Nainen,onko miesmakusi muuttunut elämän mittaan?
Kommentit (27)
On kyllä. En olis edellisestä uskonut että koskaan olisin niin paljon ihastunut. Eikä se enää miksikään muutu😏 aika korjaa, toivon
Sen verran, että enää en pidä 12-vuotiasta vaaleahiuksista jonnea parhaana saavutettavissa olevana kohteena kuten joskus 90-luvulla.
Tykkään nykyään sellaisista miehistä joita en olisi vilkaissutkaan parikymppisenä. Silloin tuli preferoitua ulkonäköä, onneksi on järki kasvanut päähän ja nyt muut jutut painaa vaakakupissa. Luonne, luotettavuus, keskustelukyky, terveelliset elämäntavat.
Joo maustan lihan nykyisin tulisemmin.
Yllättävän samanlainen edelleen. Kun katsoo klippejä nuoruuden elokuvista tai TV-sarjoista, ymmärtää hyvin vieläkin, miksi on pitänyt jotain hahmoa vetävänä ja toista taas ei.
Existä oppii, millaiset tyypit voi kiertää kaukaa, mutta muuten näkemys ei näytä muuttuvan.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään nykyään sellaisista miehistä joita en olisi vilkaissutkaan parikymppisenä. Silloin tuli preferoitua ulkonäköä, onneksi on järki kasvanut päähän ja nyt muut jutut painaa vaakakupissa. Luonne, luotettavuus, keskustelukyky, terveelliset elämäntavat.
Mulla on täysin toisin päin. Ulkonäöllä on suurempi merkitys. Siitä pystyy päättelemään niin hyvin iässä 50, pitääkö jutut salilla ja lenkillä käymisistä paikkansa vai onko kyseessä kaljavaari.
Ulkonäkö oli se mikä miehissä nuorempana viehätti. Tosin katsoin että kassapoika oli ihan tällainen nuoruudenihastukseni näköinen ja se viehättävää. Mutta muuten en kyllä enää samannäköisiä miehiä paljon noteeraa, jota nuorempana kyttäsin. Muut asiat vaikuttaa ikääntyessä enemmän.
Nuorena katsoi enemmän ulkonäköä, kun ulkonäkö ei vastannut sisäisiä arvoja ja aina pettyi, alkoi enemmän kiinnostaa miehen ajatukset ja se millainen elämänkatsomus on ja että sopiiko se yhteen oman kanssa.
Oikeastaan ei. Eroa on vain siinä, että nuorena katseli nuoria ja nyt 46-vuotiaana 40+ ikäisiä, ja siten nuorena tykkäsi poikamaisemmista miehistä kun taas nykyisin miehekkäämmistä. Mutta muuten aika samanlainen maku.
No tietysti ikäpreferenssi on muuttunut oman iän mukana. Näin keski-ikäisenä parikymppiset näyttää ihan lapsilta.
Suurin ero on siinä, että nuorempana parrakkaat miehet näytti ihan liian aikuisilta ja vanhoilta, ja nykyään taas parrattomat miehet ei kiinnosta yhtään.
On. Kummatkin pitkät suhteet on kariutuneet minun aloitteestani. Sitä en tiedä mitä seuraavaksi vai tuleeko enää mitään.
N.50
On. Yritän vältellä niitä, jotka mielellään ottaa musta (rahaa, seksiä, mun maksamia reissuja, huolenpitoa, huolien kuuntelua), mutta eivät anna mitään takaisin.
Toistaiseksi en ole tainnut kovin hyvin onnistua.
N40
Kyllä elämäntavat, hellyys, hyvä huumorintaju ja se että mies kunnioittaa itseänsä tarpeeksi pitämällä hyvää huolta terveydestään, menevät niinsanotun hyvän ulkonäön edelle. Ja se, että riippumatta mitä mies tekee työkseen, hän on hyvä siinä ja pitää työstään.
Minä löysin tällaisen kultakimpaleen, 56-vuotiaana.
Ennen piti olla sinisilmäinen blondi, nykyään ei ole tällaisia preferenssejä. Babyface, tuuheat hiukset ja leveät hartiat ovat ulkonäkökriteereitä, jotka ovat pysyneet. Olen aina pitänyt kilteistä, siis oikeasti kilteistä miehistä, pahikset ja jännikset eivät ole koskaan napanneet. Arvomaailman merkitys on kasvanut, vähänkään kokoomushenkiset voivat samantien painua helvettiin.
Ei ollenkaan. Olen aina tykännyt noin kaksvitosista, pitkistä ja solakoista kauniskasvoisista pojista. Ihan sama paljonko tulee ikää niin näihin se katse kiinnittyy. Muukin maku on pysynyt samana, se sellainen lukenut ja sivistynyt, harkitsevampi ja hyvin käyttäytyvä on ollut aina mun tyyppiä. Pahoista pojista en ole välittänyt koskaan.
On. Olen muuttunut entistä nirsommaksi. Mutta tässä ei ole kyse ulkonäöstä. Hyväksikäyttäviä miehiä on maailmassa ihan tarpeeksi, joten tavallaan testaan jokaisen miehen, jotta saan selville, miten hän oikeasti suhtautuu naisiin.
Aihe on jo niin kaukainen, etten osaa vastata tähän. Mitä luin edeltäviä vastauksia, niin samoilla linjoilla siinä, että ulkonäöllä ei niin paljon vaikutusta enää, mutta toisaalta ennenkään hyvä ulkonäkö ei ole pelastanut muilta miinuksilta eli repulsiotekijöiltä.
Vierailija kirjoitti:
No tietysti ikäpreferenssi on muuttunut oman iän mukana. Näin keski-ikäisenä parikymppiset näyttää ihan lapsilta.
Suurin ero on siinä, että nuorempana parrakkaat miehet näytti ihan liian aikuisilta ja vanhoilta, ja nykyään taas parrattomat miehet ei kiinnosta yhtään.
Minulla sama. Tykkään elleen tummista mieheistä enemmän kuin blondeista, mutta nykyään mieluummin parralla kuin ilman. Teininä ajattelin, että en koskaan voisi ottaa parrakasta miestä.
?