Kerro surullisin tietämäsi tavallisen ihmisen kohtalo?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Se köyhä brittimies jonka 7 miljardin arvoiset kryptovaluutat menivät vahingossa roskikseen ja joutuivat kaatopaikalle. Vuosia mies taistellut vasemmistolaista kunnanvaltuuston vastaan että saisi hakea roskapussinsa takaisin mutta lupaa ei ole annettu.
Haastattelussa mies kertoi että ei voi olla koko ajan miettimättä mitä tekisi rahoillaan, nyt elää köyhänä ja käytännössä asunnottama päivät pitkät kaatopaikan aidan takana roskakasoja tuijottaen.
Joo ilman vasemmistoa ja kunnanvaltuustoa se mies varmasti löytäisi pienen kovalevyn jättimäiseltä kaatopaikalta missä se on lojunut jonkun 10 vuotta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.
Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.
Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.
Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surullinen kokemus. Tietty se voi traumatisoida jos vanhempien mukana menettää perusturvallisuuden ja kokee sen niin suurena traumana.
Onko joku tosissaan sitä mieltä että orpous ei ole surullinen kokemus?
Minusta tuli orpo 14-vuotiaana, mutta käytännössä olin ollut sitä jo aiemmin. Myöhemmin kuollut oli se niin sanottu "biologinen isä", jonka kuolema ei todellakaan ollut surullinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni menetti pikkusisaruksensa perhesurmassa. Olimme silloin yläasteikäisiä teinejä ja tämä tekijä oli perheen "isä".
Nämä on näitä mitä ei vaan voi käsittää. Millainen vanhempi tekee noin omalle lapselleen? Mielestäni siinä vaiheessa menettää kaikki oikeutensa vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Kyllä se laitoselämä on nimenomaan riskitekijä myöhemmissä päihde- ja mielenterveysongelmissa. Vaikka laitos olisikin turvallisempi paikka asua kuin koti. Älä esitä tyhmää. Vain totaalinen muusinuija voi sanoa lapsen laitoselämää etuoikeudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun mielestä lapselle aborttia parempi vaihtoehto?
Tietty vastuu omasta elämästä ja valinnoista on nuorellakin. Ei kukaan pakota käyttämään päihteitä tai liikkumaan huonoissa porukoissa. Toki ehkä esimerkiksi perimä vaikuttaa, mutta kyllä ne valinnat lopulta tehdään ihan itse.
On etuoikeus päästä sinne laitokseen. Moni lapsia ja nuori on joutunut elämään kotona.
Voi apua mikä tyyppi. Kai sä nyt olet tossa "logiikassasi" edes sen verran johdonmukainen, että sun mielestä alaikäisillä pitäisi olla myös äänioikeus, ajokortti jne, kerta kaikesta on vastuussa itse? Mihin sitä oikeastaan edes vanhempia tai heitä korvaavia viranomaisia tarvitaan, kerta tuolle linjalle lähdetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun
Kyllä se laitoselämä on nimenomaan riskitekijä myöhemmissä päihde- ja mielenterveysongelmissa. Vaikka laitos olisikin turvallisempi paikka asua kuin koti. Älä esitä tyhmää. Vain totaalinen muusinuija voi sanoa lapsen laitoselämää etuoikeudeksi.
Eiköhän suurempi riskitekijä ole se päihde- ja mt-ongelmainen koti ja siellä asumaan joutuminen.
Miten voi osata ummistaa silmänsä niin täydellisesti maailmalta jos näkee laitoksen pahempana paikkana kuin haitallinen koti?
Mutta kun yhyy, laitos.
Tietenkään alaikäinen ei ole kaikesta vastuussa itse. Mutta kyllä alaikäinenkin on omalta osaltaan vastuussa siitä vetääkö päihteitä vai ei. Ei niitä päihteitä kukaan väkisin itseen työnnä.
Vierailija kirjoitti:
Laukku-Leena
Minä ymmärsin että hän ei halunnut apua muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
En ole sanonut mitään sellaista. Sanoin että laitoksessa eläminen kasvattaa riskiä päihde- ja mt-ongelmille, mikä on fakta. Se ei ole etuoikeus.
Riippuu ihan mihin vertaa. Laitoksessa asuminen on etuoikeus, jos kotona asuminen oli vielä huonompi vaihtoehto kuin laitoksessa asuminen.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään alaikäinen ei ole kaikesta vastuussa itse. Mutta kyllä alaikäinenkin on omalta osaltaan vastuussa siitä vetääkö päihteitä vai ei. Ei niitä päihteitä kukaan väkisin itseen työnnä.
Sanoisin että kyllä niitä päihteitä on melkein pakko vetää kun ihminen on riittävän traumatisoitunut. Ajattele itsesi tilanteeseen jossa vanhempasi ovat parittaneet sinua huumeita vastaan lapsena. Millä todennäköisyydellä olisit nyt pärjäävä, terveellisesti elävä ja tuottava aikuinen ihminen?
Itse vetäisin mössöillä itseni hautaan vastaavassa tilanteessa.
En ole se joka tuosta tapauksesta alunperin kirjoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on turhaa vääntää siitä onko orvoksi jääminen lapsena surullisimpia kohtaloita vai ei.
Ihan tutkitustikin vanhempien menettäminen on lapselle yksi traumatisoivimmista tekijöistä ja usein traumat ovat sellaisia jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmiseen läpi hänen elämänsä. Toisaalta myös on paljon tutkimusta siitä, kuinka perustuvallisuuden takaavan turvallisen aikuisen ei tarvitse olla aina oma vanhempi. Ja toisaalta on lapsia joiden pahin traumatisoija on oma vanhempi.
