Vanhemman rooli lapsen urheiluharrastuksessa

Ei ole pakko. 

Niin.

Onko ok ihan vain sanoa, että minä en osallistu, jos muut vanhemmat myyvät tiffeeta ja vessapaperia tms?

Riippuu ryhmästä, onko myyntiä jne. Mutta jos on, niin kyllä siihen pitää osallistua.

Riippuu lajista. En tiedä onko pakko myydä, jos vain lahjoittaa vastaavan summan seuralle.

Onko se nyt ihan mahdoton ajatus, että jos lapsi haluaa harrastaa, jotain jossa odotus on, että vanhempi tai vanhemmat osallistuisivat mukaan talkosiin tms olsi niitä vanhempia, jotka joskus osallituu. - Aika monta kettaa näet tuntuu sile, että nämä asiat tuppaavat kasautumaan. On vanhempia, jotka ehtivät ja viitsivät osallistua lapsiensa harrastuksiin (huomaa monikko muoto lapsia useita ja harrastuksia useita) Ja sitten on vanhempia, jotka eivät halua tai viitsi osallitua lapsensa harrastuksiin lainkaan, vaikka lapsia olsi yksi ja harrastuksia korkeintaan yksi, jossa toisinaan toivotaiisiin vanhemmilta talkoo apua. 

Ymmärrän osallsitumattomuuden jos vanhempien omassa elämässä on huomattavia haasteita ja vaikeuksia mutta kun aina selitys ei ole näin yksinkertainen vaan enempi sitä, että kun vastuu on kaikilla niin sitä ei ole kenelläkään. Mutta jotta harrastus voisi jatkua ja pysyä hengissä niin muutama vastuun kantaja puskee hommia muutaman kymmenen edestä 

Ja jos harrastus loppuu, niin ensimmäisen rääkynän ja vinkumsien aloittaa kukakapa muu kuin ne vanhemmat, jotka eivät viitsineet tehdä elettäkään, jolla olsivat osoittaneet. että olisivat edes hengessä mukana jos parin pellilisen mokkaruutuja leipomine tai muu hyvin vähäinen talkoilu kerran vuodessa tuntui täysin mahdottomalta toteuttaa.  

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt ihan mahdoton ajatus, että jos lapsi haluaa harrastaa, jotain jossa odotus on, että vanhempi tai vanhemmat osallistuisivat mukaan talkosiin tms olsi niitä vanhempia, jotka joskus osallituu. - Aika monta kettaa näet tuntuu sile, että nämä asiat tuppaavat kasautumaan. On vanhempia, jotka ehtivät ja viitsivät osallistua lapsiensa harrastuksiin (huomaa monikko muoto lapsia useita ja harrastuksia useita) Ja sitten on vanhempia, jotka eivät halua tai viitsi osallitua lapsensa harrastuksiin lainkaan, vaikka lapsia olsi yksi ja harrastuksia korkeintaan yksi, jossa toisinaan toivotaiisiin vanhemmilta talkoo apua. 

Ymmärrän osallsitumattomuuden jos vanhempien omassa elämässä on huomattavia haasteita ja vaikeuksia mutta kun aina selitys ei ole näin yksinkertainen vaan enempi sitä, että kun vastuu on kaikilla niin sitä ei ole kenelläkään. Mutta jotta harrastus voisi jatkua ja pysyä hengissä niin muutama vastuun kantaja puskee hommia muutaman ky

Kun pointti on se, että lapsi haluaa harrastaa. Minä en halua harrastaa. En ymmärrä noita mokkapalajuttuja. Miksi ei vain voitaisi suoraan kerätä korkeampia maksuja ilman mitään vanhempien mukaan vetämisiä?

Aina voi sopia, että maksat extraa ja korvaat näin nuo myyntitalkoot.

Kisat ja turnaukset jne. tarvitsee yleensä tekijöitä, mitä rahalla ei voi korvata. Toki voit maksaa jollekin, joka tekee hommat puolestasi, jos et voi itse osallistua.

Kannattaa muistaa,  että lasten vuoksi niitä talkoita tehdään, että pääsevät kisaamaan, pelaamaan jne. Jos näissä tapahtumissa ei halua talkoilla, niin silloin kilparyhmä ei ole oikea paikka.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi sopia, että maksat extraa ja korvaat näin nuo myyntitalkoot.

Kisat ja turnaukset jne. tarvitsee yleensä tekijöitä, mitä rahalla ei voi korvata. Toki voit maksaa jollekin, joka tekee hommat puolestasi, jos et voi itse osallistua.

Kannattaa muistaa,  että lasten vuoksi niitä talkoita tehdään, että pääsevät kisaamaan, pelaamaan jne. Jos näissä tapahtumissa ei halua talkoilla, niin silloin kilparyhmä ei ole oikea paikka.

Tyhmä kysymys ehkä, mutta mitä kisoissa ja turnauksissa jokaisen vanhemman sitten pitää tehdä? Eikö siellä riitä, että joku vanhempi on tuomari ellei valmentajaa ole? 

Todellako on niin, että esim. halvaantuneen, burn outissa ylitöitä tekevän tai sosiaalisesta pelosta kärsivän lapset eivät voi pelata kilparyhmässä?