Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei mitään fiiliksiä omaa miestä kohtaan, neuvoja? Ajatuksia?
02.03.2025 |
Ollaan oltu yli 15v yhdessä. Liitto on ollut vaikea. Osittain varmasti myös itsestäni johtuen, mutta miehen epäkypsyys on vaikuttanut suhteeseen erittäin negatiivisesti. Mies on yrittänyt muuttaa tapojaan ja tottakai on vähän kasvanutkin näiden vuosien aikana, mutta tie ei ole ollut helppo. Hän haluaisi yrittää jatkaa liittoa, mutta itse koen aina vaan pettyväni uudelleen mieheen. Toisaalta en tiedä vaadinko liikaa. En vaan koe että mies toisi minulle mitään lisäarvoa elämään. En koe että hänen kanssaan kasvan mitenkään ihmisenä, esim että voisin ihailla ja ottaa mallia hänestä jossain asiassa. Hän ei koskaan keksi mitään erityistä, ihan pieniäkin asioita, esim että ehdottaisi vapaapäivänä/lomilla että tehtäisiin jotain kivaa, miettisi jotain ruokaa tms, puhumattakaan arjen sujuvuudesta, metatöistä jne. Tosi paljon koen että jää minun vastuulleni. Joudun sanomaan ja muistuttamaan häntä asioista ja siitäkin olen saanut vuosien varrella niin paljon paskaa niskaani. Vaikka jos en joskus jotain esim lasten asioita muista, niin ne unohtuu.
Viime yönä näin unta että erosin miehestäni, ja tapasin uuden miehen kenen kanssa oli vaan tosi helppo olla. Hänellä oli fiksuja ajatuksia jne. Aamulla vaan ahdisti se, että mitä ihmettä teen, kun mies ehdottomasti sitä mieltä että haluaa vielä yrittää ja mä mietin et miten ihmeessä voisin ihailla miestäni, kun en näe mitään posiitivista. Ja kun hän koskettaakin niin se lähinnä ärsyttää.
Ajatuksia?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
"Jos se minun haluamani suunta (nainen) on se suunta, minkä koko maailman tietämys katsoo terveeksi ja tyydytystä tuovaksi elämäksi ja mies haluaa möllöttää niin suo anteeksi se, että pakenen ja mies saa jäädä möllöttämään ihan vaan keskenään ja pyydystää uuden uhrin.
Jos mies on aktiivinen ja tervehenkinen, ei YLEENSÄ päädytä eroon vaikka kaikki intressit eivät olisi samoja."
..
Kerro ihmeessä tällainen koko maailman tietämyksellinen asia! Kiinnostaa kyllä todella kovasti, koska aika harva asia on sellainen, jonka "koko maailman tietämys" allekirjoittaa.
Huomaatko jo itsekin, että sun tapa nähdä asiat on todella lapsellinen?
En huomaa. Maailma on täynnä artikkeleja, kirjoja, teorioita, tutkimuksia, videoita, oppaita jne. missä kerrotaan ihmisen mielestä, hermostosta, mielenterveydestä, seksuaalisuudesta, ihmissuhdetaidoista, kiintymysmalleista, traumoista jne. Eli uskon yleisesti tunnustettuun nykytietämykseen ja jos joku ei halua siihen uskoa niin ihan vapaasti, kunhan minun ei tarvitse elää hänen tarjoamallaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos se minun haluamani suunta (nainen) on se suunta, minkä koko maailman tietämys katsoo terveeksi ja tyydytystä tuovaksi elämäksi ja mies haluaa möllöttää niin suo anteeksi se, että pakenen ja mies saa jäädä möllöttämään ihan vaan keskenään ja pyydystää uuden uhrin.
Jos mies on aktiivinen ja tervehenkinen, ei YLEENSÄ päädytä eroon vaikka kaikki intressit eivät olisi samoja."
..
Kerro ihmeessä tällainen koko maailman tietämyksellinen asia! Kiinnostaa kyllä todella kovasti, koska aika harva asia on sellainen, jonka "koko maailman tietämys" allekirjoittaa.
Huomaatko jo itsekin, että sun tapa nähdä asiat on todella lapsellinen?
En huomaa. Maailma on täynnä artikkeleja, kirjoja, teorioita, tutkimuksia, videoita, oppaita jne. missä kerrotaan ihmisen mielestä, hermostosta, mielenterveydestä, seksuaalisuudesta, ihmissuhdet
Mikset sitten kerro meille?! Luulisi että osaat sanoa oikean suunnan tuosta noin vaan!
