Sinkku, kadehditko perheellisiä kavereitasi?

Perheellisenä voisin myös olettaa että sinkun elämä on hirveää, sellaista jatkuvaa seksin metsästystä, yksinäisten viikonloppujen epätoivoista täyttämistä menoilla ja kutsuilla, ehkä sp-tautien hoitoa, pakkeja, riittämättömyyden tunnetta, runsasta juhlimista, yksin perseen kaivelua ja teinimäistä haaveilua siitä että kelpaisi. 

En kuitenkaan tällaista väitä, koska en tiedä millaista elämänne on vain sen pienen siivun perusteella mitä näen...

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua miestä tai lapsia, koska haluan matkustella ja laittaa rahat ELÄMISEEN. 

Johan ne muutkin matkustelevat eikä puoliso ja lapset ole minkäänlaisena esteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan jännän tästä keskustelusta tekee se, että niin moni puhuu aika aggressiiviseen sävyyn perheellisten elämistä. Miksi näin, jos ei yhtään harmita? Harvoin kuulee perheellisten haukkuvan sinkkujen elämäntapaa samalla tavalla. 

Kyllä se yleensä on niin että lapseton joutuu todistella ja perustella valintaansa kun katkerat perheelliset yrittävät tuputtaa yhtä ainoaa totuuttaan, ilmeisesti siksi että täytyy uskotella itselleen että on se perheellisyys vaan ihanaa. Valitkoon kukin miten haluaa, kyllä lapsia hankkimalla joutuu paljosta luopumaan. Jos se on oma valinta sehän on ihan ok - mitä ilmeisemmin kaikki ei kuitenkaan ole sinut asian kanssa, koska on niin vaikea hyväksyä vapaaehtoista lapsettomuutta.

Missä näitä katkeria perheellisiä on, kun en ole tavannut kuin onnellisia vanhempia? Jos ole

No esim tässä ketjussa :D kohderyhmä yrittää vastata aloituksen kysymykseen ja perheelliset on tuputtamassa yhtä ainoaa totuuttaan, vaikka sitä ei tosiaan ole kysytty edes. Aika katkeralta vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan jännän tästä keskustelusta tekee se, että niin moni puhuu aika aggressiiviseen sävyyn perheellisten elämistä. Miksi näin, jos ei yhtään harmita? Harvoin kuulee perheellisten haukkuvan sinkkujen elämäntapaa samalla tavalla. 

Miksi oletat että sävy mistään harmista johtuisi? Teidänkaltaisten inttäjien takia se oma kanta vain pitää ilmaista jämäkästi, ettei just tulis tätä vänkäämistä alkujaankaan. Koska te ette mitenkään malta olla tulematta näihin ketjuihin inttämään vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Mulle ei riitä ne "pienet ihanat hetket", jolloin kaikki lapset ovat tappelematta, kiltisti ja kunnolla. Uhmaiät, teiniangstit jne. nykyään lisäksi huumetoilailut ym. Sitä paitsi kaikista lapsista tulee paskoja aikuisia. Idylliä ei ole muuta kuin haavekuvissa. Oispa ihana perhe ja kaikki saavat sen paskan perheen. Joo, ei kiitos.

Tämä on aika ikävä näkemys, kun ei ne asiat tunnu äidistä ikinä tuollaisilta. Mulla on kolme pientä lasta, mutta nautin heidän kanssaan olosta, eikä elämä tunnu miltään työltä. Heidän kanssaan on huippua touhuta, käydä paikoissa, ja kuunnella lasten hauskoja juttuja. Sun näkemys perhe-elämästä on aika synkkä, mutta tuskin kaverisi sinulle hehkuttavat perheonneaan jos olet yksinäinen... Et saa varmasti ihan koko totuutta. :)

Kyllä ne satujen omaa lastaan vihaavat hirviöäidit ovat oikeasti aika harvinaisia. Onhan niitäkin toki. Lapsen saaminen on vain jotain niin hienoa, että sitä ei voi ymmärtää ellei ole kokenut itse. Se on sellainen rakkaus, jonka kokeminen on vertaansa vailla. On niin väärä ajatus, että se olisi jotain jatkuvaa huutoa ja nenänkaivamista.

