Mikä voi olla kun 17 v pääsee kyllä kesätyöhaastatteluihin mutta aina paikka jää saamatta

Welcome to the world

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu täysin siitä, että hän on alikehittynyt, eli heikkolahjaisempi kuin muut ikäisensä hakijat. Ei se sen ihmeempi asia ole. 

Voi se johtua ulkonäöstäkin. Jos on esimerkiksi pulska tai muuten vain epäesteettisen näköinen. Varsinkin palvelutyössä tuo on tärkeä asia.

Kylläpä nuo kauppojen tytöt on pääsääntöisesti nättejä / hyvin nättejä. Sydäntä särkee tämä raadollisuus mutta elämä on.

Jep. Esim. Hesarin alepa jutussa oli kuva nuoresta naisesta joka oli myyjänä ja oli kyllä todella nätti.

Liian nätit saa ennen pitkää potkut koeajalla. Asiakkaat ja henkilökunta kiintyy liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat juttuja joita on hankala selittää tai edes analysoida. Meillä on nuori joka on juuri päinvastainen. Jos pääsee haastatteluun saakka niin yleensä puhuu kyllä sitten itsensä siihen työhön. Enkä kyllä osaa selittää miten tekee sen. Kotona on usein kiukutteleva, ärtynyt ja negatiivinen. Ei tosiaankaan mikään hurmaaja. Mutta toisaalta on se joka osaa hurmata kyllä mummot ja tädit sukujuhlissa sillä miten on niin fiksu ja hyväkäytöksinen. Joten joku taito siinä on takana.

Nämä onkin sitten pahimpia laiskureita siellä työpaikalla, sori nyt vaan... Hurmataan haastattelijat ja siinäpä se. Tämä on niin monesti nähty, kun itse on sitten käytännöntyössä se, joka niitä ohjaa ja repii ylös milloin mistäkin lorvimasta. Itse haastattelijana skippaisin heti itsevarmat puheliaat hurmurit ellei kyseessä olisi torimyyjän paikka. Vähemmän puhetta ja enemmän työtä.&nbs

No voi osalla olla noinkin. Meidän nuori on kyllä aina saanut erinomaisen työtodistuksen ja ne ovat sitten auttaneet saamaan seuraavan paikan. Ja myös on jäänyt niistä työnäytteitä joita on voinut sitten näyttää. Joten tuskin se on siellä vain laiskotellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat juttuja joita on hankala selittää tai edes analysoida. Meillä on nuori joka on juuri päinvastainen. Jos pääsee haastatteluun saakka niin yleensä puhuu kyllä sitten itsensä siihen työhön. Enkä kyllä osaa selittää miten tekee sen. Kotona on usein kiukutteleva, ärtynyt ja negatiivinen. Ei tosiaankaan mikään hurmaaja. Mutta toisaalta on se joka osaa hurmata kyllä mummot ja tädit sukujuhlissa sillä miten on niin fiksu ja hyväkäytöksinen. Joten joku taito siinä on takana.

Nämä onkin sitten pahimpia laiskureita siellä työpaikalla, sori nyt vaan... Hurmataan haastattelijat ja siinäpä se. Tämä on niin monesti nähty, kun itse on sitten käytännöntyössä se, joka niitä ohjaa ja repii ylös milloin mistäkin lorvimasta. Itse haastattelijana skippaisin heti itsevarmat puheliaat hurmurit ellei kyseessä olisi torimyyjän

Ilmeisesti nuorenne on poika,sillä tytöt yleensä pääsääntöisesti ovat puhelimessa kiinni eivätkä saa mitään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastattelijana kiinnostun aina jo täälläkin mainituista teatteritaustasta ja partiosta. Myös kilpaurheilu tai junnujen valmentaminen antaa hyvän vaikutelman kyvystä tehdä tavoitteen eteen töitä. Harrastustausta itse asiassa kiinnostaa jopa enemmän kuin se, että onko ollut isin firmassa kk edellisenä kesänä. Se ei kerro oikeastaan yhtään mitään nuoren omista valmiuksista.

Samaa olen sanonut omille nuorille, että oma hevonen ja sitä kautta tallityöt antavat jo hyvän vaikutelman. Kun ei vielä ollut työkokemusta kannustin mainitsemaan tämän jo hakemuksessa. Haastatteluissa tietenkin reipas ja siisti olemus. Molemmilla on ollut töitä 15-vuotiaasta asti ja tulevana kesänä kumpikin jatkaa samassa työpaikassa kuin viime vuonnakin. Meidän 17-vuotias jo kolmatta vuotta. 

<

Jos vanhemmat omistaa hevosen, se kertoo lähinnä varallisuudesta.  Paikan antaa mieluummin jollekin ns köyhemmälle.  

Meillä on avoimia jäätelömyyjän paikkoja tulossa hakuun ja kriteereinä on lähinnä iloisuus ja positiivisuus. Ujoja ja arkoja emme yleensä palkkaa jollei sitten ole jonkun tutun taikka sukulaisen lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu täysin siitä, että hän on alikehittynyt, eli heikkolahjaisempi kuin muut ikäisensä hakijat. Ei se sen ihmeempi asia ole. 