Sehän se on kun se oma tapa on aina se maailmankaikkeuden oikein ja ainoa totuus. Siihen jos ei toinen mukaudu, niin helvetti on irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perus kaava. Ainahan se vika on miehessä ja vaatimukset osoitetaan miehelle. Itsessä vikaa "osittain", jos sitäkään.
Sit valitetaan ja uhkaillaan ja lopulta erotaan. Sama toistuu muiden kanssa.
Vika on miehessä.
Perusesimerkki siitä, miten mies kaasuvalottaa naisen epäilemään itseään ja kyselemään, onko hän kohtuuton.
Olen nainen. Laitatko mielipiteeni miesten syyksi?
Sinä olet naista esittävä veeti. (Huono)
Tuon kirjoittaja on vanha tuttu "miesvihakiimanarttumällirännimätisäkkivittulimauli". Tuo "nimi" tulee sanoista joita hän käyttää, kun kerää itseensä tarpeeksi raivoaa naisia kohtaan. Välillä on ihmetellyt, että mikä häntä vetää tänne ns. naisten palstalla. mutta huomasimme, ettei hän ole verbaalisesti kovinkaan lahjakas ja raivostuu herkästi. Ei pärjää miesten keskusteluissa, mutta kuvittelee olevansa naisten keskuudessa ylivertainen 🤭
Kuulostaa, että haluat jonkun muun ottavan vastuun elämäsi onnellisuudesta. Et voi ulkoistaa sitä miehellesi, etkä kellekään muulle.
Parisuhde on tahdon asia. Yhdessä ollaan jos on enemmän plussa kuin miinusta. Sietäminen on osa parisuhdetta pitkässä juoksussa.
Lopullinen ero on hyvin raju muutos. Mikset aloita siittä, että lähdet kaverin kanssa matkoille/konserttiin/kylpylään/lenkille/teatteriin/elokuviin. Et voi pakottaa toista ihmistä pitämään samoista asioista. Sitten tosiaan menet ja käyt itse. Voi toki johtaa itsessään jo eroon kun ei ole yhteistä tekemistä, mutta ei välttämättä.
Uutta miestä älä hyvä ihminen ota tilalle. Ensin opettelet tuntemaan itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos se minun haluamani suunta (nainen) on se suunta, minkä koko maailman tietämys katsoo terveeksi ja tyydytystä tuovaksi elämäksi ja mies haluaa möllöttää niin suo anteeksi se, että pakenen ja mies saa jäädä möllöttämään ihan vaan keskenään ja pyydystää uuden uhrin.
Jos mies on aktiivinen ja tervehenkinen, ei YLEENSÄ päädytä eroon vaikka kaikki intressit eivät olisi samoja."
..
Kerro ihmeessä tällainen koko maailman tietämyksellinen asia! Kiinnostaa kyllä todella kovasti, koska aika harva asia on sellainen, jonka "koko maailman tietämys" allekirjoittaa.
Huomaatko jo itsekin, että sun tapa nähdä asiat on todella lapsellinen?
En huomaa. Maailma on täynnä artikkeleja, kirjoja, teorioita, tutkimuksia, videoita, oppaita jne. missä kerrotaan ihmisen mielestä, hermostosta
Mikset sitten kerro meille?! Luulisi että osaat sanoa oikean suunnan tuosta noin vaan!
Sehän se on kun se oma tapa on aina se maailmankaikkeuden oikein ja ainoa totuus. Siihen jos ei toinen mukaudu, niin helvetti on irti.
Suunnan minne? Ap:lle olen sanonut, että oikea suunta on ero, koska mies ei ole osoittanut mitään merkkejä muutoksesta, edes pariterapiassa ja lisäksi on monta red flagia narsismin suuntaan. Ap:n mielestä tuo tulee olemaan vapaus ja miehen mielestä varmaan helvetti irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että haluat jonkun muun ottavan vastuun elämäsi onnellisuudesta. Et voi ulkoistaa sitä miehellesi, etkä kellekään muulle.
Parisuhde on tahdon asia. Yhdessä ollaan jos on enemmän plussa kuin miinusta. Sietäminen on osa parisuhdetta pitkässä juoksussa.