 

Suomen lastensuojelu on sun kanssa tuosta äidinrakkaudesta pikkasen eri mieltä. Lasten saaminen ei todellakaan ole kaikille mitään hienoa tai toivottua, enkä ymmärrä, miksi yritätte aina näissä ketjuissa muita käännyttää. Jos henkilö ei halua lapsia niin sen ei niitä silloin kannata niiden lasten itsejenkään takia tehdä. Joka muuta väittää, vihaa lapsia, kerran haluaa niille niin kauhean kohtalon kuin syntyä kyseenalaiseen kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea muuta. Kiitän onneani että saan mennä sen hullunmyllyn seuraamisen päätteeksi omaan siistiin ja rauhalliseen kotiini. Lapsiperheen vierestä seuraaminen on parasta sinkkuusvalistusta.

Tämä on totta, paitsi että sitten kun ne lapset ovat omia, on fiilis aivan eri. 

Tietysti on, silloinhan niitä ei saa jättää kaverille vaan ne pitää ottaa omaan kotiin mukana. Ei ikimaailmassa tule mun kotiin kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Perheellisenä voisin myös olettaa että sinkun elämä on hirveää, sellaista jatkuvaa seksin metsästystä, yksinäisten viikonloppujen epätoivoista täyttämistä menoilla ja kutsuilla, ehkä sp-tautien hoitoa, pakkeja, riittämättömyyden tunnetta, runsasta juhlimista, yksin perseen kaivelua ja teinimäistä haaveilua siitä että kelpaisi. 

En kuitenkaan tällaista väitä, koska en tiedä millaista elämänne on vain sen pienen siivun perusteella mitä näen...

Tee oma ketju näille mietinnöillesi, tässä kysyttiin ja vastattiin täsmällisesti aivan toiseen aiheeseen. 

Mä en mitään ole tässä elämässä halunnut niin paljon kuin löytää ihmisen joka pysyy mun rinnalla. Kyllä mä kadehdin niitä jotka on sellaisen löytäneet. En kadehdi niitä jotka pysyvät onnettomissa liitoissaan mutta niitä jotka oikeasti rakastavat ja tulevat rakastetuiksi, hyvinä ja huonoina hetkinä. 

Mun kohdalla voinee todeta että juna meni jo. Ikää alkaa olla jo sen verran että ei ollut rakkautta mun korteissa. Onneksi mun korteissa on ollut paljon muita hyviä juttuja, kyllä mä onnen löydän niistäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua miestä tai lapsia, koska haluan matkustella ja laittaa rahat ELÄMISEEN. 

 

Johan ne muutkin matkustelevat eikä puoliso ja lapset ole minkäänlaisena esteenä.

Oikeasti sulle pitää tällainen rautalangasta avata? Luultavasti lapsenkin pitää joskus olla tarhassa tai koulussa eikä sen kanssa koko ajan mitään matkustella ympäri maailmaa. Yhden sinkkuhenkilön työt nyt saa usein helpostikin sopimaan reissaamiseen ja etätyöt tekee mistä tahansa päin palloa. 

En tosiaan kadehdi. Oma rauha ja vapaus tehdä mitä tykkään on ihanaa. Pari viikkoa sitten kollegalleni soitettiin kesken päivän, lapsi oli sairastunut päiväkodissa. Ensimmäinen ajatukseni oli ettei minulla onneksi ole lapsia, kaikki muuttuisi ihan liikaa liian lyhyellä varoitusajalla ja vastuu olisi valtava. Vasta toinen ajatukseni oli että toivottavasti lapsi ei ole pahasti kipeä ja tartuta kollegaa.