Kaikki on niin tapauskohtaista tässä asiassa, että siitä ei ole mielekästä riidellä.
Totta. Jotenkin outo oletus, että orvoksi jääminen olisi aina negatiivinen ja surullinen kokemus. Tietty se voi traumatisoida jos vanhempien mukana menettää perusturvallisuuden ja kokee sen
Minusta tuli orpo 14-vuotiaana, mutta käytännössä olin ollut sitä jo aiemmin. Myöhemmin kuollut oli se niin sanottu "biologinen isä", jonka kuolema ei todellakaan ollut surullinen asia.
Miksei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään alaikäinen ei ole kaikesta vastuussa itse. Mutta kyllä alaikäinenkin on omalta osaltaan vastuussa siitä vetääkö päihteitä vai ei. Ei niitä päihteitä kukaan väkisin itseen työnnä.
Sanoisin että kyllä niitä päihteitä on melkein pakko vetää kun ihminen on riittävän traumatisoitunut. Ajattele itsesi tilanteeseen jossa vanhempasi ovat parittaneet sinua huumeita vastaan lapsena. Millä todennäköisyydellä olisit nyt pärjäävä, terveellisesti elävä ja tuottava aikuinen ihminen?
Itse vetäisin mössöillä itseni hautaan vastaavassa tilanteessa.
En ole se joka tuosta tapauksesta alunperin kirjoitti.
Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Onko tuollainenkin kohtalo jonkun
Kyllä se laitoselämä on nimenomaan riskitekijä myöhemmissä päihde- ja mielenterveysongelmissa. Vaikka laitos olisikin turvallisempi paikka asua kuin koti. Älä esitä tyhmää. Vain totaalinen muusinuija voi sanoa lapsen laitoselämää etuoikeudeksi.
Heh, muusinuija. Eiköhän tuo ole vain ihminen joka on paitsi empatiakyvytön myös liikuttavan naiivi. Kuvitellaan, että se laitospaikka on taivaspaikka jossa kaikki traumat ja koko pieleen mennyt elämän alku ikään kuin vain katoaa ja lapsi/nuori on yhtäkkiä voimissaan kantamaan vastuun itse itsestään. Tuollaiset ihmiset elävät jossain disney-kuvitelmassa, että huonoista oloista turvaan saadut lapset ovat kiitollisia ja nöyriä, ei mielenterveysongelmaisia traumakimppuja.
Itse en joutunut kokemaan seksuaaliväkivaltaa, mutta muuten kyllä rajua väkivaltaa. Laitos on kylmä kasvuympäristö ja kun on elänyt täysin turvattomasti koko lapsuutensa, niistä raunioista on lapsen vaikea nousta kantamaan vastuuta itsestään. Koskaan ympärillä ei ole ollut mitään turvaa, ei hellyttää, kaikki fyysinen kontakti vanhempiin on tullut väkivallan kautta ja jokainen päivä on ollut pelkkää eloonjäämistaistelua. Ei me oltu sellaisia lapsia joilla olisi ollut mitään tulevaisuuden näkymiä saati mitään luottoa kehenkään. Sitä osasi vain etsiä sitä turvatonta ympäristöä, koska se oli ainoa minkä tiesi, ainoa minkä pystyi mieltämään kodiksi.
Tuolla tuntemallanikin tytöllä persoona oli jakautunut sen verran, että vaikka yksi hänen persoonansa olisi ollut kyvykäs johonkin, ei hän pystynyt pitämään ruodussa niitä muita persoonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, mutta ihmisiä joutuu psykoosiin ja kadulle, ihmisiä joukkoraiskataan, hakataan, kidutetaan, ihmiset menettää aivan kaiken ja joku potkii vielä päälle jne.
Maailma on täynnä aivan kammottavia kohtaloita, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Ja nimenomaan kohtaloita, toiset syntyykin tyyliin lapsibordelliin asiakkaaksi ja siellä sitten joku saksalainen ukko käy työmatkalla repimässä sen sisuskaluja rikki.Itkettää etenkin niiden lasten puolesta, jotka jo syntyessään joutuvat maanpäälliseen helvettiin...
Hahah, niinpäs näyttää olevan.
Toisilla on enemmän resilienssiä kuin toisilla, eikä sille aina voi mitään. On kuitenkin myös eroja ihan asenteissakin. Ei ole muiden syytä mitä joku toinen on kokenut.
Ne jotka valittaa laitoksista eivät tiedä millaista on todellinen perhehelvetti. Erittäin yksinkertaista ajattelua, että laitos olisi syyllinen ongelmiin.
Jos kerran laitoksessa ei ole hyvä olla, niin mikä estää menemästä takaisin kotiin sinne isukin ja äitylin luokse?
Kokemus esimerkiksi orvoksi jäämisestä voi olla hyvin erilainen, vaikka teoriassa kyseessä on "sama" kokemus, ei se sitä käytännössä kuitenkaan ole.
Ystäväksi jäi orvoksi onnettomuuden seurauksena, missä loukkaantui itsekin. Hänellä alkuvaiheet oli melko sekavat, oli itsekin sairaalassa ja lähiomaiset niin järkyttyneitä ettei heistä oikein ollut toimimaan, muutti sukulaisperheeseen, mutta oli huoltajuuskiistoja sosiaaliviranomaisten kanssa. Omalla kohdallani taas asiat meni paljon sujuvammin, toisen vanhemman kuoleman jälkeen sisarusteni isästä tuli minunkin huoltajani, sain elää samassa tutussa ympäristössä missä ennenkin ja minulla oli tuttuja ja turvallisia ihmisiä ympärilläni. Meidän kokemukset orvoksi jäämisestä siis on varmasti hyvin erilaiset, vaikka periaatteessa onkin kyse samasta asiasta.