Lopullinen ero on hyvin raju muutos. Mikset aloita siittä, että lähdet kaverin kanssa matkoille/konserttiin/kylpylään/lenkille/teatteriin/elokuviin. Et voi pakottaa toista ihmistä pitämään samoista asioista. Sitten tosiaan menet ja käyt itse. Voi toki johtaa itsessään jo eroon kun ei ole yhteistä tekemistä, mutta ei välttämättä.
Uutta miestä älä hyvä ihminen ota tilalle. Ensin opettelet tuntemaan itsesi.
Sehän on vastuun ulkoistamista, jos hän jää miehen luokse anomaan, että mies tekisi hänet onnelliseksi sen sijaan, että hän ravistelisi pallon jalastaan ja lähtisi rakentamaan omaa onnellisuuttaan (tai edes sitä, ettei ole onneton).
"They studied how often European rulers went to war between 1480 and 1913. Over 193 reigns, they found that states ruled by queens were 27% more likely to wage war than those ruled by kings."
Ai kuinka monta sotaa? Aika monta siihen nähden kuinka vähän naisia ollut vallassakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu kun ne miehet on niin hel..tin viallisia kaikki ja naiset täydellisiä, etäätä 30 % homoliitoista päättyy eroon, n 50 % heteroista ja 70 % lesboista
Ihmellistä, eikö totta. Ja
Oma elämäni koki aivan todella suuren muutoksen, kun sisäistin tämän totuuden, vaikka se oli hankalaa aluksi. Me naiset OLEMME yleisesti ottaen tyytymättömämpiä. Ja se ei ole usein välttämättä ollenkaan miesten syy. Ja se ei tee meistä huonompia ihmisinä.
Sit kun tämän tajuaa, alkaa kantaa vastuuta omasta elämästään ja tekemään valintoja, jotka tuo sitä onnea. Ei pahan olon ulkoistaminen muille.
Viimeinen rivi on täyttä asiaa. Ka
Sinä siis kuvittelet, että on tasa-arvoiset tavoitteet elää normaalia ja antoisaa elämää kuin elää ankeuttajan ankeaa elämää? Miksi naisen (ei sen puoleen miehenkään) pitäisi sellaiseen tyytyä? Ihan vaan siksi, että vahingossa sattui menemään yksiin ankeuttajan kanssa? Ja nyt sitten pitäisi valita tämä ankeutus vallitsevaksi olotilaksi tai on paha ihminen?
Eksä:
Piti minua toimistosihteerin tasoisena osaajana, ei osoittanut pitävänsä minua mitenkään kuumana eikä kiinnostanut seksuaalinen yhteys tai minun nautintoni, ei tarjonnut koskaan mitään, jätti kaiken minun harteilleni, ei halunnut tehdä yhdessä mitään mihin ei liittynyt sohva tai alkoholi.
Nykyinen:
Hänen kanssaan olen edennyt urallani pidemmälle erityisasiantuntijaksi kuin olisin koskaan osannut kuvitella, pitää minua naisellisena ja aistillisena ja minunkin nautintoni näyttelee merkittävää osaa, availee ovet, sanoo kohteliaisuuksia, haluaa välillä tarjota ruokaa on se sitten nakkikiskalla, sisäfilettä tai itse tekemäänsä, harrastetaan yhdessä, kumpikaan ei käytä alkoholia ja sohvalla ladataan välillä yhdessä akkuja, että jaksaa taas mennä.
Ja eksä ulisee, miten hän "ei kelvannut" minulle vaan olisi pitänyt hänen olla sitä ja tätä. No, olisi siinä vaiheessa elämää kelvannut, ellei olisi ollut juuttunut siihen ankeuttavaan elintapaansa. En olisi silloin osannut vaatia tai kuvitella, että on niin paljon parempaakin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
"They studied how often European rulers went to war between 1480 and 1913. Over 193 reigns, they found that states ruled by queens were 27% more likely to wage war than those ruled by kings."
Ai kuinka monta sotaa? Aika monta siihen nähden kuinka vähän naisia ollut vallassakaan
Marinin hallituskin oli yhtä tappelua, huutoa ja itkettämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että haluat jonkun muun ottavan vastuun elämäsi onnellisuudesta. Et voi ulkoistaa sitä miehellesi, etkä kellekään muulle.
Parisuhde on tahdon asia. Yhdessä ollaan jos on enemmän plussa kuin miinusta. Sietäminen on osa parisuhdetta pitkässä juoksussa.