Voi se johtua ulkonäöstäkin. Jos on esimerkiksi pulska tai muuten vain epäesteettisen näköinen. Varsinkin palvelutyössä tuo on tärkeä asia.

Kylläpä nuo kauppojen tytöt on pääsääntöisesti nättejä / hyvin nättejä. Sydäntä särkee tämä raadollisuus mutta elämä on.

Mutta miksi? Asiakkaat ovat kuitenkin ihan tavallisia talliaisia, kuten se myyjäkin. Tein vuosia kaupan työtä epäviehättävällä naamallani ja hyvin pärjäsin, koska ei sitä työtä naamalla tehdä. Olin pidetty myyjä. Jossain Prismassa tai Tokmannilla sillä myyjän naamalla tai ulkomuodolla on vielä vähemmän merkitystä. Asiakas ostaa mitä tarvitsee oli kassalla tai hyllyttämässä minkä näköinen vaan. 

Vähän myöhässä haastatteluun. Veltto hikinen kädenpuristus eikä katsota silmiin vaan pälyillään hermostuneesti. Mutistaan epäselvästi ja sanotaan niinku-sana 87 kertaa 5 min. haastattelun aikana. Jne.

Ei ihme jos jää paikka saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avoimia jäätelömyyjän paikkoja tulossa hakuun ja kriteereinä on lähinnä iloisuus ja positiivisuus. Ujoja ja arkoja emme yleensä palkkaa jollei sitten ole jonkun tutun taikka sukulaisen lapsi. 

Miksi ette? Arka tuskin hakee tuollaista paikkaa ja ujous on viehättävää, ei se ole negatiivista. Tärkeintä kun on kuitenkin näppärät kädet ja kohtelias käytös. Ujokin osaa hymyillä, eikä ujous mitenkään vaikuta tunnollisuuteen työntekijänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastattelijana kiinnostun aina jo täälläkin mainituista teatteritaustasta ja partiosta. Myös kilpaurheilu tai junnujen valmentaminen antaa hyvän vaikutelman kyvystä tehdä tavoitteen eteen töitä. Harrastustausta itse asiassa kiinnostaa jopa enemmän kuin se, että onko ollut isin firmassa kk edellisenä kesänä. Se ei kerro oikeastaan yhtään mitään nuoren omista valmiuksista.

Entäs sitten ne ihan tavalliset nuoret, jotka ovat ihan yhtä kyvykkäitä kesätyöntekijänä, mutta eivät ole teatteriesiintyjiä, vanhemmilla ei ole ollut rahaa kilpaurheiluharrastukseen, jonka myötä myös junnujen valmennus on poissa laskuista? Partiota meillä aikoinaan kokeiltiin, mutta joka toinen kerta peruttiin ohjaajien puutteen vuoksi ja toteutuneet kerrat oli ihan hölönpölöä.

"Isän firmassa" ovat kyllä tehneet töitä, koska muutakaan ei ole löytynyt. En muista vanhemmista tiedä, mutta

Mitä entäs sitten ne nuoret? Ei kenelläkään ole minkäänlaista velvollisuutta palkata ketään vain sillä perusteella, että entäs meidän nuori kun täällä ei ole partiota, ei ole pikkusisaruksia, naapurin lapsia, nurmikonleikkuuta, metsää vieressä tai kilpaurheilua, että olisi saanut kokemusta. Se on teidän nuoren elämänpolku, vanhempien ja nuoren omia valintoja ollut ja toisella on toisenlainen polku ja kiinnostuksenkohteet. Työnantaja valitsee itselleen sopivimmat, eikä siinä jaeta mitään tasoittavaa säälipaikkoja. Fakta on se, että kaikki mahdollinen aktiivisuus ja vastuutehtävät näyttää hyvältä etenkin siinä vaiheessa kun mitään varsinaista työkokemusta ei vielä ole.

Täällä on vain totuttu siihen tasapäistämiseen jo peruskoulussa, että omilla toimilla ei erityisemmin ole mitään väliä, koska kaikkea yksilöllistetään loputtomiin. Kaikkien pitää saada kaikki samat asiat ja päästä samoihin paikkoihin, omalla toiminnalla ei saa olla väliä. Vaan kun yhteiskunta ei toimi niin. Yksityisten työnantajien tehtävä ei ole ymmärtää, vaan etsiä joukosta ne, jotka oikeasti katsoo parhaiksi. Toisilla on siinä kohtaa kerrytettynä etumatkaa ja on täysin oikeutettua, että aktiivisuudesta vihdoin palkitaan.