No, en todellakaan😂

En.. tosi hyvä ehkäisykeino on ollut ja mitä olen nähnyt en tiedä haluanko lapsia

Äsken kaupassa, kiljuva lapsi rimpuili ja potki äitiään kassajonossa takanani. Kyllä huokaisin taas kerran helpotuksesta, että olen lapseton sinkku. Mikä ihana rauha! Tarvittaessa voi nähdä kummilapsia ja sisarusten lapsia, jos lasten kanssa haluaa viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Perheellisenä voisin myös olettaa että sinkun elämä on hirveää, sellaista jatkuvaa seksin metsästystä, yksinäisten viikonloppujen epätoivoista täyttämistä menoilla ja kutsuilla, ehkä sp-tautien hoitoa, pakkeja, riittämättömyyden tunnetta, runsasta juhlimista, yksin perseen kaivelua ja teinimäistä haaveilua siitä että kelpaisi. 

En kuitenkaan tällaista väitä, koska en tiedä millaista elämänne on vain sen pienen siivun perusteella mitä näen...

Oliko sinun oma sinkkuaikasi siis tuollaista? 

👋Vastaus: en kadehdi. 

Läheisten lapsissa on enemmän 

kuin kylliksi. Näin on oikein hyvä.

vela

En todellakaan. Miksi kahdehtisin ilmaista työtä tekevää, alistuvaa ja petettävää naista? Sori mutta te heteronaiset luulette ihan turhaan olevanne jotain rakastettuja prinsessoja. Miehet käyttävät teitä vain seksiin, oman sukuvaltansa kasvattamiseen ja poikien saamiseen. Olette miehille arvottomampia kuin or*at, sillä or*at sentään ovat muita miehiä ja heitä kunnioitetaan. Jokainen mies haluaa pojan jatkamaan nimeä, joten kiitos nimenvaihdostanne on se että kaikkia naisia syrjitään vain lisää.

Perheellinen nainen tekee täysin palkatonta työtä ja palkaksi tulee syrjityksi, vihatuksi ja hyljityksi. Miehesi pettää, vihaa sinua ja pitää sinua pelkkänä elukkana. Poikasi katsoo pornoa, vihaa sukupuoltasi ja ostaa seksiä. Oi miten ihanaa merkityksellisyyttä!

Viimeinen asia mitä haluan on olla perheellinen akka. Olette täysin arvottomia miehille. Perheroolin takia naisia ei haluta syntyvän. Tyttöjä ei haluta nimenvaihdon ja paskamaisen roolin takia. Eipä kukaan abortoi tyttöä sen takia että teemme palkkatyötä ;)

Näin miehenä luulen että kaverini ovat lähinnä kateellisia kituessaan edelleen keskinkertaisissa avioliitoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en mitään ole tässä elämässä halunnut niin paljon kuin löytää ihmisen joka pysyy mun rinnalla. Kyllä mä kadehdin niitä jotka on sellaisen löytäneet. En kadehdi niitä jotka pysyvät onnettomissa liitoissaan mutta niitä jotka oikeasti rakastavat ja tulevat rakastetuiksi, hyvinä ja huonoina hetkinä. 

Mun kohdalla voinee todeta että juna meni jo. Ikää alkaa olla jo sen verran että ei ollut rakkautta mun korteissa. Onneksi mun korteissa on ollut paljon muita hyviä juttuja, kyllä mä onnen löydän niistäkin. 

Kommentoin omaa kommenttiani. Olen jäänyt ihan pohtimaan tätä. Tarkemmin ajatellen en kadehdi niitä jotka ovat löytäneet rakkauden. Olen onnellinen heidän puolestaan ja toivon että he itse tajuavat kuinka onnekkaita ovat. 

Mutta kadehdin kyllä niitä sinkkuja jotka eivät edes kaipaa rakkautta. Sellainen haluaisin olla. Että en kokisi jääväni jostain oleellisesta paitsi. Kai se on ihan inhimillinen toive kuitenkin: toive että saisi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sellaisena kuin on.