Lopullinen ero on hyvin raju muutos. Mikset aloita siittä, että lähdet kaverin kanssa matkoille/konserttiin/kylpylään/lenkille/teatteriin/elokuviin. Et voi pakottaa toista ihmistä pitämään samoista asioista. Sitten tosiaan menet ja käyt itse. Voi toki johtaa itsessään jo eroon kun ei ole yhteistä tekemistä, mutta ei välttämättä.
Uutta miestä älä hyvä ihminen ota tilalle. Ensin opettelet tuntemaan itsesi.
Osaan jopa lyhyellä matikalla laskea että kun kaksi ihmistä on parisuhteessa, yksi ei pysty parisuhteen suuntaa muuttamaan. Jos mies pilaa parisuhteen, naisen henkinen kehitys ei pysty sitä korjaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"They studied how often European rulers went to war between 1480 and 1913. Over 193 reigns, they found that states ruled by queens were 27% more likely to wage war than those ruled by kings."
Ai kuinka monta sotaa? Aika monta siihen nähden kuinka vähän naisia ollut vallassakaan
Marinin hallituskin oli yhtä tappelua, huutoa ja itkettämistä
Miten ketju onnettomasta vaimosta elää niin, että se on lopulta Marinin hallituksen ja väkivaltaisten naishallitsijoiden ruotimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että haluat jonkun muun ottavan vastuun elämäsi onnellisuudesta. Et voi ulkoistaa sitä miehellesi, etkä kellekään muulle.
Parisuhde on tahdon asia. Yhdessä ollaan jos on enemmän plussa kuin miinusta. Sietäminen on osa parisuhdetta pitkässä juoksussa.
Lopullinen ero on hyvin raju muutos. Mikset aloita siittä, että lähdet kaverin kanssa matkoille/konserttiin/kylpylään/lenkille/teatteriin/elokuviin. Et voi pakottaa toista ihmistä pitämään samoista asioista. Sitten tosiaan menet ja käyt itse. Voi toki johtaa itsessään jo eroon kun ei ole yhteistä tekemistä, mutta ei välttämättä.
Uutta miestä älä hyvä ihminen ota tilalle. Ensin opettelet tuntemaan itsesi.
Osaan jopa lyhyellä matikalla laskea että kun kaksi ihmistä on parisuhteessa, yksi ei pysty parisuhteen suuntaa muuttamaan. Jos mies pilaa parisuhteen, naisen.
Riitaan riittää yksi, hyvään parisuhteeseen tarvitaan kaksi.
Mun puolesta ihmiset saa erota niin paljon ku haluaa, oma on asiansa.
Mutta omille tyttärille toivon, etteivät oman hyvinvointinsa vuoksi lankea tähän ansaan, että syyttävät miehiä kaikesta täysin kyvyttöminä näkemään omaa osuuttaan asioihin.
Kestävä parisuhde vaatii yhteensovittamista, kompromisseja ja toisen asemaan asettumista. Sitä ei nykyään taida olla juuri kellään.
Tämä nykyinen ajattelumalli että jos ei saa itse ihan kaikkea mitä haluaa, heti kun haluaa, tekee ihmissuhteesta huonon, on vaan sairas ansa, joka ei hyvinvointia ja onnellisuutta lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että haluat jonkun muun ottavan vastuun elämäsi onnellisuudesta. Et voi ulkoistaa sitä miehellesi, etkä kellekään muulle.
Parisuhde on tahdon asia. Yhdessä ollaan jos on enemmän plussa kuin miinusta. Sietäminen on osa parisuhdetta pitkässä juoksussa.
Lopullinen ero on hyvin raju muutos. Mikset aloita siittä, että lähdet kaverin kanssa matkoille/konserttiin/kylpylään/lenkille/teatteriin/elokuviin. Et voi pakottaa toista ihmistä pitämään samoista asioista. Sitten tosiaan menet ja käyt itse. Voi toki johtaa itsessään jo eroon kun ei ole yhteistä tekemistä, mutta ei välttämättä.
Uutta miestä älä hyvä ihminen ota tilalle. Ensin opettelet tuntemaan itsesi.
Sehän on vastuun ulkoistamista, jos hän jää miehen luokse anomaan, että mies tekisi hänet onnelliseksi sen sijaan, että hän ravistelisi pallon jalastaan j
Luetun ymmärtäminen...
