja sekoilunuoruu
Kuten sanoit, abortinvastustajia ei kiinnosta hevon vit un vertaa mitä lapselle tapahtuu syntymän jälkeen. Tarkoitus on pakottaa nainen synnyttämään. Naisten oikeuksien polkeminen on se juju, ei mikään elämän puolustaminen tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Tämä on hyvä kysymys johon joskus haluaisi saada vastauksen abortin vastustajilt
Onhan tuossa omiakin valintoja, varsinkin jos hän on kuitenkin ollut laitoksessakin, eli jossain avun piirissä. Päihteidenkäyttö on aina oma valinta oli taustat mitä tahansa.
Kovan vastuun olet valmis antamaan omasta elämästään yläasteikäiselle, jota omat vanhemmat ovat myyneet pikkulapsesta alkaen huumeita vastaan. Ja kovin ruusuinen kuvitelma sinulla on siitä miten hyvin syvästi traumatisoitunut, pahoista mielenterveysongelmista kärsivä lapsi pystyy valintoja tekemään tai siitä millaista "apu" oli tuolloin.
Ei siinä mitään, olet hyvin onnellisessa asemassa, kerta ajatuksesi ovat noin yksioikoisia tämän asian suhteen. On etuoikeus elää tietämättä tuosta maailmasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Tämä on hyvä kysymys johon joskus haluaisi saada vastauksen abortin vastustajilt
Eiköhän se laitoksessa oleminen ole nimenomaan syy vetää aineita, ei syy olla vetämättä.
Miten ihmiset voivat olla näin empatiakyvyttömiä pösilöitä. Ei mitään ymmärrystä toisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.
Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.
Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.
Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surullinen kokemus. Tietty se voi traumatisoida jos vanhempie
No samalla tavalla kaikki kokemukset ovat subjektiivisia. Eihän oman lapsen kuolemakaan ole sinällään surullinen kokemus. Kokemukseen vaikuttaa kokonaistilanne, taustat ja olosuhteet, miten lapsen kuolema tapahtui, miten vanhempi käsittelee asiaa, ja minkälaista vanhemman arki ja elämä on lapsen kuoleman jälkeen.
Oman lapsen kuoleman ja orvoksi jäämisen vertailussa ei oikeastaan ole mitään ideaa, koska ne ovat eri asioita.
Nainen, joka menetti koko perheensä auto-onnettomuudessa, miehensä ja kolme lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.
Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.
Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.
Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surulline
Enkä minä niitä verrannutkaan. Pointtina on se ettei mikään ihmisen elämässä yleisesti suurena tragediana pidetty tapahtuma ole tragediaa nähnytkään, jos kaiken voi kuitata sillä että kokemukset ovat subjektiivisia. Aina on joku jossain jolle orvoksi jääminen/halvaantuminen/vakava sairastuminen/vaikea ero tai oman lapsen kuolema ei ole surullinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Tämä on hyvä kysymys johon j
Kovan vastuun olet valmis antamaan omasta elämästään yläasteikäiselle, jota omat vanhemmat ovat myyneet pikkulapsesta alkaen huumeita vastaan. Ja kovin ruusuinen kuvitelma sinulla on siitä miten hyvin syvästi traumatisoitunut, pahoista mielenterveysongelmista kärsivä lapsi pystyy valintoja tekemään tai siitä millaista "apu" oli tuolloin.
Ei siinä mitään, olet hyvin onnellisessa asemassa, kerta ajatuksesi ovat noin yksioikoisia tämän asian suhteen. On etuoikeus elää tietämättä tuosta maailmasta mitään.
Tietty vastuu omasta elämästä ja valinnoista on nuorellakin. Ei kukaan pakota käyttämään päihteitä tai liikkumaan huonoissa porukoissa. Toki ehkä esimerkiksi perimä vaikuttaa, mutta kyllä ne valinnat lopulta tehdään ihan itse.
On etuoikeus päästä sinne laitokseen. Moni lapsia ja nuori on joutunut elämään kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Tämä on hyvä kysymys johon joskus haluaisi saada vastauksen abortin vastustajilta.
Muistan omasta laitos- ja sekoilunuoruu
Vanhempiensa likka
Alue: Aihe vapaa
Esimerkiksi itse en oikeastaan koe sitä omalta kohdaltani surullisena kokemuksena, vaikka vanhempani olivat hyviä vanhempia. Mutta tämä on vain minun kokemukseni, joku toinen voi ajatella ihan toisella tavalla.