"Mitä entäs sitten ne nuoret? Ei kenelläkään ole minkäänlaista velvollisuutta palkata ketään vain sillä perusteella, että entäs meidän nuori kun täällä ei ole partiota, ei ole pikkusisaruksia, naapurin lapsia, nurmikonleikkuuta, metsää vieressä tai kilpaurheilua, että olisi saanut kokemusta. Se on teidän nuoren elämänpolku, vanhempien ja nuoren omia valintoja ollut ja toisella on toisenlainen polku ja kiinnostuksenkohteet. Työnantaja valitsee itselleen sopivimmat, eikä siinä jaeta mitään tasoittavaa säälipaikkoja. Fakta on se, että kaikki mahdollinen aktiivisuus ja vastuutehtävät näyttää hyvältä etenkin siinä vaiheessa kun mitään varsinaista työkokemusta ei vielä ole.

Täällä on vain totuttu siihen tasapäistämiseen jo peruskoulussa, että omilla toimilla ei erityisemmin ole mitään väliä, koska kaikkea yksilöllistetään loputtomiin. Kaikkien pitää saada kaikki samat asiat ja päästä samoihin paikkoihin, omalla toiminnalla ei saa olla väliä. Vaan kun yhteiskunta ei toimi niin. Yksityisten työnantajien tehtävä ei ole ymmärtää, vaan etsiä joukosta ne, jotka oikeasti katsoo parhaiksi. Toisilla on siinä kohtaa kerrytettynä etumatkaa ja on täysin oikeutettua, että aktiivisuudesta vihdoin palkitaan."

Asia selvä. Onneksi kenenkään opiskelumenestys tai aikuisuuden työpaikat ei ole kuitenkaan kiinni siitä, pääsikö teininä Prismaan hyllyttämään. 

Valitettavasti kesätyöt merkkaa paljon

Tärkeintä on palkata ensisijaisesti työntekijöiden lapsia. Se sitouttaa työntekijöitä ja kohottaa ryhmähenkeä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti kesätyöt merkkaa paljon

Itse en ollut koskaan ns oikeissa kesätöissä,  eikä kukaan ole missään vaiheessa asiaa kysynyt.  T nainen 52, vakituisissa työsuhteissa 90-luvulta lähtien. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti kesätyöt merkkaa paljon

No eikä merkkaa. Yhdelläkään ammattiin valmistuneella aikuisella ei ole cv:ssa teini-iän kesätyöpaikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä paikan saa joku sellainen,  joka on esiintynyt kesäteatterissa 4 vuotta, tehnyt muutaman kesän töitä 4h-yrityksen kautta ja opiskellut koodaamaan. 

Tietenkin saa. Sehän osoittaa reipasta asennetta ja kykyä sitoutua. Palkkaisitko itse ennemmin kuvailemasi kaltaisen nuoren vai nuoren, joka on lähinnä rötköttänyt kotona tiktokin äärellä haastattelupäivään asti?

On se kumma, että aina mennään äärimmäisyydestä toiseen. Siinä välissähän meitä ei ketään ole. Huoh. 

Vierailija kirjoitti:

Onko iloinen ja hymyilevä? Tämä vaikuttaa valtavasti ja antaa miellyttävän ensivaikutelman! Etenkin jos kyseessä on vielä myyntityö tms. Reipas, ei emmätiiä-vastauksia, selkeäsanainen, ei vetäydy ryhmähaastattelussa, keksii omaa sanottavaa eikä vastaa samoin kun muutkin tyyliin "vähän sama mulla...". Katsekontakti, kättely, ryhti, kännykkä äänettömällä, osoittaa kiinnostusta kulloinkin puhuvaa kohtaan jne. Tsekatkaa nämä nyt alkuun. Lisäyksenä vielä, että mitä vähemmän estepäiviä tai toiveita, sen parempi ja sitoutuneempi vaikutelma. Jos esteitä on, syy kannattaa olla järkevä, eikä mikään kavereitten mökkiviikonloppu. 

Huvittavaa, koska olisin varmaan juuri liian epävarmalta vaikuttava, vaikka olen ollut vakituisessa työssä yli 30 vuotta 😄. Nykyään nuorilta vaan vaaditaan paljon. Harva vanhakaan osaa esiintyä oikein haastatteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on palkata ensisijaisesti työntekijöiden lapsia. Se sitouttaa työntekijöitä ja kohottaa ryhmähenkeä.

Sepä. Ja jos paikkoja jää voi palkata jonkun ulkopuolisen ihan vain ulkonäön perusteella. Ihmisillä outo käsitys,että ulkonäöllä ei olisi merkitystä. Ikäänkuin olisi jotakin köyhien suojatyöpaikkoja tarjolla. Ei se ihan niin mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijoita on todella paljon. Sentään hän pääsee haastatteluihin asti.

Nyt jo toista vuotta käy näin 😔 Selvästi haittaa jo itsetuntoa. Nämä on yleensä ryhmähaastatteluja ja myöhemmin on kuullut että samassa haastattelussa ollut sai paikan, hän ei. 

Onko hänellä hygieniapassi? Senhän voi opiskella etänä ja käydä tentissä tenttimässä. 

Meillä oli taas vähän toisinpäin tuokin asia.

Poika ei varsinaisesti etsinyt edes työpaikkaa, mutta enonsa sanoi hänelle,että hän tarvitsee kesäksi apumiehen ja sai puhuttua pojan töihin.