Vastuunottaminen ei tarkoita parisuhteesta lähtemistä. Se tarkoittaa itsensä tuntemista ja opettelua parisuhteessa siihen, että tekee omia asioitaan.
Jos tosiaan karistaa "pallon" jalastaan ja ottaa lennosta toisen miehen, oppikäyrää ei ole tapahtunut.
Mikään ei muutu, jos ei itse tunne itseään ja omia rajojaan. Samat virheet kertautuvat uudessa suhteessa. Tilastollisesti ensimmäinen avioliitto päätyy melkein 50% todennäköisyydellä eroon, toinen avioliitto taas päätyy 75% todennäköisyydellä eroon.
Mies ei ole ymmärtääkseni väkivaltainen/narsisti/psykopaatti, vaan APn mielestä laiska ja saamaton. Sellainen kenestä ei voi olla ylpeä.
Jos täällä kirjoittaisi mies, jonka mielesrä vaimo ei ole enää tarpeeksi kaunis/hoikka/haluttava/hyvä keittiössä ja sängyssä paskamyrsky olisi taattu.
Kun perheessä on lapsia, ero ei tämmöisestä suhteesta on sormia napsauttamalla tehty. Ja kyllä, kun on valinnut puolison ja lapsia hankkinut, ne tulevat ensin. Sietämistä on opeteltava, koska eron jälkeen mikään ei ole entisensä. Siittä syystä muutoksia ei tehdä rajusti, vaan hitaasti.
25 vuotta avioliittoa takana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vastaavanlaisessa suhteessa ja olin välillä todella uupunut kaikkiin kotitöihin, talousasioiden hoitoon ja muuhun. Tuntui, että toinen vain lisäsi painoa taakkaani. Sain myös kuulla, etten ketään toista tule ikinä saamaan.
Erosin ja nykyinen suhteeni on aivan päinvastainen: huolehdimme kaikesta yhdessä ja otamme molemmat vastuuta asioista. Jos toinen on liian väsynyt, niin toinen auttaa - tätä en aiemmin ollut saanut kokea.
Kuinka kauan ensimmäinen suhde kesti ja kuinka kauan olet ollut toisessa suhteessa?
Liian monta vuotta olin tuossa ensimmäisessä suhteessa. Hoidin yksin muutot, laskut, ruuanlaiton yms.
Nyt olen onnellisesti naimisissa.
Nämä suhteet ovat olleet alusta asti samansävyisiä. Toinen toimi, toinen ei. Riitatilanteissa tuo ero tuli parhaiten esiin: aiempi mies huusi ja syytti ja haukkui, nykyisen kanssa keskustelemme asiat halki, välillä ehkä korottaen ääntä, mutta emme raivoa.
Vierailija kirjoitti:
Mun puolesta ihmiset saa erota niin paljon ku haluaa, oma on asiansa.
Mutta omille tyttärille toivon, etteivät oman hyvinvointinsa vuoksi lankea tähän ansaan, että syyttävät miehiä kaikesta täysin kyvyttöminä näkemään omaa osuuttaan asioihin.
Kestävä parisuhde vaatii yhteensovittamista, kompromisseja ja toisen asemaan asettumista. Sitä ei nykyään taida olla juuri kellään.
Tämä nykyinen ajattelumalli että jos ei saa itse ihan kaikkea mitä haluaa, heti kun haluaa, tekee ihmissuhteesta huonon, on vaan sairas ansa, joka ei hyvinvointia ja onnellisuutta lisää.
Luitko sinä tätä ketjua lainkaan? Jos toivot tuollaista tulevaisuutta tyttärillesi, olet kyllä kelvoton vanhempi. Lapsille pitää opettaa myös, millainen on terve parisuhde, mitä pitäisi sietää kompromissin nimissä ja mikä taas menee liialliseksi.
Ilmeisesti kaikki huonot puolisot ovat hädissään, kun ihmisiä kehotetaan eroamaan heistä. He ovat ihmisiä, joiden on vaikea pärjätä yksin ja uuden uhrin löytäminen on sitä työläämpää, mitä vanhemmaksi käy, koska ikätoverit ovat oppineet näkemään temppujen läpi ja nuorta ei välttämättä saa haaviin.
