Nainen,onko miesmakusi muuttunut elämän mittaan?

15-25 vuotiaana minulle oli tärkeintä, että poika/mies on pitkä, komea ja vähän pahis. Nyt 36 vuotiaana minulle on tärkeintä, että mies on hellä, kiltti, ystävällinen kaikille ja luotettava eikä ulkonäkö merkkaa enää paljon mitään.

Miten niin muuttunut?

Miehiähän on incelistön mukaan vain kahdenlaisia: komeita ja menestyviä jänniksiä ja lyhyitä, rumia luusereita, jotka kuvittelevat olevansa kilttejä.

Ja kukapa nyt kitisevän  ruman luuserin ottaisi? Ei edes kilttis. 

Miesmaku. Voe helevetti mikä tollo ap.

Oikeastaan ei. Olen aina pitänyt miehekkään näköisistä pojista ja nyt sitten MIEHISTÄ. Pitää olla karismaattinen ulkonäkö. Hyvä käytös on ihan ensimmäinen asia, joka nyt on tärkein, mutta raamikas mies on aina raamikas mies en ole koskaan pitänyt rimpuloista, huonoryhtisistä, epäsiisteistä. Nyt varttuneempana olen aina ihastellut Johannes Høsflot Klæbon poikamaisia piirteitä ja niin ihania punaisia omenaposkia, niin suloinen ja nätti poika.

Pidän älykkäistä, sivistyneistä ja tunne-elämältään terveistä.

Uskon että niiden valmistaminen lopetettiin 1950-luvulla. 

Millaisista miehistä ap itse tykkää?

Laatikkoleukaisista, erottuvalihaksisista kiturgilentäjistä, joilla on vahatut pallit? 

Homoikoneista?

On. Nuorena (aikuisena) ihastuin nörtteihin. Sitten kun viimein deittailin sellaista niin ei enää koskaan nörttiä.