Vierailija kirjoitti:
Mies myös tosi negatiivinen luonne, joka tekee ihan yksinkertaisistakin asioista ongelman ja saa riidan aikaiseksi. En tiedä, olen vaan tosi väsynyt ja kyllästynyt ja samalla koen huonoa omatuntoa siitä. Mies myös toisaalta syyllistänyt mua siitä etten hyväksy häntä sellaisena kun on. T. Ap
Et ole vastuussa muiden onnesta, omastasi ainoastaan. Ja vahvasti vaikuttaa siltä, että tuo teidän suhde on sinulle lähinnä riippakivi. Eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että haluat jonkun muun ottavan vastuun elämäsi onnellisuudesta. Et voi ulkoistaa sitä miehellesi, etkä kellekään muulle.
Parisuhde on tahdon asia. Yhdessä ollaan jos on enemmän plussa kuin miinusta. Sietäminen on osa parisuhdetta pitkässä juoksussa.
Lopullinen ero on hyvin raju muutos. Mikset aloita siittä, että lähdet kaverin kanssa matkoille/konserttiin/kylpylään/lenkille/teatteriin/elokuviin. Et voi pakottaa toista ihmistä pitämään samoista asioista. Sitten tosiaan menet ja käyt itse. Voi toki johtaa itsessään jo eroon kun ei ole yhteistä tekemistä, mutta ei välttämättä.
Uutta miestä älä hyvä ihminen ota tilalle. Ensin opettelet tuntemaan itsesi.
Sehän on vastuun ulkoistamista, jos hän jää miehen luokse anomaan, että mies tekisi hänet onnelliseksi s
Luetun ymmärtäminen...
Vastuunottaminen ei tarkoita parisuhteesta lähtemistä. Se tarkoittaa itsensä tuntemista ja opettelua parisuhteessa siihen, että tekee omia asioitaan.
Jos tosiaan karistaa "pallon" jalastaan ja ottaa lennosta toisen miehen, oppikäyrää ei ole tapahtunut.
Mikään ei muutu, jos ei itse tunne itseään ja omia rajojaan. Samat virheet kertautuvat uudessa suhteessa. Tilastollisesti ensimmäinen avioliitto päätyy melkein 50% todennäköisyydellä eroon, toinen avioliitto taas päätyy 75% todennäköisyydellä eroon.
Mies ei ole ymmärtääkseni väkivaltainen/narsisti/psykopaatti, vaan APn mielestä laiska ja saamaton. Sellainen kenestä ei voi olla ylpeä.
Jos täällä kirjoittaisi mies, jonka mielesrä vaimo ei ole enää tarpeeksi kaunis/hoikka/haluttava/hyvä keittiössä ja sängyssä paskamyrsky olisi taattu.
Kun perheessä on lapsia, ero ei tämmöisestä suhteesta on sormia napsauttamalla tehty. Ja kyllä, kun on valinnut puolison ja lapsia hankkinut, ne tulevat ensin. Sietämistä on opeteltava, koska eron jälkeen mikään ei ole entisensä. Siittä syystä muutoksia ei tehdä rajusti, vaan hitaasti.
25 vuotta avioliittoa takana
Tuossa yllä on resepti masennukseen. Sitten valitetaan, kun naiset kuormittavat mt-palvelut ja syövät lääkkeitä. Kenenkään ei tarvitse lääkitä itseään kestääkseen parisuhdettaan!
AP:n pohdinta on täysin realistista ja jalat maassa olevaa. Hän on käynyt terapiassa ja myös miehen kanssa pariterapiassa, eikä mitään olla saavutettu, koska vain ap haluaa kehittyä ja muuttua. Mitä enemmän hän käy terapiassa, sitä suuremmaksi tulee tarve muutokselle, koska ihmisen mieli luonnostaan pyrkii terveyttä kohti.
Ystävät tulee sanomaan "Voi kun sulla on hyvin, kun on hyvä mies.. Mistä tuollaisia hyviä miehiä löytää" Ajatus on, että pitkän suhteen taustalla on se, että olen sattunut poikkeuksellisen miehen löytämään.
Ja joka kerta vastaan saman: ihan normaali mies, ja se riittää. Kumpikin ollaan ihan tavallisia hyvine ja huonoine piirteinemme. Kumpikin.
Mitä olen vierestä seurannut ihmisiä jo vuosikymmeniä, ei miehet ole sen huonompia kuin naisetkaan. En jaksa enää tuota Hyvän Miehen Myyttiä kuulla kertaakaan. Hyvä suhde on myös naisista kiinni.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan ensimmäinen suhde kesti ja kuinka kauan olet ollut toisessa suhteessa?